torstai 31. tammikuuta 2013

Jälleen yksi päivä alkaa olla ohi.. Pääsin onneksi ajoissa töistä niin suuntasimme ukkokullan kanssa salille, ohjelmassa oli selkä- ja jalkatreeni. Alkuun oli vaikeuksia väsyneenä löytää tsemppiä mutta siitä se sitten lähti.
Kotiin tultua ukko "pakotti" hiihtämään, minulla oli jo ennakkoaavistus ettei siitä hyvää seuraa.. Eipä niin, sukset lipsuivat pienessäkin ylämäessä ja käsiin koski jo salitreenin jäljiltä, mutta puoli tuntia tuli kuitenkin ladulla räpiköityä :-)
Noh mutta nyt unille, huomenna uusi päivä, mitähän urheilua keksisi huomiselle..

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Voittajafiilistä..

Aamulla kello soi ajoissa koska päätin että tänään on salipäivä. Ei millään olisi jaksanut sängystä nousta, mutta löytyipä tahdonvoimaa sen verran että söin puuroa ja lähdin matkaan.
Rakas avomieheni on suunnitellut minulle saliohjelman jota nyt yritän tunnollisesti noudattaa, tosin tuntui että tälle päivälle oli "liikaa" eri lihasryhmiä koska meinasin hyytyä.. (olkapäät, hauis, rinta ja ojentajat) Viimeksi oli selkä ja jalat, sen jaksoi hyvin. Ja vatsalihasliikkeitä joka kerta.. Huoh.. Ehkä täytyy vielä keskustella personal trainerin kanssa.
Tulipa sinne salille yksi tuttu nainen jota katellisena katselin, että olisipa joskus itsekkin yhtä hyvässä ja kiinteässä kunnossa. "Taistelu" siis jatkuu :-)

tiistai 29. tammikuuta 2013

Alkutaipaleella...

Minä joka olin 2-kymppisenä vielä viisikymmentä kiloinen ja sain syödä mitä vain lihomatta olenkin nyt reilu kolmekymppinen 72-kiloinen.. Mitä tapahtui.. Hmmm, olen aina ollut oikea sokerihiiri ja näköjään ihan liikaa koska varsinkin viime vuosina kiloja on kertynyt. Liikkunut olen kyllä, ehkä enemmän jotenkin kausittain, välillä enemmän välillä vähemmän.
Nyt toivon että voisin omaksua uuden elämäntavan ja uuden syömistavan. Muutama vuosi sitten laihduin monta kiloa painonvartijoitten pistelaskun avulla mutta se "innostus" meni ohi ja kilot tulivat takaisin.
ITSEKURI on se jota täytyisi löytää jostain, että pystyisi sulkemaan silmänsä työpaikan kahvipöydällä olevilta herkuilta, joita on siellä aivan liian usein :-)
Reilu viikko sitten päätin oikeasti aloittaa tämän uuden elämän, sen jälkeen olen käynyt kuntosalilla ja lenkillä, joka päivä jotain. Olen myös syönyt säännöllisemmin, terveellisemmin.

Olen aina inhonnut hiihtoa mutta suuressa reippaudessani päätin ostaa sukset ja niitä lähdin sitten viikonloppuna testaamaan, edellisestä kerrasta aikaa noin 18v. Noh, sehän ei sujunutkaan niin kuin olisin toivonut ja rakas avomieheni (ahkera urheilija) sai melkein sauvasta silmään kun erehtyi kyselemään miksi itkua tihrustan yrittäessäni hiihtää. No hammasta purren hiihdin puoli tuntia samaa rinkiä koska päätin etten anna periksi. Kotiin tullessa myös sanoin että pakko lähteä uudelleen koska välineet on hankittu.

Siitä sisuuntuneena päätin vielä lähteä lenkille ja suunnitelmana osan matkasta hölkätä, mutta ei... pieleen meni sekin kun kova kipu iski toiseen sääreen heti ja jatkui koko lenkin ajan vaikka kävellen sitten kuljinkin koko matkan. Masentavaa kyllä, mutta edelleenkin päätin että periksi en anna.