Aamulla kurvasin kaverin luo kun aamukahvikutsun sain. Joulutorttuja oli tarjolla mutta kauniisti kieltäydyin ja olin samalla tyytyväinen että itsekuria löytyy, ainakin välillä. Tunti meni jutustellessa, sitten lähdettiin yhdessä salille. Selkäpäivä oli molemmilla. Ja niin näytti olevan monella muullakin joten jouduin tekemään liikkeet eri järjestyksessä kuin normaalisti. Aina ensimmäisenä vedän ylätaljaa leveällä otteella eteen (tykkään eniten käyttää "lapiotankoa" ) koska se on mun lemppariselkäliike. Mutta nyt jouduin tekemään muita liikkeitä ensin, ehkä ihan hyvä vaihdellakkin välillä järjestystä. Salille sattui muitakin kavereita samaan aikaan joiden kanssa tuli jutusteltua.
Haaveissahan mulla on että jaksaisin joskus vetää leukoja joten kokeiltiin sitten lopuksi leuanvetoja eri otteilla, voimakuminauha meillä oli apuna helpottamassa hommaa. Minullehan se varsinkin oli hyvä kun en jaksa vetää ainuttakaan ilman apuja. Seuraavana selkäpäivänä tuota täytyy kokeilla ihan ensimmäisenä.
Salilta kurvasin kiireellä kotiin paketoimaan viimeiset paketoitavat lahjat. Argh, mitä hommaa mutta nyt on vuoden inhokkipuuha tehty, onneksi. Jos minulla olisi paljon (tai edes vähän enemmän) rahaa niin tykkäisin ostaa kaikille kavereillekkin lahjoja, lahjan antamisesta tulee parempi mieli kuin lahjan saamisesta:-) Tänä(kään) vuonna en joulukortteja lähettänyt vaikka aikeissa oli.
Muutaman tunnin kerkesin siis kotona olla ja taas oli lähdettävä, kuskaamaan tyttölapsosia ratsastamaan. Sillä aikaa kävin kaupungilla kahvilla oikein mukavan ihmisen kanssa, jonka blogia olen lukenut ja netissä hänen kanssa kirjoitellut. Nyt tavattiin sitten livenä ja tuntui kyllä että heti olisi juttua riittänyt vaikka koko illaksi. Joten toivon että pian kahvitellaan uudestaan.("Vink vink, jos luet tätä") Oli myös puhe blogikuvista (omista kuvista), ehkä mä joskus olen niin rohkea että uskaltaudun laittamaan kuvia tänne ;-)
Kaupungilta kotiin ajellessa alkoi jo nälkä kurnia, masuni kun on nyt tottunut että evästä on saatava noin kolmen tunnin välein muuten tulee huuto ja kiukutus. Tämä on yritettävä huomioida myös kauppa- ym.reissuilla, välillä joudunkin ottamaan proteiinipatukan evääksi. Ennenhän usein toimin niin että nälissäni sorruin ostamaan/syömään suklaapatukan. Noh, nälkähän sillä lähtee mutta mikä oli lopputulos:-) Onneksi olen oppinut tuosta tavasta pois, uskon ainakin niin. Viimeinen virhehän on mennä nälissään kauppaan.
Kotiin päästyäni paistoin jauhelihaa, siihen kasviksia ja kvinoaa sekaan niin johan täyttyi masu.
Pariin otteeseen juttelin tänään puhelimessa rakkaan ystäväni kanssa joka asuu kotikaupungissani. Joskus vuosia sitten yhdessä salilla käytiin jonkin aikaa ja nyt voi huvittuneena todeta että ei tainnut ihan oppikirjan mukaan mennä meidän treenit :-) Juteltiin myös taas tästä saliharrastuksesta ja lupasin väsätä hänelle jonkinlaisen saliohjelman, olen ihan innoissani.
Päivän päätteksi totesin olevani just nyt aika onnellinen ja onnekas :-) Nyt iltapalaksi rahkaa ja marjoja, sitten lukemaan Evan tarinoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti