Meidän huushollissa on akkavalta eli minun lisäksi neljä pienempää emäntää, kolme noista on sellaisia oikuttelevia teinejä mutta voi että miten mukavaa niitten kanssa välillä on :-) Talossamme pyörii noitten lisäksi myös kaksi koiraa, sekarotuinen narttu ja puolivuotias cockeriherra jolle olen sydämeni menettänyt kokonaan <3 Melkoinen sekametelisoppa siis ja ajoittain aika haastava sellainen, mutta se on meidänlainen perhe jossa loppujen lopuksi kaikki ovat niin erilaisia. Itsestäni tuntuu että vanhempi tyttäreni on eniten kaltaiseni, herkkä miettijä.
Perheeseen kuuluu tietenkin myös isäntä joka on varmaan maailman kärsivällisin ihminen. Paljon on joutunut minun kanssa kestämään mutta siinä se vain on kuin kallio paikallaan :-) Se onkin ihminen jonka ansiosta osittain minä olen muuttunut ja ruvennut liikkumaankin. Ihminen jota arvostan ja jolle olen paljosta kiitollinen.
Minä en ole ollut koskaan kovinkaan liikunnallinen, yläasteella vihasin liikuntatunteja, erityisesti hiihtoa koska meidän opettaja oli oikein hiihtohullu :-) Ei me koskaan yläasteella tehty mitään kivaa mitä esim. minä olisin toivonut (sählyä, jääpalloa tms.) Minusta ei siis tullut hiihtäjää vaikka isäni (entinen kilpahiihtäjä) niin toivoi. Lapsena en harrastanut muuta liikuntaa kuin ratsastusta yläasteikäiseksi saakka. Tosin maalla asuin lapsuuteni ja juoksentelin siellä pitkin peltoja.
Isompana haaveilin harrastavani jotain itsepuolustuslajia muttei rohkeus riittänyt mennä sellaiseen. Yhden asian kuitenkin uskalsin toteuttaa, menin mimmiporukkaan pelaamaan jääkiekkoa. Se oli ihan mielettömän kivaa vaikka en kovin taitava ollut. Siellä yhtenä syksynä kuljin mutta into lopahti siihen kun treenit alkoivat aina illalla vasta puoli yhdeksältä :-/
Koko aikuisikäni olen sitten vain lenkkeillyt enemmän tai vähemmän, kävelylenkkejä kunnes tammikuussa 2013 eksyin kuntosalille isännän perässä, siitä se sitten lähti ja into kasvoi kasvamistaan. Nyt vuoden aikana salilla on tullut käytyä 4-5 kertaa viikossa, pari poikkeusviikkoa lukuunottamatta (jos on flunssa iskenyt tai ollaan oltu reissussa). Ruokailuhommia rupesin myös keväällä pikku hiljaa muuttamaan terveellisempään suuntaan ja herkkujen syöntiä vähensin. Vuoden aikana kiloja on karissut siis n.15, tärkeä asia on myös se miten hyvää liikkuminen/harrastaminen/painon putoaminen on tehnyt pääkopalle ja hyvinvoinnille yleensäkkin. Punttitreenin lisäksi olen myös lenkkeillyt enemmän. Nykyään herkkuja tulee syötyä kerran viikossa, minulle kun ei totaalikieltäytyminen sovi :-)
Salilta olen myös löytänyt ihanan ystävän <3 ja muutenkin kavereita elämääni, muut rakkaat ystäväni asuvatkin kauempana ja heitä näkee liian harvoin, mutta aina ovat ajatuksissa.
Parin viime kuukauden ajan minulla on ollut 4-jakoinen ohjelma (rinta/olkapää, selkä/vatsa, kädet, jalat/vatsat) mutta nyt viime viikot olen pilkkonut sen viiteen, eli teen myös olkapäät omana päivänään samoin kuin rintalihakset. Pyrin syömään n.parin-kolmen tunnin välein (ja elimistö sitä vaatiikin jo) proteiinipitoista evästä. Rahkaa kuluu joka päivä, samoin raejuustoa ja kananmunia :-) Mitään erityisiä sapuskoita en kokkaile itselleni vaan paljon syön esim. paistettua naudan jauhelihaa ja kasviksia + riisiä tms.
Odotan kovasti kevättä ja kesää, syksyn pimeydestä ja märkyydestä en tykkää. Parasta aikaa on toisaalta kevät kun lumet alkavat sulaa ja ilmat lämmetä ja aurinko paistaa enemmän, toisaalta kesä on parasta kun on lämmintä :-) Olen syntynyt elokuussa, lienenkö siksi kesäihminen.
Tässä nyt tälläinen lyhyt stoori minusta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti