Olin siis noin kaksi viikkoa enemmän ja vähemmän kipeänä, kaiken kruunasi vielä viime viikon maanantaina noussut useamman päivän kuume sekä mieletön kutiseva ihoreaktio. Iho oli kuin tulessa, näppylöillä ja turvoksissa. Syyksi selvisi reaktio antibioottikuurista, jouduin lopulla menemään kortisonipiikille päivystykseen ja nyt syödään vielä kortisonia kuurina. En siis päässyt aloittamaan uusia töitäkään vielä viime viikolla vaan vasta eilen. Uuden opettelusta aivoparat ovat aivan näännyksissä mutta ihan jeespaikalta vaikuttaa.
Sairastaminen otti todella voimille ja se vei henkiset voimavarat varsinkin loppuun, välillä olo tuntui sohvan pohjalla kertakaikkisen toivottomalta vaikka samassa haaveilinkin ajasta kun tauti olisi talttunut. Mikään ei jaksanut kiinnostaa, ei edes blogeja huvittanut hetkeen lukea:-) olo tuntui oikein mökkihöperöltä, onneksi Susanna kävi piristämässä minua.
Salille ja lenkkeilemään palasin sunnuntaina ja nihkeästihän se käyntiin lähti
 |
| Todistusaineistoa... |
Eilen kävin treenaamassa olkapäitä ja rintaa, kevyesti nekin. Iltamassa käytiin pieni lenkki kävelemässä, jo alkoi tossu kulkea vähän rivakammin. Urakalla on saanut itseään tsempata ja lohdutella, sillä ettei samalla draivilla heti tarvitse jaksaakkaan. Nyt taas jo kiinnostaa ympäröivä maailma ja alkaa mielenkiinto palata, eli kyllä tämä tästä. Harmittaa, että viikonloppuna jäi mukavat bileetkin väliin, mutta odotetaan nyt sitten Amorphiksen tulevaa keikkaa ja sitä Fitness Classicia, sinne onkin ilmeisesti aika moni tuttu menossa. Treenin suhteen uusia juttuja luvassa piakkoin, I can`t wait.
Teija laittoi mulle haasteen instagramissa, vastasin siihen tällä kuvalla:
Älkääpä antako ulkonäön hämätä, se on mun iltapalamunakas jossa on kananmunien lisäksi sipulia, tomaattia, paprikaa, kinkkua ja mausteita, namii. Kyllä tuo masussa jaksaa kölliä aamuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti