lauantai 24. toukokuuta 2014

Aurinkoa ja hyvää mieltä

Viikonloppu. Iiiiiihanaaa ja ihan parasta. Varsinkin tälläisessä säässä.

Torstaina kävin ennen töihin menoa aika pikaisen treenin. Hyvä treeni oli vaikka tahti oli nopea kun oli hiukkasen kiire aikataulu. Tein siis olkapäitä ja ojentajia, muutaman saliohjelmassa olevan liikkeen jätin välistä. Ensin tein pystypunnerrusta käsipainoilla


Sitten vipareita sivulle seisten sekä vinopenkissä kyljellään maaten, facepullia lopuksi. Lienenkö vain niin heikko vai onko voimat (niin mitkä voimat?) vaan vähentyneet kun nykyään nihkutan minipainoilla noita olkapäitä vai onko niin että nyt vasta olen löytänyt oikean tuntuman tuohon touhuun..
Ojentajille tein dippiä penkinreunalla, ranskista käsipainoilla, kickbackia ja taljassa narulla.

Perjantai olikin urheiluton päivä kun töitten jälkeen piti kauppa-asioilla juosta. Kävin myös urheiluhierojalla niskoja hierottamassa. Samalla valittelin erinäisiä koipivaivojani. Hän sitten käänteli ja väänteli jalkojani ja totesi mm. takareisien olevan ihan jumissa. Siltä on vähän tuntunutkin joten olen nyt yrittänyt skarpata venyttelyissä. Sain siis lisää venyttelyohjeita ja seuraavalla kerralla tutkaillaan lisää koipien kuntoa sekä selän.

Viime aikoinahan olen taas valittanut ajanpuutetta, tänään olikin oikein tehopäivä ja kummasti aika riittikin vaikka mihin. Aamulla lähdin kahdeksan aikaan takareisitreenille. Kyllähän sinne salille meinasi tukehtua jo heti alkuun kun oli niin kuuma. Paljon oli taas kaikenlaista, ensin prässiä kintut leveällä smithissä. Sitten prässiä, alataljakyykkyä, reiden koukistusta istuen ja mahallaan maaten, askelkyykkyjä. Lopuksi vatsajumppaa. Huh, kyllä hiki virtasi. Muutama muu vain oli hikoilemaan myös lähtenyt.


Salilta kurvailin kotiin ruokahommille jonka jälkeen oli aika jo kiiruhtaa Kympin nainen- tapahtumaan. Kotona vielä tuntui, ettei malttaisi eikä huvittaisi edes lähteä, mutta olihan se uusi kokemus sekin. Lopulta hyvällä ja uteliaalla mielellä läksin. Aiemmin kun en ollut kyseisessä tapahtumassa ollut. Työkavereitten kanssa mentiin, firman piikkiin siis. Viiden kilsan lenkki käveltiin, pitempikin olisi mennyt. Juosta en olisi kyllä jaksanut helteessä metriäkään. Paikalla oli joitain näytteilleasettajia, musiikkia jne., mutta pakko myöntää, ettei tehnyt vaikutusta.

Ilta menikin rästihommia (kotitöitä...) tehden ja auringonpaisteesta nauttien niin että päivän saldona oli hyvän mielen lisäksi punaiset olkapäät. Reippaasta ja tehokkaasta päivästä oikein hyvä fiilis siis, jospa huomennakin jatkuu sama draivi, hope so.




sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Elämää

Viikot sujahtaa ohi melkein huomaamatta, pikavauhtia. Kesäkin on tullut. Viikon arkipäivät meni tasaisesti taapertaessa, toisaalta tykkään arjesta kovasti kun siinä on tietyt rutiinit ja kuviot. Toisaalta taas ajankäytön suhteen riittää haasteita toisinaan..
Salilla olen käynyt, pakko myöntää, että olen joutunut aika lailla potkimaan itseäni persuuksille, että saan aikaiseksi lähteä minnekkään. Onko mulla joku laiska kausi, toivottavasti ei pysyvä olotila! Treeniohjelman mukaan olen treenannut, tosin aika kevyesti tällä viikolla mutta perjantaina tein kuitenkin ihan napakan olkapää/ojentajatreenin ja sainpa persuukset kipeiksi takajalkapäivän ansiostakin.
Olo on ollut pulska ja turvonnut, siitä en tykkää. Ja olen moittinut itseäni (ehkä liikaakin) tästä laiskuudesta vai mitä se sitten onkaan? Tai olen moittinut itseäni siitä, ettei homma mene niin hyvin kuin toivoisin. Toinen puoli minusta sitten taas lohduttelee, että kyllä tää taas tästä pikku hiljaa... Herkkujenhimo on myös ollut tällä(kin) viikolla ajoittain aivan jäätävä mutta en ole antanut mielihaluille valtaa. Mistä hitosta tuo lie tullut:-/ Kesäaika myös näköjään lisää himoja, nimittäin kun jätskiäkin tekisi mieli...


Viikonloppu oli tosi mukava ja meni liian äkkiä. Lauantai oli hyvinkin erikoinen päivä kun matkattiin Kepan kanssa aikaisin aamulla junalla Helsinkiin, napattiin edulliset tarjousmatkat. Sää oli paras mahdollinen, auringonpaisteessa aamulla välipalarahkaa syötiin ja jatkettiin taas matkaa. Harmittaa ettei ollut askelmittaria tms. koska tuli nimittäin useampi kilometri taaperrettua ympäriinsä sen 11 tunnin reissun aikana kun oikeasta pysähdyttiin istumaan vain "ruoka- ja kahvitauoilla", koivet on kipeät edelleen moisesta urheilusta. Paljon tietenkin tuli kaupoissa hipisteltyä, sehän ei Kepalle niinkään mieleistä ollut.


Tuolla Johto Cafessa söin tähän astisen elämäni parhaimman salaattiannoksen, suosittelen siis kovasti kyseistä paikkaa. Ehdottelin Kepalle, että josko olisi käyty vielä illalla syömässä siellä toisetkin salaatit.
Mukava reissu oli, mutta olipa mukava päästä kotiinkin, lämpimään saunaan ja nostaa kinttuparat seinälle.

Aamulla lähdettiin salille, molemmilla oli selkätreenin vuoro.



Tällä kertaa ei tehty samaa treeniä vaan molemmat omiaan. Ensin tein leuanvetoja eri otteilla, kuminauhaa apuna käyttäen. Olen todennut viisaimmaksi tehdä sen ensin.
Hiukan taas lähtiessä tuntui, että ei oikein olisi huvittanut mutta siitä se fiilis kuitenkin löytyi ja olikin oikein hyvä treeni loppujen lopuksi.


Olen aiemminkin tainnut markkinoida tuota selkäliikettä, mutta toi on vaan niin hyvä! Kiitti vaan Terhi, että keksit ton mun treeniohjelmaan.

Tämä olikin nyt tälläinen tynkäpostaus, huomenna alkaa uusi viikko joka toivottavasti on aurinkoinen. Viikonloppuna taas uusia juttuja, nimittäin Kympin nainen- tapahtuma jonne lähdetään työkavereiden kanssa.

Ihanaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa <3

Terkuin Satu

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Entäs sitten kun ei huvita

Äitienpäivä. Tämäkin päivä saa päähän paljon ajatuksia ja tunteita. Mikä on minun tärkein tehtävä? Olla äiti. Minulla on maailman ihanimmat lapset, "lapsipuolet" ja avomies. Mikä on tärkeintä elämässä? Nuo em. ihmiset.
Äitiys aiheuttaa henk.koht. katkeria tunteita koska en koe että minulla olisi koskaan ollut "oikeaa äitiä", ei äitiä joka olisi huolehtinut. Äitini on/on ollut siis alkoholisti ja enempää ei varmasti asiaa tarvitse avata, eikä siitä sen enempää, jokainen jonka lähipiirissä on alkoholismia tietää tarkkaan mitä se aiheuttaa. Olen onnellinen, että olen saanut mahdollisuuden olla äiti.
Sain siis aamulla kukka, kakku ja lahjakuljetuksen sänkyyn ja siinä ympärillä ne oli, ne rakkaimmat.
Eilen illalla sanoin Kepalle, että siinä se yksi tärkein elämänosanen on just siinä vieressä <3 Kiitos siitäkin.





Mutta niin, tuohon otsikkoon. Kun ei huvita niin ei huvita ja mitäs sitten tehdään? Eilen sanoin Kepalle, että hiiteen dieetit, kuntosalit, intervallit ja ihan kaikki asiaan liittyvä!
Tuosta ei huvita/äitiysaiheesta kirjoittelin tänään yhden ihanan naisen kanssa, jolta taas kerran sain tsemppiä. Hän kirjoitti minulle " Olethan sie jo kadehdittavan työn tehnyt jo tehnyt tuohon pisteeseen niin ei ihme että joskus alkaa kyllästyttää <3 " Kiitos sinä ihana <3
Ja hups taas muistin sen armollisuuden josta ehkä joskus olenkin kirjoittanut, sen että on oltava armollinen itselleen. Aina ei vain jaksa, aina ei vain huvita.
Yksi ystäväni sanoi vasta, ettei hän jaksa lukea blogeja jossa kaikki on aina niiiin ihkuu ja kaikki menee aina niin hyvin. Sama vika, en jaksa lukea itsekkään. Voi olla tietty, ettei kukaan jaksa lukea tätä mun valitustakaan, hah. Mä olen lukenut viime päivinä pari blogipostausta, jotka on saaneet paljon oivalluksia ja ajatuksia omaan päähän. Mitä mä haluan, itselleni? Millainen haluan olla? Haluan olla onnellinen, iloinen, pirteä, terve. Haluaisin, että se liikunnanilo jne.olisi edelleen osa "uutta minua" tästä notkahduksesta huolimatta. Haluanko että mulla on niin hieno sixpäkki että voin sitä esitellä? En halua. Mutta toivon kyllä, etten joudu koskaan enää kaivamaan niitä vanhoja isoja vaatteita takaisin laatikoista käyttöön. Eli haluan voida hyvin fyysisesti ja psyykkisesti.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa :-)

Vielä eilisestä, mitä tapahtuikaan... Tietoisesti vedin sitten karkkiöverit :-) Kuuteen viikkoon en ole karkkia syönyt (paitsi muutamia suklaapalasia) mutta eilen tein sen, pussillinen karkkia upposi ihan heittämällä ja sen kummemmin edes nauttimatta. Onko järkee vai ei? No ei. Ja joo. Mietin olenko luuseri? Ensin ajattelin että olen. Sitten päätin, että en ole koska olen vain inhimillinen ihminen. Pääasia kai, ettei tämä "jää päälle", etten luisu takaisin samaan entisenlaiseen elämään jolloin em. toimintatapa oli lähes päivittäistä.
Vasta yksi ystävä kysyi, että joko dieetti kyllästyttää. Vastasin, että ei koska en koe olevani mitenkään dieetillä koska en ole nälissäni ollut missään vaiheessa (paitsi jos ruokailuvälit venyy liian pitkäksi)
Mutta ehkä olen pyrkinyt liikaa "täydellisyyteen", olen stressannut liikaa kaikenlaista.. Lähinnä kun pitäisi keritä sitä ja tätä. Milloin kerkiän niitä hiton lenkkejä, milloin kerkiää salille, milloin kerkiää tehdä eväitä jne.jne. Haloo, enhän mä mihinkään kisoihin tms. tähtää. Ei mun tarvitse tehdä kaikkea "täydellisesti".

Tällä viikolla treenitkin on menneet vähän "sinnepäin" eli en voi todellakaan sanoa, että olenpa täysillä treenannut. Eilen käytiin Kepan kanssa salilla ja paikalla oli myös Susanna, joten nauruksi(kin) se aina menee. Sain kuitenkin ihan hyvän treenin aikaiseksi.


Olkapäitä ja ojentajia oli siis vuorossa, tän hetkinen lempparitreenipäivä siis.



Siinä on HÄN <3, yksi elämäni suurimmista valoista ja tsemppareista. Kickback-tekniikkaa siinä siis hiotaan.

Tässä ajatustenmyllerryksissä mietin myös, että lopetan tämän blogin kirjoittamisen, mutta hahaa, ihan kiusallanikin meinaan vielä kirjoitella, sorry vaan. Kiitos että luit.

Ihanaa äitienpäivää ihanat äidit <3




sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Muutama sana

Äääää, mä en ala, miksi viikonloput menee liian nopeasti, eikö vapaapäiviä voisi olla enemmän. Viikonloppu on ollut yhtä lentämistä, mutta silleen positiivisesti. Tänään kyllä kerkesin pitkäkseni tunniksi jopa päivällä, harvinaista luksusta pitkästä aikaa. Päikkärit on parasta <3 Tosin jatkuvasti havahduin ipanoitten ääniin.

Perjantaina kävin tekemässä olkapää/ojentajatreeni, se oli ihan jees. Minipainoilla nyhräsin menemään, olkapäitä, mutta ihan tarpeeksi tuntui olevan sekin kun sellainen polte tuntui.
Lauantaiaamu meni siivotessa ja kiitettävästi ipanatkin osallistuivat hommaan, kiva olla edes yksi päivä siistissä huushollissa. Sen kauempaa se autuus ei juurikaan yleensä kestä. Iltapäivällä käytiin Kepan kanssa tekemässä selkätreeni, ihan hyvä sellainen. Ekana tein leuanvetoja kumpparin avulla eri otteilla jonka jälkeen selkätreeni kuten edelliselläkin kerralla, tosin tällä kertaa inhokkiliike leuanvetojen jälkeen


Nuttura tiukalla alataljasoutua siis. Selkätreenin jälkeen ihan kiva setti vatsalihaksillekkin. Nykyään menee aikaa ja evästä salilla, varsinkin jalka- ja selkätreenipäivinä kun on niin monta liikettä.

Sunnuntaiaamuna Kepa meni töihin ja minä sain koko päivän touhuta omiani. Aamulla kävin tekemässä etureisi/persusjumppaa ja oli hiukkasen laiska olo, että olisi toivonut jonkun tsempparin mukaan. Varsinkin kun ensin oli ohjelmassa prässiä ja hack-kyykkyä joita en hirveästi fanita


Ei pidä valittaa, hyvä vain, että on vaihtelua treeneihin. Lisäksi oli kyykkäilyä seinää vasten pallo selän takana, se oli aika kiva juttu. Sekä lantionnostoja ja pakarapotkuja.
Salilta sainkin ihanaisen naisen päiväkahviseuraksi ja illalla kävin iltakaffella toisen ihanaisen kanssa <3 Ei valittamista siis. Tai onpas vähän. Tavoitteena oli vielä käydä illalla kävely/hölkkälenkki mutta luovuin ajatuksesta inhan räntäsateen vuoksi.
Ruokia tuli urakoitua useammalle päivälle, itselle ja perheelle. Ipanan avustuksella tein lohkoperunoita ja lihapullia pyöriteltiin myös. Itselle kärvensin jauhelihaa ja kanaa, parsakaalia purnukoihin valmiiksi ja toista kertaa elämässäni innostuin tekemään "bataattiranskalaisia" jotka on mielettömän hyviä, kiitos Laura vinkistä.
Eli siis leikkaan bataatista ohuita suikaleita, laitan ne kippoon jossa on öljyä + mausteita, sekoitellaan ne ja levitellään pellille. Uuni n. 225 asteeseen ja bataatit sinne niin pitkäksi aikaa että niistä tulee sopivan rapsakoita, nam!

torstai 1. toukokuuta 2014

Vappupäivää

Siinä se vappu on kulunut niinkuin muutkin päivät. Aamulla lähdettiin tekemään koipitreeniä. Mulla on koipia jaettu kahdelle eri päivälle ja tämänkin päivän treenissä mooooonta eri liikettä. Ennen salille lähtöä tuntui siltä, ettei ehkä taida ehkä oikein sujua ja tarvitsin vähän henkistä latautumista ja tsemppipuhetta itselleni.
Ensin tein smithissä kahdella jalalla "prässiä", tuokin alkaa jo sujua eikä enää pelota että rojut tippuu päälle. Sen jälkeen oli vuorossa yhden jalan prässiä, jalka ylhäällä jotta persusosasto joutuu töihin. On se hyvä, että toi prässi on ohjelmistossa, muuten skippaisin sen aika usein koska ei kuulu lemppareihin.
Prässin jälkeen tein reiden koukistuksia istuen ja mahallaan maaten. Niiden jälkeen sumokyykkyä alataljassa



Kyllä toimii ja tuntuu kun muistaa oikein persuuksilla puristaa. Myös maastavetoa suorinjaloin tein myös tangolla + minipainoilla, mutta tuntuipa sekin. Viimeisillä voimillani harpoin askelkyykkyjä ympäri salia, kyllä tiesi koipiraukat jotain tehneensä, tutisivat siihen malliin. Lopputulos oli siis kuitenkin se, että sain hyvän treenin tehtyä joten fiilis oli tyytyväinen.
Masujumppaa oli myös vielä lisäksi, tein mm.rutistuksia taljassa


Hyvä liike, kannattaa kokeilla

Vaihdoin treenien järjestystä, tein koipia jo tänään koska arvelin, ettei huomenna niin hyvin jaksaisi töitten jälkeen. Tuntuu, että eniten energiaa tarvitsen jalkapäivinä. Huomenna tehdään sitten olkapää/ojentajatreeni joka onkin ehkä tällä hetkellä mun lempparitreeni.

Funtsailin tuota meidän vakkarisalia, että olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen että sinne pääsee treenaamaan kulkukortilla milloin vaan. Ja kun viikonloput ja "pyhät" on vapaat niin ne on mulla ainakin pyhitetty treenaamiselle(kkin) niin pääseepä silloinkin menemään. Edelleen kuulutan myös hyvää ilmapiiriä joka salilla on.
Sitten funtsailin tässä myös blogijuttuja, ehkä muutama jopa lukee näitä minun höpinöitä (miksiköhän?)  Mietin taasen yleisesti blogijuttuja, tykkään itse lukea sellaisia elämänmakuisia blogeja joissa on kuvia (ei liikaa?), lähinnä itse otettuja kuvia. Huumoria ja elämän inhimillisyyttä. En jaksa lukea jos kaikki on jatkuvaa "bling blingiä". Itsellä kun on perhe ja kaikenlaisia fiiliksiä, ylä- ja alamäkiä niin jotenkin voi paremmin samaistua joittenkin samantyyppisiin juttuihin. Voi myös ottaa opikseen ja kenties innostua toisen onnistumisen myötä.
 Itse olen tässä vuoden sisällä oppinut paljon, itsestänikin. Hyväksymään huonoja päiviä, sitä että joskus on esim.väsyneempi eikä kaikki mene niin hyvin kuin toivoisi. Mutta olen oppinut nauttimaan onnistumisista enemmän. Olen myös tutustunut muutamaan ihanaan ihmiseen ja oppinut heiltä paljon ja saanut paljon iloa. Olen oppinut, että jos haluan muuttua, jos haluan kehittyä, se on mahdollista mutta  joudun tekemään työtä sen eteen.


One life, one chance <3