sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Entäs sitten kun ei huvita

Äitienpäivä. Tämäkin päivä saa päähän paljon ajatuksia ja tunteita. Mikä on minun tärkein tehtävä? Olla äiti. Minulla on maailman ihanimmat lapset, "lapsipuolet" ja avomies. Mikä on tärkeintä elämässä? Nuo em. ihmiset.
Äitiys aiheuttaa henk.koht. katkeria tunteita koska en koe että minulla olisi koskaan ollut "oikeaa äitiä", ei äitiä joka olisi huolehtinut. Äitini on/on ollut siis alkoholisti ja enempää ei varmasti asiaa tarvitse avata, eikä siitä sen enempää, jokainen jonka lähipiirissä on alkoholismia tietää tarkkaan mitä se aiheuttaa. Olen onnellinen, että olen saanut mahdollisuuden olla äiti.
Sain siis aamulla kukka, kakku ja lahjakuljetuksen sänkyyn ja siinä ympärillä ne oli, ne rakkaimmat.
Eilen illalla sanoin Kepalle, että siinä se yksi tärkein elämänosanen on just siinä vieressä <3 Kiitos siitäkin.





Mutta niin, tuohon otsikkoon. Kun ei huvita niin ei huvita ja mitäs sitten tehdään? Eilen sanoin Kepalle, että hiiteen dieetit, kuntosalit, intervallit ja ihan kaikki asiaan liittyvä!
Tuosta ei huvita/äitiysaiheesta kirjoittelin tänään yhden ihanan naisen kanssa, jolta taas kerran sain tsemppiä. Hän kirjoitti minulle " Olethan sie jo kadehdittavan työn tehnyt jo tehnyt tuohon pisteeseen niin ei ihme että joskus alkaa kyllästyttää <3 " Kiitos sinä ihana <3
Ja hups taas muistin sen armollisuuden josta ehkä joskus olenkin kirjoittanut, sen että on oltava armollinen itselleen. Aina ei vain jaksa, aina ei vain huvita.
Yksi ystäväni sanoi vasta, ettei hän jaksa lukea blogeja jossa kaikki on aina niiiin ihkuu ja kaikki menee aina niin hyvin. Sama vika, en jaksa lukea itsekkään. Voi olla tietty, ettei kukaan jaksa lukea tätä mun valitustakaan, hah. Mä olen lukenut viime päivinä pari blogipostausta, jotka on saaneet paljon oivalluksia ja ajatuksia omaan päähän. Mitä mä haluan, itselleni? Millainen haluan olla? Haluan olla onnellinen, iloinen, pirteä, terve. Haluaisin, että se liikunnanilo jne.olisi edelleen osa "uutta minua" tästä notkahduksesta huolimatta. Haluanko että mulla on niin hieno sixpäkki että voin sitä esitellä? En halua. Mutta toivon kyllä, etten joudu koskaan enää kaivamaan niitä vanhoja isoja vaatteita takaisin laatikoista käyttöön. Eli haluan voida hyvin fyysisesti ja psyykkisesti.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa :-)

Vielä eilisestä, mitä tapahtuikaan... Tietoisesti vedin sitten karkkiöverit :-) Kuuteen viikkoon en ole karkkia syönyt (paitsi muutamia suklaapalasia) mutta eilen tein sen, pussillinen karkkia upposi ihan heittämällä ja sen kummemmin edes nauttimatta. Onko järkee vai ei? No ei. Ja joo. Mietin olenko luuseri? Ensin ajattelin että olen. Sitten päätin, että en ole koska olen vain inhimillinen ihminen. Pääasia kai, ettei tämä "jää päälle", etten luisu takaisin samaan entisenlaiseen elämään jolloin em. toimintatapa oli lähes päivittäistä.
Vasta yksi ystävä kysyi, että joko dieetti kyllästyttää. Vastasin, että ei koska en koe olevani mitenkään dieetillä koska en ole nälissäni ollut missään vaiheessa (paitsi jos ruokailuvälit venyy liian pitkäksi)
Mutta ehkä olen pyrkinyt liikaa "täydellisyyteen", olen stressannut liikaa kaikenlaista.. Lähinnä kun pitäisi keritä sitä ja tätä. Milloin kerkiän niitä hiton lenkkejä, milloin kerkiää salille, milloin kerkiää tehdä eväitä jne.jne. Haloo, enhän mä mihinkään kisoihin tms. tähtää. Ei mun tarvitse tehdä kaikkea "täydellisesti".

Tällä viikolla treenitkin on menneet vähän "sinnepäin" eli en voi todellakaan sanoa, että olenpa täysillä treenannut. Eilen käytiin Kepan kanssa salilla ja paikalla oli myös Susanna, joten nauruksi(kin) se aina menee. Sain kuitenkin ihan hyvän treenin aikaiseksi.


Olkapäitä ja ojentajia oli siis vuorossa, tän hetkinen lempparitreenipäivä siis.



Siinä on HÄN <3, yksi elämäni suurimmista valoista ja tsemppareista. Kickback-tekniikkaa siinä siis hiotaan.

Tässä ajatustenmyllerryksissä mietin myös, että lopetan tämän blogin kirjoittamisen, mutta hahaa, ihan kiusallanikin meinaan vielä kirjoitella, sorry vaan. Kiitos että luit.

Ihanaa äitienpäivää ihanat äidit <3




3 kommenttia:

  1. Sä kirjoitat niin mun suulla! Välillä on niin vaikea motivoitua, iskee jonkinlainen turnausväsymys. Mutta onneksi on ihanaisia, jotka sanoo just ne sanat, joita ihminen tarvitsee.

    Tsempataan toinen toisiamme :). Ja vedetään niin täysillä!

    VastaaPoista