sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Mikä auttaa pahaan mieleen?

Ensimmäisenä sanoisin liikunta, luonto ja punttitreeni. Ai niin ja pahan mielen purkaminen ystävien kanssa. Olen tainnut aikaisemmin myös todeta, että nuo edellämainitut lääkkeet tehoavat myös ketutukseen. Oletteko samaa mieltä? Parempi lähteä liikkeelle kuin jäädä märehtimään asioita vaikka sängyn pohjalle. Tänään havahduin miettimään, että kohta alkaa olla puolitoista vuotta tätä eläntapamuutosta takana, miten aika voi mennä niin äkkiä...

Treenit kulkee taas, oikeinkin hyvin. Olen ottanut "asenteen", että teen mitä huvittaa tai siis lähinnä niitä liikkeitä mitä huvittaa, mahdollisimman monipuolisesti kuitenkin. Lauantaiaamuna taapersin tekemään olkapää- ja ojentajajumppaa. Oikein hyvän treenin sainkin aikaiseksi. Ensin superina etuolkapäitä (nosto takaa alataljasta eteen, jos ymmärrätte mitä tarkoitan)ja vipareita sivulle käsipainoilla. Aijai, että tuntuikin. Noiden lisäksi pystypunnerrusta ja penkillä kyljellään maaten sivuolkapäitä minipainolla. Lopuksi vielä takaolkapäitä pari eri liikettä. Ojentajille tein vain kolme eri liikettä, dippailua penkin reunalta, taljassa narulla ja tangolla vastaotteella. Mutta tuntui riittävän sekin, käsivarsissa tuntuu kyllä.
Hyvästä treenifiiliksestä kertoo ehkä myös se, että lähdin illalla salille uudestaan, persusjumpalle. Ensimmäisenä inhokkia eli prässiä


Äh, I hate it, ainakin tällä hetkellä. Prässin jälkeen tein vuoronperään pakarapotkuja ja lantionnostoja. Lopuksi réisien koukistusta istuen, sitä kun tekee kintut yhdessä eteenpäin nojaten saa taas vähän erilaisen tuntuman. Jes, perille meni, sen huomasi tänään.

Aamulla lähdin Susannan kanssa selkäjumpalle, hyvin mahduttiin huitomaan kun oli vain muutama meidän lisäksi. Leuanvetoharjoituksia kuminauhan avulla alkuun ja siitä sitten homma jatkui. Kun olen nyt niin mukavuudenhaluinen ja teen mitä huvittaa, päätin tehdä niitä mun lemppariselkäliikkeitä. Ensin salin uudenkarheaa selkävekotinta ja ylätaljaa


Kulmasoutua tangolla tein myös (t-kulmasoutu on ihan yök) ja tätä joka on myös lemppari, koska tuntuu niin hyvin


Kurjaahan tuossa on se, että joutuu niskaa jännittämään. Jos laittaisikkin tyynyn pään alle ensi kerralla... No, hyvä jumppa, hyvä mieli. Huomenna tuntuu varmaan siis lisäksi muuallakin kuin perslihaksissa.
Päivä jatkui mukavasti koska tapasin pari ihanaista kamua. Iltapäivällä alkoi TAAS vesisade, se meinasi synkistää mieltä ja aiheuttaa väsymyksen. Ei huvittanut sateeseenkaan tällä kertaa lähteä rämpimään. Ruokia piti taas tietenkin urakoida itselle ja perheelle, myös pannaria väänsin. Aamun välipalaksi on taas tullut rahka, hyvää ja helppoa.
Näillä eväillä jaksaa lähteä aloittamaan uutta viikkoa, mukavaa ja toivottavasti aurinkoisempaa viikkoa myös sinulle joka tätä eksyt lukemaan.



torstai 26. kesäkuuta 2014

Olisi kiva tietää

Moniko tätä lukee? Ja miksi? "Tilastojen" mukaan kuitenkin ilmeisesti joku lukee.. Itsehän en ole tätä kaikille tuttaville mainostanut kun jotenkin olen ajatellut sen olevan noloa, vaikka olenkin saanut tutuilta positiivista palautetta. Enkä ole mitenkään luova kirjoittaja, joskus juttua tuntuu tulevan enemmän. Lähinnähän tämä on kuin päiväkirja itselle.


Huomaako näistä mun päivityksistä nykyään, että tykkään luonnosta ja valokuvista ja ja ja olen ihan innoissani kun on niin kaunista ja vihreää? Tuota mietin torstaina ajaessani salille, sitä että miten usein sitä vain posottaa arkea menemään pysähtymättä huomaamaan jotain kaunista ympärillä. Tai joitain muita mukavia asioita. Sain torstaina ystäväni neljävuotiaan pojan hetkeksi hoitoon. Mukavaa oli kuunnella pienen ihmisen juttuja ja miettiä miten hän maailman mahtaa nähdä. Käytiin ulkona kävelemässä ja sain kuunnella paljon juttuja esimerkiksi muurahaisista, välillä piti nuuskia kukkien tuoksuja. Onneksi oli sateeton päivä. Oli meillä tietysti Hugo-herra mukana kävelyllä


Kävin torstaina tekemässä mielestäni oikein hyvän etureisitreenin, salilla portaiden alas pääseminen oli hiukan vaikeaa kun kintut tuntuivat olevan ihan hyytelöä. Kuvatodisteita ei olekkaan mutta ensin tein hack-kyykkyä, sitten naisten salin puolella prässiä istuallaan (koska "oikea"jalkaprässi oli varattu) ja lopuksi etureisiojennusta istuen + sellaista kyykkäilyä sellaisessa "telineessä" vuoronperään (netissä tuo oli jossain mainittu nimellä sissykyykky jos se sitten lienee oikea nimitys) Anyway, hyvä tuli ja kinttuja jomotteli jo melkein heti kotiin päästyä.
Illalla innostuin taas tekemään pannaria (ohje täällä) Tällä kertaa laitoin lisäksi vähän banaania ja steviaa sekaaan, namiiiii.

Olen tässä yrittänyt neuvoa kaveriani painonpudotusasioissa ja kertonut omia kokemuksiani, se on saanut minut ihan innostuneeksi ja taas on ajatustulva tullut päähän. Paljon olen miettinyt sitä psyykkistä puolta, se personal psyykkarin tehtävä olisikin aika vaativa juttu. Monesti olisi itsellekkin sellainen tarpeen:-) Ennen kuin itselläni "jokin naksahti päässä" mussutin melkein päivittäin niitä herkkujani ja ajattelin, että jos huomenna "aloitan" paremmat elämäntavat...aina huomenna ja huomenna... Niitä herkkuja piti vaan mussuttaa vaikka itseinho siitä seurasi ja sen lisäksi monesti fyysinen huono olo. Jonka huomaa myös tämänhetkisessä elämässä jos joskus on "ruoka-aikana" tullutkin syötyä jotain herkkuja sen sijaan niin seurauksena ollut huono olo. Kai se elimistö on jo tottunut saamaan oikeaa evästä säännöllisesti. Monesti peilin edessä tuli itseään ruoskittua liikakiloista ja mahamakkaroista mutta.... onhan se valitus turhaa jos ei tee asialle mitään. Niinkuin edelleenkin, tulee oltua tyytymätön välillä mutta ei auta kuin tehdä töitä jatkossakin mieluisemman kropan toivossa. Kukaan kun ei sitä työtä mun puolesta tee.

Tänään töitten ja kauppareissun jälkeen kirosin taas vesisadetta, lenkille kuitenkin teki mieli lähteä eikä enää satanutkaan kun lähdettiin koirien, ipanan ja Kepan kanssa. Taas oli pakko välillä pysähtyä napsimaan kuvia, yllätys yllätys. Hiukan oli kankeaa kävely, eilinen treeni tuntui reisissä aikalailla.


Lenkin jälkeen piti saada masuntäytettä. Mullahan on aina "kausia". Vasta mussutin munakasta joka ilta, nyt mussutan salaattia. Sepä hyvä kun kaikkea kotimaista on nyt saatavilla edullisesti.


Kovasti jo viikonloppua vain odottaa, jotenkin on tämän viikon unet tuntuneet niin levottomilta vaikken tarkkaan edes muista mitä unia olen nähnyt. Toiveissa, että viikonloppuna nukuttaisi paremmin. Odottaa vain sitä, että aikaa on vähän enemmän kuin arkipäivinä vaikkakin se aika tuntuu menevän liian nopeasti, oletteko huomanneet vapaapäivinänne saman ilmiön? Viikonlopuksi tiedossa ainakin treeniä, ulkoilua, ystäviä. Iiiiihanaaa.


maanantai 23. kesäkuuta 2014

Suuntia?

Täytyy valittaa sen verran että...ei paljoa mieltä ylennä nämä "kesäsäät", ei tarvitse biksuja päälle vetää ja töissäkin saa päivät palella, argh. Hellettä en kaipaa mutta kyllä nyt lämpimämpi ja kesäinen ilma saisi olla. Salilla ei onneksi ole tarvinnut palella kun kunnolla on taas treenannut. Sunnuntaina käytiin Kepan kanssa treenaamassa, selkää treenailin hyvällä menestyksellä. Pitkästä aikaa touhusin kuulokkeet korvilla ja huomasin jälleen, että siitä saa lisäpuhtia.



Viikonlopun aikaan salilla oli hiljaisempaa, vain muutama treenaaja oli tuolloinkin meidän lisäksi. Taitaa ehkä salielämä muutenkin kesäaikaan vähän hiljentyä? Syksyllä tulee taas uusi ryntäys, kenties. Lauantaina tein siis takakoipia ja takapuolta, venyttelin silloin illalla ja eilenkin. Peräosasto on kyllä niin kipeä, että onpahan liikkuminen hankalaa pitkästä aikaa, huh. Jospa tästä selviää.


Sunnuntaina käytiin ystäväperheen luona kylässä, yhteisiä jutunaiheita aina kyllä löytyy ja uusia vinkkejäkin saa. Tuskailin ruokakyllästymistäni niin sainkin välipalavinkkejä, niitä sitten innoissaan toteuttamaan. Proteiinipannariahan joskus aiemminkin olen tehnyt, mutta nyt sain vähän erilaisen pannariohjeen jota vähän vielä sovelsin. Eli laitoin n.35 grammaa kaurahiutaleita, pari lusikallista maustamatonta rahkaa, 3 kananmunaa ja 2 kananmunan valkuaista. Päälle laitoin omenalohkoja ja kanelia. Sen sitten paistelin uunissa 200 asteessa. Ihan hyvää tuli vaikkakin hiukan mautonta. No, täytyy ensi kerralla lisätä vähän makeutusta sekaan.


Pannarin lisäksi kyhäsin vielä leipomisvimmassani banaanilettuja. Vatkasin vain siis muussattua banaania, kananmunia ja hiukan vaniljasokrua sekaisin ja paistoin pannulla. Ja tuli tosi hyviä, parempia kuin ne joita aiemmin olen tehnyt. Tällä kertaa laitoin Kepan ehdotuksesta tuota vaniljasokeria sekaan, liekö se tehnyt letuista vielä parempia.


Laiskuusvaiheesta on kaiketi päästy yli, toistaiseksi, toivottavasti. Tosin kurja sää syö minun lenkkeilyinnostusta joka on ollut viime aikoina muutenkin vähissä. Viime päivinä olen pohtinut jatkoa treenaukselle ja tavoitteille ym. Ystävän kanssa myös juttelin aiheesta. Tällä hetkellä tuntuu, että jatkan ainakin kesän ajan "omin nokkineni". Toki aion yrittää syödä mahdollisimman terveellisesti, säännöllisesti jne.niinkuin tähänkin asti ja kenties herkutella vähän viikonloppuisin jos siltä tuntuu. Treenata meinaan sen 4-5 kertaa viikossa niinkuin yleensä. Lihasryhmien jakamista pohdin miten jatkossa ne jakaisin, ehkä jatkossakin teen taka- ja etujalat eri päivinä. Kyllä tämä "suunnitelma" tästä taas hahmottuu. Pikkuhiljaa. Ei kai tässä ole kiire minnekkään..
Tuosta tuli vielä mieleen tuttavani jonka kanssa oli tänään puhetta painonpudotuksesta ym.siihen liittyvästä ja tästä minunkin "projektista". Hän pyysi voisinko ruveta hänen PP:ksi joka olisi kuulemma lyhenne personal psyykkarista:-) Se onkin iso osa koko touhusta, psyykkinen puoli. Sen miljoona kertaa olen ollut itsekkin lyömässä hanskoja tiskiin, varsinkin alkuun kun tuntui että muutokset eivät tapahdu niin nopeasti kuin olisi toivonut, eikä ylipainoa saanut hetkessä pois. Kärsivällisyyttä vaatii, ajoittain paljonkin. Ja itsekurin kehittämistä, ainakin itselläni. Huonompina hetkinä on vain yritettävä sitä motivaatiota ja tsemppiä kaivaa jostain. Ja niitä mahtuu matkan varrelle, niitä huonoja päiviäkin mutta onneksi myös enemmän niitä hyviä.

Tähän lopuksi muutama kuva sateiselta iltalenkiltä.




By the way, lopuksi piti kysyä, että kuunteletteko musiikkia treenatessa/urheillessa? Millainen musiikki on parasta treenimusiikkia?

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Juhannusjuttuja

Onneksi ei sade meitä juurikaan juhannusaattona kastellut, päästiin Repovedelle tekemään pieni retki, käytiin paistamassa makkarat ja ihastelemassa maisemia. En niihin maisemiin kyllä ikinä kyllästy.


Lapset tykkää myös ja käymmekin tuolla useamman kerran vuodessa. Tällä viikolla seikkailessani netissä löysinkin lähialueelta useammankin paikan joissa haluan kesän aikana käydä. Saisi vain aurinkoiset ja lämpimät ilmat tulla takaisin.
Juhannusvieraiksi saatiin minun isä puolisonsa kanssa. Lähdettiinkin juhannuspäivän ajelulle Verlaan. Siellä oli pieni kahvila ja muutama pieni käsityökauppa. Meinasin ostaa Kepalle tuliaisiksi navanlämmittimen mutta ostin kuitenkin nekun. Kaikkea kivaa ostettavaa olisi kyllä löytynyt.


Suomessa on vaan niin paljon nättejä paikkoja ja luonto on niiiiin kaunista, varsinkin kesäisin. Kyllä tuollaisissa maisemissa mieli rauhoittuu.

Reissusta kotiuduttua lähdin hyvällä mielellä tekemään jalkatreeniä. Täytyykin sanoa, että teinkin tosi hyvän treenin ja veikkaan takamuksen olevan huomenna kipeä. Ensin tein pitkästä aikaa askelkyykkyjä smithissä, mielestäni tuo onkin paras liike persuuksille pitkällä askeleella tehtynä.


Askelkyykyn jälkeen tein lantionnostoja ja pakarapotkuja vuoronperään, eikä kyllä tarvitse tehdä kuin pientä liikettä että tuntuu.


Lopuksi vielä jalkaprässiä istuen ja reisien koukistusta istuen. Hyvällä draivilla siitä sitten pyyhälsin kotiin ja lasten kanssa lenkille, tosin melko lyhyeksi se jäi kun alkoi vettä ripsiä. Kotona sain jopa aikaiseksi vielä putkirullailua ja venyttelyä koipisille. Nyt voikin tyytyväisin mielin lähteä köllöttämään peiton alle ja miettimään uusia retkiä.



perjantai 20. kesäkuuta 2014

Kuulumisia

Keskiviikkona tein sen, kävin nimittäin salilla. No eihän siinä mitään mutta pitkästä aikaa fiilis oli oikeinkin kohdillaan. Treenasin jalkojen lisäksi vähän olkapäitä. Hyvä ja tyytyväinen mieli oli kotimatkalla. Kai se on vaan niin että kun tuollainen kausi vai mikälielaiskuusaika iskee, niin jonkin aikaa siinä pyörii ja sitten se on ohi? Jotkin asiat vaativat oman aikansa.


Nyt alkaa fiilis olla taas kohdillaan, eilenkään ei tehnyt mieli könytä peiton alle tirsoille vaan Kepan kanssa salilla käytiin. Selkää treenasin enkä nyt ollenkaan saliohjelmani mukaan vaan soveltaen. Ensin leuanvetoharjoituksia ja tätä meidän salin uutta härveliä


On muuten tooooosi hyvä laite, vähän erilaisen tuntuman saa kun tekee nenä toiseenkin suuntaan. Lisäksi tein ylätaljaa lapiokahvalla, kulmasoutua tangolla (jossa muuten on löytynyt vihdoin tosi hyvä tuntuma)
Salin jälkeen kävin kahvittelemassa ihanan kamuni kanssa, aika meni kuin siivillä ja tuntui että juttua olisi riittänyt ties kuinka pitkäksi aikaa. Toivottavasti pian taas nähdään ja jatketaan juttua.

Ihan mahtavaa sekin kun on yksi lisävapaa tähän viikkoon, olen niin odottanut näitä vapaita, sitäkin että saa aamulla nukkua pitempään kuin kuuteen. Pitkien unienkin ansiosta hyvin jaksoi aamulla tänäänkin taapertaa salille ja treenata vähän kätösiä. Ennen viikon vaihtumista tarkoitus vielä yhdet treenit käydä tekemässä.

Yhden eilisen somessa olleen uutisen vuoksi pysähdyin minä (kuten ehkä moni muukin) miettimään tätä elämän rajallisuutta. Sitä miten kaikki voi muuttua hetkessä. Sitä miten hyvin loppujen lopuksi asiat on. Tällä hetkellä olen kiitollinen, perheestä, terveydestä, ystävistä ja muista rakkaista ihmisistä jotka on minun elämässä. Siitä että on mahdollista harrastaa, joka päivä saa mahansa täyteen ruokaa, siitä että illalla saa käpertyä rakkaansa kainaloon. On monta syytä olla tyytyväinen.
Moni on suunnannut mökille juhannuksen viettoon, me vietetään juhannusta kotona koska molempien kotipaikka on niin kaukana. Mutta näin on hyvä, rakkaitten kanssa, vaikka muutama perheenjäsen kotoa tänään puuttuukin.



tiistai 17. kesäkuuta 2014

Vaiheessa...

Todellakin.. Mutta enpä oikein tiedä missä vaiheessa.. Ja mikä on suunta.. Ei ole pariin viikkoon kiinnostanut mikään "fitness", en ole juurikaan lukenut blogeja, en ole kirjoittanut blogia enkä ole salillakaan käynyt viime viikolla kun kaksi kertaa. No, okei, onhan tässä ollut vähän muutakin mielessä, menin nimittäin toissa perjantaina naimisiin maailman upeimman miehen kanssa ja pidettiin grillibileet pienelle porukalle. Sitä varten meni siis vouhottaessa paljon aikaa. Mutta bileet oli kivat, niin kivat että harmittelin koko sen loppuviikonlopun, että aika meni silloin(kin) ihan liian äkkiä. Rakas ystävänikin Kuopiosta pääsi myös tulemaan. Grillattua ruokaa ja herkkuja tuli siis mätettyä se koko viikonloppu, mutta arjen koittaessa jo kotoisasti jauhelihaa ja parsakaalia. Sen viikon sunnuntaina kävin Kepan kanssa salilla, tuntui ihan vieraalta koko paikka ja tein vähän sitä sun tätä, no selkää enimmäkseen, ihan kevyesti. Kiittelin kuitenkin isäntää että raahasi minut sinne mukanaan.


Olen siis ihan vaiheessa, enkä tiedä mitä haluan ja miten jatkaisin.. Tai siis tiedän mitä haluan, haluan olla hyvässä kunnossa ja käydä treenaamassa, lenkkeillä jne. Niin kirjoitin Terhillekkin (joka neuvoi että anna nyt kropalle aikaa toipua) Liekö stressi kaikesta vouhkaamisesta nyt lauennut kun viime viikolla iski aivan jäätävä väsymys. Viime viikon tiistaina päätin mennä salille kukonlaulun aikaan ennen töihin menoa, mutta suunnittelin rupeavani sielläkin pikku torkuille:-/ Tein kuitenkin ihan kohtuullisen hauis/ojentajatreenin. Senkin päivän nuokuin töissä.
Ehkä mä vaan yritän jatkaa/aloittaa pikku hiljaa ja yritän syödä fiksusti ainakin arkisin. On kuitenkin kesä ja haluan syödä joskus jätskiä tai Kepan tekemää grilliruokaa.. Eli tahtoo relata koska on kesä. Kyllä mä aion siltikin syödä jauhelihaa ja parsistakin koska se on hyvää! Jospa nyt aloittaisikin "massakauden" ja diettais sitten vaikka syksyllä. Ääh, missä se kultainen keskitie olisi?

Noh, pitkästä aikaa tapasin Terhin eilen ja olen siitä niin kiitollinen ja paljon viisaampi meidän keskustelun jäljiltä monen asian suhteen. Puhuimme muustakin kun treenaamisesta, mm. ihmissuhteista. Elämässäni on ihminen joka aiheuttaa mielipahaa, mielestäni aiheettomasti. Sitä olen joutunut paljon viime päivinä miettimään. Kun osaisi vain olla välittämättä, yleensähän toisille ilkeily on oman pahanolon purkamista, niinkuin tässäkin tapauksessa. Mutta miten paljon sitä pitää hyväksyä, että sellainen esim. kuuluu ihmisen "perusluonteeseen"?

Enivei, takaisin asiaan, on niin takkuista päästä taas takaisin vauhtiin, mutta se viisaampikin sanoi, että pikku hiljaa. Ehkäpä vaadin itseltäni liikaa, ehkäpä olen oikeasti ollut väsynyt. Jos asetan itselleni pieniä tavoitteita alkuun ja jatkan siitä sitten. Tyytyväisempi kuitenkin olen elämään kun palaset on oikeilla paikoillaan, lepo, liikunta, ruoka, perhe ym.tärkeimmät asiat. Ehkä pitää palautua miettimään mitkä ne asiat olikaan jotka motivoi.
Tänään iskikin yllättäen sellainen tsemppifiilis omaan mieleen ja olisin varmasti salille suunnannutkin ellei olisi ollut muuta menoa. Huomenna pääsen tapaamaan ihanaa ystävääni jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Iltamassa tavoitteena olisi lähteä treenaamaan.


Noinhan se just on, vai mitä?