Olisi kiva tietää

Moniko tätä lukee? Ja miksi? "Tilastojen" mukaan kuitenkin ilmeisesti joku lukee.. Itsehän en ole tätä kaikille tuttaville mainostanut kun jotenkin olen ajatellut sen olevan noloa, vaikka olenkin saanut tutuilta positiivista palautetta. Enkä ole mitenkään luova kirjoittaja, joskus juttua tuntuu tulevan enemmän. Lähinnähän tämä on kuin päiväkirja itselle.

Huomaako näistä mun päivityksistä nykyään, että tykkään luonnosta ja valokuvista ja ja ja olen ihan innoissani kun on niin kaunista ja vihreää? Tuota mietin torstaina ajaessani salille, sitä että miten usein sitä vain posottaa arkea menemään pysähtymättä huomaamaan jotain kaunista ympärillä. Tai joitain muita mukavia asioita. Sain torstaina ystäväni neljävuotiaan pojan hetkeksi hoitoon. Mukavaa oli kuunnella pienen ihmisen juttuja ja miettiä miten hän maailman mahtaa nähdä. Käytiin ulkona kävelemässä ja sain kuunnella paljon juttuja esimerkiksi muurahaisista, välillä piti nuuskia kukkien tuoksuja. Onneksi oli sateeton päivä. Oli meillä tietysti Hugo-herra mukana kävelyllä

Kävin torstaina tekemässä mielestäni oikein hyvän etureisitreenin, salilla portaiden alas pääseminen oli hiukan vaikeaa kun kintut tuntuivat olevan ihan hyytelöä. Kuvatodisteita ei olekkaan mutta ensin tein hack-kyykkyä, sitten naisten salin puolella prässiä istuallaan (koska "oikea"jalkaprässi oli varattu) ja lopuksi etureisiojennusta istuen + sellaista kyykkäilyä sellaisessa "telineessä" vuoronperään (netissä tuo oli jossain mainittu nimellä sissykyykky jos se sitten lienee oikea nimitys) Anyway, hyvä tuli ja kinttuja jomotteli jo melkein heti kotiin päästyä.
Illalla innostuin taas tekemään pannaria (ohje täällä) Tällä kertaa laitoin lisäksi vähän banaania ja steviaa sekaaan, namiiiii.

Olen tässä yrittänyt neuvoa kaveriani painonpudotusasioissa ja kertonut omia kokemuksiani, se on saanut minut ihan innostuneeksi ja taas on ajatustulva tullut päähän. Paljon olen miettinyt sitä psyykkistä puolta, se personal psyykkarin tehtävä olisikin aika vaativa juttu. Monesti olisi itsellekkin sellainen tarpeen:-) Ennen kuin itselläni "jokin naksahti päässä" mussutin melkein päivittäin niitä herkkujani ja ajattelin, että jos huomenna "aloitan" paremmat elämäntavat...aina huomenna ja huomenna... Niitä herkkuja piti vaan mussuttaa vaikka itseinho siitä seurasi ja sen lisäksi monesti fyysinen huono olo. Jonka huomaa myös tämänhetkisessä elämässä jos joskus on "ruoka-aikana" tullutkin syötyä jotain herkkuja sen sijaan niin seurauksena ollut huono olo. Kai se elimistö on jo tottunut saamaan oikeaa evästä säännöllisesti. Monesti peilin edessä tuli itseään ruoskittua liikakiloista ja mahamakkaroista mutta.... onhan se valitus turhaa jos ei tee asialle mitään. Niinkuin edelleenkin, tulee oltua tyytymätön välillä mutta ei auta kuin tehdä töitä jatkossakin mieluisemman kropan toivossa. Kukaan kun ei sitä työtä mun puolesta tee.

Tänään töitten ja kauppareissun jälkeen kirosin taas vesisadetta, lenkille kuitenkin teki mieli lähteä eikä enää satanutkaan kun lähdettiin koirien, ipanan ja Kepan kanssa. Taas oli pakko välillä pysähtyä napsimaan kuvia, yllätys yllätys. Hiukan oli kankeaa kävely, eilinen treeni tuntui reisissä aikalailla.

Lenkin jälkeen piti saada masuntäytettä. Mullahan on aina "kausia". Vasta mussutin munakasta joka ilta, nyt mussutan salaattia. Sepä hyvä kun kaikkea kotimaista on nyt saatavilla edullisesti.

Kovasti jo viikonloppua vain odottaa, jotenkin on tämän viikon unet tuntuneet niin levottomilta vaikken tarkkaan edes muista mitä unia olen nähnyt. Toiveissa, että viikonloppuna nukuttaisi paremmin. Odottaa vain sitä, että aikaa on vähän enemmän kuin arkipäivinä vaikkakin se aika tuntuu menevän liian nopeasti, oletteko huomanneet vapaapäivinänne saman ilmiön? Viikonlopuksi tiedossa ainakin treeniä, ulkoilua, ystäviä. Iiiiihanaaa.