torstai 31. heinäkuuta 2014

Jonkun loppu on uuden alku


Miksi elämäntapamuutos (siis esim.painonpudotus) on vaikeaa? Jos siis on, ei kai se kaikille sitä olekkaan. Funtsailin tuota ja syitä siihen.
Tiedättekös, että omasta päästähän se on vain kiinni suurinpiirtein. Omat huonot tavat on syvään juurtuneita. Ainakin minulla oli ja tuskin olen ainut. On tottunut tekemään tiettyjä ruokia ja syömään tiettyjä, kenties siis aika epäterveellisiä ruokia. Hyvä ruokahan on ihanaa, varsinkin nyt kesällä esim. jäätelö on niin namia. Mutta jotain kummaa, ne suurimmat huikeat naminami-fiilikset on syömisestä (tai siis lähinnä siitä epäterveellisestä) mulla kadonneet. Niinkuin esimerkiksi jotkut herkut ei ole enää parasta maailmassa vaikka joskus (tosin harvoin) lähteekin vähän mopo käsistä. Mutta perusruokahan on hyvää ja parsakin on hyvää, ihan oikeesti.

Oma pää on kumma kapine. Miten paljon omat ajatukset vaikuttavat omaan mielialaan. Jos ajattelen olevani huono ja epäonnistunut niin varmasti kuljenkin siihen suuntaan ja ryven siinä ajatuksessa. Jos ajattelen, että samapa mättää herkkuja joka päivä mahan täydeltä kun en hoikemmaksi koskaan kuitenkaan muutu niin silloin kai toimiikin juuri niin. Suurin lannistaja yleensä on minä itse. Vai mitä mieltä olette? On monia, jotka innoissaan aloittavat uudenlaisen, terveemmän elämäntavan tai laihduttamisen tai harrastuksen, mutta hetken kuluttua se kaikki jääkin ja ihminen luisuu entisiin tapoihinsa. Miksi? Sitä mietin, koska itsellekkin on joskus niin käynyt. Kai se on vain niin turvallista ja helppoa. Moneen kertaa ajattelin, että nyt en enää huomenna mässytä herkkuja tms. "Huomenna aloitan sitä ja teen tätä".. Niinpä niin..
Mutta niin, pointti on se, että omasta päästä se on kiinni. Jos ei itse pysty tai osaa, voi pyytää apua, ystävältä tai vaikka ammattilaiselta. Tarkoitan nyt siis näitä laihdutus tms.asioita.


Miten ylläpitää motivaatio/innostus?
Minua auttaa, että mietin valmiiksi tai laitan jo ylös kalenteriin viikon treenit. Mulla on ollut tavoitteena harrastaa joka päivä jotain liikuntaa, edes vähän. Jos en käy salilla niin sitten lenkkiä tms.
Tee päätös. ja pysy siinä, voit onnitella sitten itseäsi kun olet niin tehnyt. Motivaatiokuva, jotkut ilmeisesti ripustaavat sellaisen vaikka jääkaapin oveen. Mulla ei ole sellaista, enkä nyt osaa oikein sanoa ketä "fitnesstypyä" minä ihalilisin. Mun tuttavapiiristäkin löytyy monta hyväkroppaista naista. No, Mari Päkkilä bodyfitneksen puolelta on aika upea.

Tee vaikka viikkosuunnitelma, milloin sinulla on aikaa harrastaa. Itse värkkäilen sapuskoita useammaksi päiväksi kerrallaan, helpottaa kummasti arkea. Harrasta yhdessä ystävän tai puolison kanssa. Etsi tietoa asioista ja opi uutta, se motivoi. Mieti itsellesi tavoite, alkuun vaikka jokin pieni juttu.

Tälläisiä mietteitä minulla, entäs sinulla?


Ihkuu viikonloppuu, terkuin Satu






tiistai 29. heinäkuuta 2014

Jaksaa jaksaa..

Olipas kerrassaan lämmin viikonloppu ja näköjään kuumuudessa saa edelleenkin yöt pyöriä. Lauantaina käytiin iltamassa Kotkassa jossa oli jokavuotiset Kotkan meripäivät. Oli hitokseen kuuma ja hitokseen paljon porukkaa. Käytiin katselemassa ja kiertelemässä alue ympäri. Kävästiin myös lähtiessä Sapokassa. Se onkin tosi ihastuttava paikka. Nämä kuvat ovat viime kesänä otettuja


Sunnuntaina Kepa palasi lomalta duuniin ja minä suuntasin muutaman ipanan kanssa rantsuun. Vihdoinkin uskaltauduin jopa itsekkin uimaan (noloa, vasta nyt..), vesi olikin tosi lämmintä. Uimisesta en juurikaan tykkää, saan sillä vain jumitettua niskani (tiedetään, tekniikkavika). Päivällä piti askarrella lapsille ruokaa ja itselle evästä töihin, perussunnuntaijuttuja siis. Välillä meinaa tuskastuminen iskeä kun ei tiedä mitä sapuskaa lapsille värkkäisi, nuoremmille kelpaa kyllä kaikki ruuat mutta noi teinit...argh, välillä tuntuu, ettei kelpaa mikään. Ilmeisesti spagettia ja jauhelihakastiketta voisivat syödä vaikka joka päivä, mites muissa perheissä? Vinkkejä?
Vähän kerkesin lojua auringossakin ja ai niin, leikkasin Hugo-rukalle kesätukan

Hugo ihmettelee minne karvat katosivat...

Ei ole siis perus cockerilookki meidän pojalla, mutta haitanneeko tuo, eipähän ainakaan Hugon menoa hidasta eikä tuo roskaa niin paljon mukanaan sisälle. Hugokun on päällään aina ihan jopa paikassa (ja syö kaiken)

Sali jäi välistä kun treenikamu perui niin jätin sitten itsekkin menemättä ja lähdin pikkujäbän kanssa pyöräilemään. Taisi kuitenkin viisi kertaa tulla viime viikolla käytyä treenaamassa. Mukava tunnin lenkki tehtiin, pysähdyttiin kyllä välillä jätskille, minä tyydyin mehujäätelöön kun erehdyin syynäämään jäätelöitten kalorimääriä..ylläri ylläri.

Maanantaiaamulle olin suunnitellut aamutreenit ennen töihin menoa, koska tuntui että jaksaa nousta aiemmin ja virtaa riittää. Ja niinpä kävinkin, yksi innokas oli minun lisäksi ja melkoisen kuuma on aamusta. Joku "virtapiikki" on iskenyt, motivaatiokin tuntuu olevan kohdillaan. Tosin se tavoite hukassa vieläkin...
Tässä meidän salin uudehko monitoimitaljahärveli joka on asutettu naisten salin puolelle, en ole (vielä) sinut tuon vehkeen kanssa.


Siinä aamulla hauis/ojentajatreeniä kuitenkin osittain tein. Lisäksi käsipainoilla ranskista ja hauiskääntöjä, perushuttua siis. Mutta jopas sai tyytyväisin mielin lähteä työmaata kohti.


Työpäivän jälkeen iltamassa tuntui olevan "just sellainen fiilis", että sitä piti vielä lähteä salille purkamaan. En tiedä oliko hyvä idea, oli niiiiiin tautisen kuuma, että se imi osan treenitehoista. Sain kuitenkin jonkinlaisen jalkatreenin tehtyä. Ekana hack-kyykkyä, sen jälkeen smithissä askelkyykkyä, koipien koukisteluja/ojennuksia, lantionnostoja, suorinjaloin maastavetoa käsipainojen kanssa. Kaikkia sen 3 x 10. Tuumailin kotona, että olisin toivonut Kepan olleen mukana salilla "tsemppaamassa" ja apulaisena. Sanoi, etten (muka) aina ota vastaan ohjeita ja muuta sellaista... Miksiköhän se sellaista väittää...olenkohan hitusen itsepäinen vai... Mitään en ainakaan myönnä.

Tänään mietin elämää, tai siis sitä, että muutama ystäväni on sanonut minulle, että on tehtävä niinkuin tuntuu itselle parhaimmalta ja oikeimmalta. Joskus päätöksillään ei miellytä muita, tai ei ehkä toimi niin kuin muut toivoisivat. Toisten ratkaisuja ei vain aina voi ymmärtää, koska ei tunne toisen tunteita eikä tiedä ehkä edes tarpeeksi päätöksiin vaikuttavia asioita. Oli miten oli niin jokaisella on oikeus olla omanlaisensa ja tehdä päätöksensä (tosin siten ettei loukkaisi muita tms.), koska kerran kai täällä vain eletään?

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Hikoilua ja treeniä

Ei pitäis valittaa, mutta....valitan kuitenkin. Hiukan liian kuuma on ollut viime päivinä ainakin meikäläiselle, ehkä toisaalta kuumuudessa se suurin haitta että yöllä ei saa kunnolla nukuttua.
Perjantaina oli tarkoitus mennä kamun kanssa treenaamaan mutta peruin suunnitelman koska yksinkertaisesti olin jotenkin niin nääntynyt ja nukuinkin iltapäivällä päikkäritkin. Ja ei, ei ole nestehukka ollut ainakaan.

Siirrettiin siis treenit lauantaiaamulle (vaikka turha toivo, että viileämpää olisi ollut) Olo olikin paljon virkeämpi kuin perjantaina. Voi jestas sentään mitä settiä olkapäille tehtiin (kiitos vain tositosipaljon treenikamulle), näitä lisää!
Ensin tehtiin triplasarjoina pystypunnerrusta laitteessa, vipareita sivulle käsipainoilla + sellaista liikeyhdestelmää jossa käsipainot viedään etukautta ylos, siinä pystypunnerrus ja takaisin alas, huh huh.


Niiden jälkeen triplasarjoina kolme kierrosta ardold pressia, etuolkapäitä taljassa + pystysoutua, jonka tein käsipainoilla. Lopuksi tehtiin supereina takaolkapäitä käsipainoilla ja facepullia. Hyvin toimi. Olipas piristävää vaihtelua normaalille yksin purtamiselle. Taas saa todeta hyvä treeni --> hyvä mieli, plussana hyvää seuraa.

Salilta kipitin kotiin tekemään kotihommia/ruskettamaan nahkaa...


Ihanaa viikonlopun jatkoa, toivottelee Satu





keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Onko järkeä vai ei...

Nimittäin mennä tälläisellä helteellä salille vääntämään jalkatreeniä? No, en tiedä onko mutta kävinpä kuitenkin. Onneksi oli kankainen panta päässä joka imi valuvan hien. Olin myös lainapöksyissä jotka olikin parhaat ever (nimittäin mieheni shortseissa jotka aion nyysiä nyt itelleni)


Ekana tein askelkyykkyä smithissä. Olen nyt taas ruvennut sitä tekemään, koska olen aiemminkin sen niin hyväksi liikkeeksi havainnut. Huomenna takapuoli kiittää...ja jumittaa.. Lantionnostoja ja hack-kyykkyä tein myös ja yhden jalan prässiä ja ja ja reiden ojennusta ja koukistelua istuen. Lopuksi vähän masujumppaa. Hyvä jumppa ja loistava mieli kotiin viemisiksi, tuli taas kiitollisena todettua se miten paljon hyvää elämäntapamuutos on antanut. Sooooooo happy me.

Tällä viikolla on ollut ihmeellisen hyvin virtaa, eilen illalla kävin kävelemässä reipasta vauhtia tunnin lenkin. Musat korvilla askeleetkin kulkee rivakammin kuten myös salilla treenitkin.


Loppuviikosta luvassa salitreffit kamusen kanssa, jospa vielä viikonloppuna aurinko paistelisi niin pääsisi rantsullekkin.

Aurinkoisia päiviä <3 Toivotteleepi Satu

torstai 17. heinäkuuta 2014

Torstai on toivoa täynnä?

Otsikko on joskus hankala keksiä, niinkuin näköjään nytkin, paitsi osittain tuo lause osuukin sopivasti tähän päivään, sen kummemin siitä kertomatta. Mutta sitten "asiaan". Kauheeta mikä ilmiö oli taas salilla kun aamutreeniä olin vääntämässä. Kaksi vanhempaa miestä, tietenkin mahdollisimman isojen painojen kanssa, kaikki liikkeet vauhtia ottamalla (ja tekniikka päin honkia...)Sitten tauon aikana kovan puhinan säestämänä nyrkkejä puristellen kävelyä ympäri salia..huh. Onneksi eivät (kai) hajoittaneeet itseään.. Näkeehän noita ilmiöitä melkein joka salireissulla, mutta nyt pisti erityisesti silmään kun oli niin hiljainen aamu eikä juuri muita ollutkaan. Näkyy olevan erityisesti miespuolisten tyyliä tuollainen, vai mitä mieltä muut?

Kätösiä treenasin, vuoronperään habaa ja ojentajaa. Ensin tein pitkästä aikaa kapeata penkkipunnerrusta, lisäksi taljassa narulla ja tangolla vastaotteella


Taisi olla ensimmäinen kerta kun tätä kokeilin, Kepan vahtimana


Oikean liikeradan kun sain haettua niin ai samperi kun poltteli, ehdottomasti käytän tuota jatkossa. Hauiksia treenasin siis myös. Pitkästä aikaa ensin näin


Myös lattialla selällään taljassa, joka tuntuu tosi hyvin. Lopuksi keskitettyä hauiskääntöä. Hyvä treeni siis kaikkinensa, vähän vielä masumakkaroille liikettä lopuksi ja sitten piti kiiruhtaa töihin.

Olen tässä taas kerran ruvennut funtsimaan mun tavoitetta.. Mikä se on, mikä se voisi olla? Mulla näköjään tulee näitä "aikakausia" jolloin toivoisi saavansa jonkun lisäpotkun/uuden systeemin treenaamiseen. Minnekkään "fitnesslavoille" tuskin koskaan tähtään, mutta jotain tarttis keksiä?

Kävin tuossa aiemmin tänä vuonna inbody-mittauksessa jonka tulokset oli ihan hyviä/normaaleja. Työpaikalle oli nyt hankittu Omronin kehonkoostumusmittari ja menin koekaniiniksi siihen. Muutama sekuntti kapula kädessä ja tadaa, tuli muutamia lukemia. Paino näytti enemmän kuin kotivaaka (olin kyllä tietty jo aamupalan syönyt...), lihasta oli 29.7 %, läskiä (rasvaa..) 31.3%, viskeraalinen rasva 5 (pitäisi kuulemma olla alle 9 tuolla härvelillä mitattuna) Fyssari sanoi, että lihasta on oikein hyvin. Noh, mene ja tiedä, eipä nuo eri mittarit ja mittaussysteemit ole kai kovinkaan vertailukelpoisia. Netistä oli tarkoitus uteliaisuudesta tutkailla noista härveleistä, itse tuskin hankkisin, mutta olisiko hyvä kapine "aloittelevalla painonpudottajalle" tms.

Painonpudotukseen liittyen, tässä hyviä ohjeita

"Kuka tahansa pystyy diettaamaan, mutta painonhallinta on usein vaikeampaa." Ihan varmasti on just noin. Uudenlaisen elämäntavan oppiminen on ajoittain haasteellista. Oppimisen lisäksi sen säilyminen on toinen haaste. Allekirjoitan myös omalta kohdaltani lauseen "Älä mene nälkäisenä kauppaan" Niin totta!Itselläni ainakin suuri vaara sortua johonkin helppoon ja nopeaan nälissään (lue, suklaaseen.) No, ehkä on selkäranka kyllä vähän kasvanut puolentoista vuoden aikana tuonkin suhteen, thank god.
Olen miettinyt mitä voisi syödä herkkujen tilalla jos oikein tekee mieli napostella jotain, joskus olen syönyt esimerkiksi pähkinöitä. Ehdotuksia otetaan vastaan?

Aurinkoista viikonloppua, minä odotan rakasta ystävää lapsineen vierailulle, mukava viikonloppu siis tiedossa <3





sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Paluu arkeen

Eli aamulla kotoisasti kaurapuuroa ja raejuustoa. No, kyllä sitä tuli loppuviikolla mökkeillessäkin aamupalaksi syötyä. Mutta huomenna paluu töihin ja normieväisiin. Mutta tiedättekös, että tällä hetkellä se tuntuu ihan kivalta...ainakin normieväät ja paluu punttien pariin.
Onneksi en puntarin mukaan pahasti painoa viikon aikana kerännyt vaikka tuli syötyä epäsäännöllisesti ja osittain aika epäterveellisestikkin. Mutta menköön nyt loman (lue palkattoman vapaan) kunniaksi. Viikko meni, tietenkin, ihan liian nopeasti mutta täytyy olla kiitollinen että säät oli loistavat joka päivä ja saatiin Kepan kanssa muutama päivä kahdenkeskistä aikaa. Ne vietettiinkin siis Tallinnassa


Upeita maisemia Vanhassa kaupungissa


Siellä olisi ollut myös ihania ja halpoja kukkakimppuja joita olisin tahtonut viedä kotiin...


Tuolla Porgussa, Vanhassa kaupungissa, söin elämäni parhaan kanasalaatin joka lisäksi oli tosi halpa(kuva ei kyllä tee oikeutta tuolle ruualle..) Kepa oli myös annokseensa oikein tyytyväinen.


Ja oli ihania kahviloita.. Ja ystävällisiä autoilijoita, jotka päästivät suojatien yli..


Ihanien päivien jälkeen matkattiin hyvillä mielin takaisin kotiin. Minullehan tuo reissu oli niin huikea kun en ole matkaillut. Erityisesti laivalla maisemien ihailu ja Vanha kaupunki <3 Kotona käytiin nukkumassa yksi yö ja taas lähdettiin matkaan. Luvassa olikin "perheaikaa" kotimaisemissa eli Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Syötiin mansikoita...


Kalastajalta sain tuliaisia..


Olin kyllä kalalla mukana itsekkin, tänä kesänä olin laiskempi kalastaja kuin viime kesänä. Lähinnä nautin olostani.


Joko uskotte, että tykkään valokuvista.. Näitä tämän viikon kuviakin on tiirattu jo moneen kertaan.

Viime yönä köröteltiin kotiin, päivällä käytiin Kepan kanssa grillaamassa vielä nahkaa rannalla sekä ajelemassa moottoripyörällä. Eväät on jo huomiseksi askarreltu, tästä se taas lähtee, arki.

Mukavaa viikonalkua <3

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Vapaata tiedossa

Tosin palkatonta sellaista ja elokuu sitten kidutaan pienellä palkalla. Noh, mutta huikan toivoa on vihdoinkin, nimittäin sään suhteen kun eilen lenkkeillessä tuli jopa kunnolla lämmin. Niskajumini takia olen tällä viikolla vieraillut pariin otteeseen fyssarin luona ja saanut uusia ohjeita. Täytyisi myös taas ruveta enemmän putkirullailemaan... Mitenköhän saisi itseään niskasta kiinni tuon venyttelyn yms. suhteen. Miten muilla, tuleeko venyteltyä säännöllisesti?

Hiukan olen treenannutkin tällä viikolla sekä useamman kävelylenkin tehnyt. Perjantai-iltana oli treffit työkamun kanssa salilla, menin vähän aiemmin ja kerkisinkin tehdä lyhyen mutta napakan takamustreenin. Ensin smithissä askelkyykkyä ja samaisessa härvelissä prässiä kintut leveällä. Sitten lantionnostoja lisäpainon kanssa ja pakarapotkuja vuoronperään. Tuntuipa olevan toimiva setti taasen. Jotain vaikutusta olenkin havainnut treenaamisen tuloksena, ainakaan takamus ei ole niin lättänä kuin oli vuosi sitten. Kaipa sitä muutosta pikkuhiljaa edelleenkin tulee, toivotaan niin, tikkukinttuihin toivoisin jo lisää lihaa. Työkamulle eilen taas paasasin kaikenlaista, muun muassa siitä miten itsestä ainakin tuntui, että alkuun kehitystä tuli nopeasti ja se kyllä motivoikin.

Työkamun kanssa käytiin selkä-, hauis- ja ojentajaliikkeitä läpi yhdessä. Itsekkin samalla vähän jumppasin kätösiä.


Siinähän se nopsaan tunti vierähti ja hauskaakin oli. Lauantaiaamukin alkoi mukavasti kun menin heti yhdeksältä treenaamaan toiselle salille kamun kanssa. Samalla reissulla kiittelin mielessä "omaa" salia jonne pääsee kulkukortilla silloin kuin haluaa, ei tarvitse elää aukioloaikojen mukaan.
Kamun kanssa selkää treenattiin, kolme liikeparia supereina. Olipa mukava saada vaihtelua treeniin ja uusia liikevinkkejä. Tehtiin ensin ylätaljaa leveällä + alataljasoutua kapealla


Sitten sellaista selkälaitetta (jonka nimeä en tiedä...) + kulmasoutua. Viimeisenä parina ylätaljaa kapealla otteella + alataljaa leveällä.

Sain siis myös uusia liikevinkkejä, tässä yksi


Olen tuossa siis vinopankissä masullaan. Ehdottomasti menee käyttöön tuo liike jatkossa, tosin päätä en meinaa noin pystyssä pitää jos meinaan sääliä niskojani.

Ensi viikko siis vapaillaan Kepan kanssa ja suunnataan ainakin Tallinnaan, hyviä vinkkejä saa kertoa? Treenivermeitä tahtoisi ainakin löytää.. Aiemmin en minä ole kyseiseen paikkaan matkannut. Saas nähdä minne muualle ensi viikolla päädytään..