maanantai 29. syyskuuta 2014

Syyskuun loppua

Olipas mukava viikonloppu, ei voi valittaa. Se kun sattui olemaan siis vapaa töistä niin eihän se muuta voi olla kuin mukava. Mielelläni kyllä viettäisin kaikki viikonloput vapaalla, mutta... Se kun on tämä hoitajan elämä yleensä tätä vuorotyötä. Sitä kyllä juuri nyt harmittelen myös senkin vuoksi, että kariutui minun suunnitelma uudesta harrastuksesta. Ilmoittauduin nimittäin crossfit-kurssille kun viimein tänne meidän nurkille cf-sali avautuu. Sain uudet työvuorot kouraan ja jouduin perumaan kurssin, koska sattui monta vuoroa siten etten olisi päässyt kurssille. Kaikki muutkin kurssit oli jo täynnä joten nyyh. Tällä erää väliin jää se sitten. Suunnittelin sitten, että josko nyt menisin nyrkkeilykurssille (viime vuoden keväällä kun kävin kuntopotkunyrkkeilyssä ja tykkäsin siitä hirmuisesti). No, sekin kurssi oli jo kerinnyt alkaa ja kuntopotkunyrkkeily ei pyöri ainakaan toistaiseksi. "Hiukan" keljuttaa, täytynee pysyä punttihommissa ja lenkkeilyssä siis.

Siihen viikonloppuun, perjantaiaamuna minulla olikin salitreffit Eeviksen kanssa, joka oli niin ihana että monenkymmenen kilometrin päästä ajeli treffaamaan minua <3 On ollut pitkän aikaa jo suunnitteilla nähdä ja vihdoin se sitten onnistui kun osui aikataulut yksiin. Käytiin tekemässä selkätreeni ja hyvän mielen lisäksi minulla on muistona kipeät selkälihakset, vieläkin. Aloiteltiin tekemällä kevennettyä leuanvetoa siihen tarkoitetussa laitteessa. Sitten ylätaljaa ja alataljaa superina

Naisten salin puolella käytiin tekemässä tällä laitteella, joka on muuten hyvä


Lopuksi vielä t-kulmasoutua. Treenin jälkeen käytiin tietty vielä kahvilla että sai rauhassa jutustella. Joku päivä kurvaan sitten vastavierailulle naapuricityyn.

Lauantai oli urheiluton päivä (jos ei shoppailua siis lasketa...) Naapurikaupungissa käytiin muutamat kaupat kiertämässä ja syömässä, välillä muutakin kuin sitä parsaa... Kun en ole millään dieetillä tms. niin syön kyllä vapaammin viikonloppuisin. Gazozilla on pakko aina käydä hipelöimässä hienoja treenivaatteita, tällä kertaa jopa ostinkin jotain (kun yleensä se on Kepa joka siellä shoppailee..) Ostin nimittäin pöksyt joita joissakin muissa liikkeissä kaupataan nimellä "fitness style-housut", täytyy kehua, että on ainakin tosi hyvät jalassa, tykkään. Yksi alepaitakin lähti mukaan.

Viime päivinä on tullut tietenkin ulkoiltua, kiitos hyvien ilmojen ja olenkin ihan hurmioitunut noista väreistä. Harmi kun ne ei valokuvissa näytä niin hienoilta kuin livenä omissa silmissä.



Sunnuntaina käytiin iltamassa salilla, vähän tein etureisiä ja rintalihaksia. Mielelläni skippaisin aina koko rintatreenin, se kun on jotenkin inhokki edelleen. No okei, ristikkäistalja on jees.

Kyykkäilin smithissä


ja hackissa. Reisiojennusta tein tietenkin myös. Sitten vähän veivasin ristikkäistaljaa


Ja yhtä toista tissilaitetta sekä vinopenkkiä käsipainoilla. Lopuksi mahajumppaa


Lankkua, vatsarutistuksia laitteessa ja lattialla.. Kertokaa miten saisi itsensä motivoitua tuohon, vatsalihastreeni on aina liian helppo skipata? Vinkkejä?

Salin jälkeen käytiin vielä kipittämässä portaita, välillä piti pysähtyä katsomaan näköalojakin.



Tänään katsoin aiheelliseksi pitää välipäivän salista ja suunnittelin töissä, että löhöilen kokoillan kotona, mutta kaunis ilma oli kuitenkin niin houkutteleva, että metsään oli taas lähdettävä. Sain jopa yhden teinin seuraksi ja tunnin lenkki käytiin taapertelemassa. Nyt voikin relata loppuillan.
Aurinkoista ja värikästä viikkoa kaikille <3 Terkuin Satu







torstai 25. syyskuuta 2014

Käynnistysvaikeuksia...

Ja voihan fitness. Sitä nyt riittää, puolesta ja vastaan. Itsehän en ole mikään fitness, ihan tavan treenaaja vaan. Parhaani yritän kuitenkin ja vissiin jotain olen saanut aikaiseksikin. Ainakin 16 kiloa ylimääräistä laardia on tippunut matkan varrelle, huh. Takaisinkaan en niitä huoli.
Välillä on kausia jolloin on enemmän kiinnostunut kaikesta "fitneksestä" ja siihen liittyvistä asioista, välillä vaan porskuttelee taviselämää eteenpäin. Perheellisenä haasteita arjen pyörittämisessä riittää. On laitettava evästä perheelle, kuskattava harrastuksiin, yritettävä tehdä kotitöitä, lenkittää koiria ja ai niin, päästä itsekkin treenaamaan. Tosin mullahan ei lapset ole taaperoita enää vaan kaikki on koululaisia joten sikäli elämä jollain tavalla helpompaa. Sapuskoja teen kerralla useammaksi päiväksi, itse kun usein eväänä puputan PARSAA ja jauhelihaa tms. + salaattia, tylsää kenties mutta helppoa ja hyvää (usko tai älä). Minulta ei siis juurikaan ruokakuvia löydy, edellä mainitusta syystä. Nyt joku miettii tietysti, että mitähän meidän perheessä lapset syö.. No, ei ainakaan mäkkisafkaa ja valmisruokia vaan ihan perusruokaa, laatikoita, keittoja. Meidän huushollissa oikeastaan vain lapset leipoo, itse yritän sitten vastustaa kiusausta etten (ainakaan liikaa) niitä leipomuksia syö. Yhtenä iltana innostuin taas värkäämään "proteiinipannaria" johon laitoin siis vähän maustamatonta rahkaa, kananmunia, heraproteiinijauhetta, leivinjauhetta ja muussattua banaania. Päälle ripottelin vielä mansikoita. Hyväähän se oli.



Sinne se kaunis aurinkoinen syksy katosi ja tilalle tuli synkkä vesisade, hyi yök ja vali vali. Tekisi toisaalta mieli vain kääriytyä viltin alle ukon kainaloon ja siinä löhöillä kaiket illat. Sellainen pienesti sateinen ilmakin olis ihan jees kun lähtisi hölkkäilemään niinkuin viime syksynä tuli tehtyä kun innostuin. Maanantai-iltana ei ollut ollenkaan sellainen "kiva, sateinen-ilma" kun lähdettiin metsään rämpimään, oli sentään kyllä sadetta pitävät vetimet päällä mutta kyllä paleli, hyi yök kertaa kymmenen. Loppuillan sitten palelinkin nenänpääkin kohmeessa. Mutta onhan syksyssä siis kivaakin, ainakin värejä


Niistä käynnistysvaikeuksista sitten. Puolentoista viikon salitauon (flunssasta johtuneen) jälkeen lähdin Kepan mukana keskiviikkona salille. Tuntui taas jotenkin kuin olisi alusta aloittanut. Ensin takajalkoja, prässissä vinottain yksi jalka kerrallaan. Istuen takareisikoukistelua


Harmitti kyllä kun ei jaksanut yhtä hyvin kuin ennen flunssailua, samalla sai takoa järkeä päähän itselleen, ettei tarvitsekkaan jaksaa. Askelkyykkyä tein minipainoilla, sekä kyykkäilin taljassa. Olkapäitä jumppailin myös. Pystypunnerrusta laitteessa istuen, vipareita sivulle, pystysoutua taljassa ja takaolkapäille facepullia.
Minulle ei kertakaikkisesti sovi tuollaiset pitkät breikit salitreenistä, en tajua miten voi olla niin vaikea lähteä liikkeelle sen jälkeen. Pari päivää on maksimitauko mulle.

Tänään olikin jo fiilis ihan toinen. Lähdin oikein innoissani treenaamaan suoraan töitten jälkeen. Osasyy oli kyllä sekin, että sain salille kaverin mukaan. Se onkin toinen tarina. Tapasin kyseisen huippumukavan tyypin pari viikkoa sitten työhaastattelussa. Hän rupesi minulle kovasti siellä juttelemaan ja meillä juttu luisti heti. Hänkin on muuttanut muualta tänne Kymenlaaksoon, ihan äskettäin. Vaihdettiin yhteystietoja ja niinpä hän kysyi voisiko lähteä salille mukaan ja sehän sopi oikein hyvin. Tuntui niinkuin olisi tunnettu jo pitkän aikaa vaikka vasta toisen kerran oltiin nenätysten. Elämä yllättää joskus positiivisesti.

Käsitreeniä oli minulla vuorossa ja hyvän treenin sainkin tehtyä. Hauiskääntöjä käsipainoilla, taljassa selällään ja vuorokäsin taljassa


Ojentajille kevennettyä dippiä sekä narulla taljassa. Hyvä treeni, hyvää seuraa, hyvä mieli. Eikä siinä vielä kaikki kun treffasin vielä illalla ihanan kamuni Miran, oli mukava höpistä pitkästä aikaa.
Saankin onnekkaana viettää loppuviikon vapaalla. Tavata ystäviä, käydä salilla, olla perheen kanssa. Enempää en toivokkaan.




lauantai 20. syyskuuta 2014

Räkätautia ja muutoskuvia



Kaatoihan se lopulta minutkin, nimittäin se perheessä pyörinyt flunssa. Nyt on nielty monta päivää kourakaupalla särkylääkettä, c-vitamiinia ja sinkkiä paranemisen toivossa. Puntille ei ole siis ollut asiaa tällä viikolla, kyllä keljuttaa. Mutta sentäs vähän tullut järkeäkin päähän, aiemmin, siis sali-innostuksen iskettyä oli "pakko" päästä salille vaikka vähän kipeänä. Nyt sentään jo järki sanoo, ettei sinne mitään järkeä ole kipeänä lähteä reutomaan kun ei mitään edes jaksaisi tehdä.
Kotona on siis tullut kyyhötettyä lukuunottamatta muutamia happihyppyjä




Olo alkaakin olla aika mökkihöperöitynyt ja odottaakin vaan, että olisi jo täysissä voimissaan ja pääsisi ihmisten ilmoille ja salille. Muistaa taas olla kiitollinen terveydestä.. Ja kun tässä on ollut aikaa niin on kerinnyt vertailla valokuviakin. Ei tuota muutosta vain oikein ymmärrä, piiiiitkän aikaa sitä näki itsensä edelleenkin ylipainoisena ja katseli peilistä aina samannäköistä ihmistä, mukamas. Vaikka vaatteidenkin jäätyä isoiksi vähän alkoi uskoa, että jotain on tapahtunut oikeasti.


Jotain on näköjään tapahtunut tuon tammikuun jälkeen, jos silloin olin kokoa 42 ja nyt pienimmillään 36. Hupsista. Ehkä voinkin olla hitusen ylpeä siitä mitä olen saanut aikaiseksi. Aikaa se on vaatinut, uuden opettelua ja kärsivällisyyttä. Mies sanoi, ettei muista enää sitä kun olin hiukkasen pyöreämpi. Noh, valokuvat sen todistaa.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Fiiliksiä

Lauantai oli huippumukava ja jännä päivä kun suunnattiin Jyväskylään katsomaan karsintoja. Ihan aamuun ei tähdätty, nähtiin ketkä miehistä jatkoon pääsivät. Meidän vakkarisalilta kolme miestä oli kisaamassa ja Lahteen pääsivät kaikki (tosin yksi heistä ilmoitti, ettei jatka enää sinne). Lähinnä sitä body fitnesstä lähdettiin siis katsomaan, kun yksi kaverikin oli siellä loistamassa ja niin hyvin loistikin, että Lahden expoon jatkaa hänkin. Sinne siis taas kannustamaan.


Voin sanoa, että oli niin hauska reissu, en ole hetkeen niin paljon nauranut kuin kaverin kanssa tuli käkätettyä. Tapasin myös samalla retkellä vihdoin livenä ihmisen jonka kanssa on tullut kirjoiteltua netin välityksellä jonkin aikaa, happy me. Minullahan ei taito eikä tieto riitä ketään kilpailijaa arvostelemaan, voi vaan sanoa, että suuresti respectiä kaikille jotka sinne lavalle kipusivat ja ovat tehneet kovasti työtä sinne päästäkseen. Huikea päivä oli, saas nähdä miten hauska expon reissusta tulee...

Sunnuntaiaamuna käytiin kaiman kanssa tekemässä olkapäätreeni ja hyvä sellainen olikin. Pari kertaa aiemmin olen kevennetyssä smithissä tehnyt pystypunnerrusta (toisella salilla jossa käyn tuo smithhärveli on niin raskas ettei mun voimat oikein riitä sen punnertelemiseen), nyt aloitettiin sillä


Pystysoutua, arnold pressia ja vipareita sivuille ja eteen tehtiin myös. Lopuksi takaolkapäät, facepullia ja koneessa


En ole koko viikolla blogia kirjoittanut kun on tuntunut, ettei ole mitään sanottavaa. Nyt sitä kuitenkin jostain pulpahti, ehkä tämän ansiosta


Koska auringonpaiste, I love it. Olen pyörinyt monta päivää omissa ajatuksissani. Olen ollut jotenkin puolikuntoinen, monta päivää on ollut tunne, että flunssa on tulossa. Viluttaa ja väsyttää, niskat jumissa. Eikä olisi ihme vaikka flunssa tulisi, kun kotona pyörii monta nuhanenäistä. Salilla en ole käynyt sunnuntain jälkeen, mutta metsässä hipsutellut kyllä. Mutta niin, siihen aurinkoon, se saa meikäläiseen uskomattoman hyviä fiiliksiä. Aiemmin kirjoittelin syksyn negatiivisesta vaikutuksesta, mutta nyt voisin kuitenkin sanoa, että tälläisistä syksyilmoista tykkään, kun paistaa aurinko ja alkaa näkyä värejä.


Kuten olen todennut, tykkään valokuvista ja tykkään räpsiä valokuvia ja jopa julkaisen niitä netissä vaikkei ne kovin taidokkaita olisikaan. Välillä valokuvien räpsiminen on kausittaista, kevätaurinko, lumiset puut, kesä ja nyt aurinkoinen syksy. Mun puolesta tälläiset ilmat saisi ollakkin, en yhtään halua pimeää ja vesisadetta, hyi yök.


Tällä viikolla, erityisesti ystävyys on saanut suuremman arvon. Vaikka toki aina olen kiitollinen ystävistä niin olen erityisen kiitollinen nyt. Olen asunut nykyisessä kaupungissa kolmisen vuotta ja vielä reilu vuosi sittenkin tunsin oloni yksinäiseksi täällä. Saliharrastuksen myötä olen tutustunut niin ihaniin ihmisiin ja saanut ystäviä, ettei voi olla muuta kuin kiitollinen. Ystävät on rikkaus.





lauantai 13. syyskuuta 2014

Ennen ja nyt

Aiemmassa postauksessa kerroinkin vähän tästä elämäntapamuutoksestani, tuli kommenttia löytyykö kuvia ennen ja jälkeen niin päätinpä tähän niitä kaivaa.. Tässä olen minä nyt, kuva on otettu tänään


Tuskailin viime viikolla työkaverille sitä kun housut tippuu jalasta. Työkaveri tuumaili, että mitäs laihdutan. Jäin miettimään sitä. En mielestäni ole koskaan laihduttanut, olen "vain" muuttanut elämäntapani. Tärkeimpänä tekijänä on varmastikkin ollut ruokavalion muutos, ruokailutottumusten muutos. Pikkuhiljaa rupesin siis syömään säännöllisesti, proteiinirikkaampaa ruokaa kun "entisessä elämässäni" elin melkein leivällä ja herkuilla, noh, sen näkee myös naamasta...


Vai mitäs sanotte... Aika karmivaa. Vasemman puoleinen kuva on otettu tammikuussa vuonna 2013, toinen tänä kesänä. Tässä myös toinen kuvien vertailu


Vasemman puoleinen otettu varmaankin silloin tammikuussa 2013, toinen tänä vuonna, samassa paikassa. Alkuunhan kävin opettelemassa salijuttuja mieheni työpaikan salilla kun en muualle uskaltanut. Muistan miten pelottavaa oli alkuun mennä "oikealle" salille. Mutta onneksi uskalsin, nythän se onkin kuin toinen koti. Halu muokata ja kehittää kroppaa on edelleen suuri. Kehitystähän tulee, hitaasti, mutta varmasti.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Kertaus on opintojen äiti

Vai miten se siis meni...
Arvelin kertoa itsestäni, jos vaikka joku uusi lukija tänne eksyy tiirailemaan.
Minä olen siis entinen "sohvaperuna", nykyään wannabeliikunnallinen uusioperheen äiti joka ei ole juuri koskaan harrastanut liikuntaa (paitsi lapsena ratsastusta ja joskus mimmikiekkoa yhden syksyn)
Tammikuussa -13 elämä alkoikin yllättäen muuttua kun menin mieheni perässä salille. Pikkuhiljaa muutin ruokailutottumukseni täysin, lisäsin lenkkeilyä. Salitreenikoukkuun jäin ja siitä asti olen salin oven aukaissut 4-5 kertaa viikossa (muutamaa poikkeusviikkoa lukuunottamatta). Painoakin on matkalla pudonnut n.16 kiloa ja nyt sitä ollaan mittareiden mukaan normaalipainoinen.
Elämäntapamuutoksen ja uuden harrastuksen myötä olen löytänyt aivan ihania ihmisiä elämääni ja muutenkin olen nyt paljon tyytyväisempi ja onnellisempi, olen kiitollinen. Itsevarmuus ja itsetunto on myös noussut sen myötä.

Mies on ollut suuri tukeni ja opettajani erityisesti salitreeneissä, jonkin aikaa minulla oli "valmennussuhde" loistavan pt:n kanssa, kenties jossain vaiheessa uudelleenkin. Tällä hetkellä touhuan siis omin nokkineni, 5-jakoisella ohjelmalla. Lisäksi lenkkeilen ja tarkoituksenani on aloittaa nyt syksyllä uusi harrastuskin, siitä myöhemmin lisää...
Tavoitteena on siis säilyttää uusi elämäntapaa, parantaa omaa kuntoa ja saada lisää lihaakin luitten ympärille. Projekti siis jatkuu....




Kysymyksiä ja kommentteja otetaan vastaan mielellään :-)







keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Keskellä viikkoa

Hyvissä mietteissä. Innostuin sitten aivan ja tekasin maanantaina fudgea. Aiemminkin on ollut tuota tarkoitua kokeilla, mutta nyt vasta toteutin aikomukseni. Hiukan sovelsin tuota ohjetta, koskapa meillä on tuota Cook-Bake-Cakea vaniljan makuisena niin käytin sitä. Nakkasin myös sekaan vähän mysliä.


Äärimmäisen helppoa tehdä ja hyvää tuli. Osa iapanoistakin tykkäsi kovasti. Makeaahan tuo on joten eipä kilokaupalla pystyisi syömään.

Maanantaina kävin tekemässä lyhyen, mutta napakan olkapäätreenin heti töitten jälkeen. Pystypunnerrusta käsipainoilla, vipareita sivulle ja eteen, arnold pressia, pari eri liikettä takaolkapäille.

Tiistaina kuskasin pikkujätkää jujutsuun, aloitti kyseisen harrastuksen viime viikolla ja on tosi innoissaan. Pääsee purkamaan sinne loputonta energiaansa. Siitä määrästä kun saisi osan itselleen.. Kuskin hommien jälkeen päätin lähteä hölkkäilemään pitkästä aikaa. Metsään tietenkin, minun kintut kun ei tykkää asfaltilla juoksennella. Lähdin ihan yksin, en koiriakaan ottanut mukaan kun halusin "keskittyä". Musat korville ja menoksi. Siellä sitten rillit huurussa kipitin. Loistava fiilis sen jälkeen.


Kotiin päästyä venyttelin takajalkoja ja relasin saunan lämmössä. Päätin illalla, että keskiviikkoaamuna en anna lupaa itselleni, että jäisin makoilemaan vaan laitoin kelloa ajoissa soimaan ja lähdin salille. Rauhassa sai touhuta kun ei ollut montaakaan minun lisäksi.

Täytyypä sanoa, että teinpäs huippuhyvän selkätreenin. Tällä aloitin


Hyvä kapine tuo, kun siinä voi tehdä myös kevennettyä dippiä. Tuolla salilla on myös sellainen t-kulmasoutu johon tykästyin kovasti. Siinä kun makoillaan yläkropan varassa, ei tarvitse sopivaa asentoa niin paljon etsiä. Sitä tein siis myös. Sekä tangolla pull downia, yhtä selkälaitetta ja ylätaljaa lapiotangolla. Ja vielä kun virtaa riitti niin päätin jumpata ojentajiakin lisäksi. Edellä mainitussa aparaatissa sitten dippiä


Kiitos kuvista sille ihanalle joka ne otti!

Dipin lisäksi tein köydellä ojentajajumppaa alaspäin ja pään yli. Löytyikin oikein hyvä tuntuma lihaksiin.

Loppuviikollekkin varmasti vielä luvassa salireissuja ja lenkkeilyä. Lauantaina on jänskä päivä kun ajellaan Jyväskylään katsomaan karsintoja. Siellä muutama tuttukin kiipeää lavalle.

Sellaista tänne, mitäs sinne:-) ?





sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Tapahtui tällä viikolla..

Normiarkea ja kaikkea mukavaakin. Totta puhuen olin viime sunnuntain keskivartalotreenistä ihan hitsin kipeä melkein loppuviikolle asti, ihan oikeasti. Jätin sitten salit ihan kokonaan väliin suosiolla, niskatkin oli niin kipeät, että tuskin olisi ollut viisasta mitään yläkroppatreeniä vääntääkkään.

Lenkillä tuli kyllä käytyä tietenkin ja yhtenä iltana ipanat saivat houkuteltua mukaansa urheilukentällekkin. Kokeilin sitten innoissani hölkätä ympäri kenttää, mutta sain todeta, että ei taida olla mun juttu, sääriin sattui joka askeleella vaikka oli hyvät kengät jalassa. Tänään hölkkäsin pururadalla ja eipäs koskenut mihinkään. Ei minun "hermot" kestäisikään kiertää jotain yhtä ja samaa rinkiä... Mutta niin, tuli sillä urheilukenttäreissulla kokeiltua myös korkeushyppyäkin. Ihan hauskaa oli.

Tämä viikonloppu olikin very special, nimittäin sain vieraaksi ihania ystäviäni perjantaina, myös rakkaan ystäväni Kuopiosta asti. Muutama kutsuttu ei paikalle päässyt, harmi vain. Istuttiin iltaa nyyttärimeiningillä. Syötiin (ja vähän juotiinkin...) kaikkea hyvää. Ihania lihapullia, makaroonisalaattia, patonkia, fudgea ja aivan ihanaa ystävän tekemää kakkua, josta on pakko laittaa kuva tähän


Eikös näytäkkin hyvältä?

Lauantaina suunnattiin Kepan ja ystävän kanssa Repovedelle (moneskohan kerta tänä vuonna...) Ilma oli niin upea ja aurinkoinen, hissun kissun kierrettiin lenkki siellä ja syötiin eväitä. En kyllästy niihin maisemiin.


Tuolla tulee jotenkin niin rauhallinen fiilis ja kaiken lisäksi on vettä ympärillä, se on ihanaa. Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa asuessa se vesi on aina niin lähellä, täällä taas ei ole, se on harmi, iso harmi.


Tänä aamuna saateltiin viikonloppuvieras junalle ja lähdettiin salille. Vähän jänskäsin miten sujuu kun oli viikon tauko välissä. Mutta eipä ollut mitään probleemaa. Kaiman kanssa treenattiin, takareisi/pakaraosastoa ja hyvä "perustreeni" olikin. Prässillä aloitettiin jonka jälkeen tehtiin reisikoukistusta istuen


ja mahallaan maaten


Noita liikkeitä tehdessä jo totesin, että mulla tosiaan taitaa olla takareidet tosi kireällä ja manasin taas itseäni siitä kun olen niin laiska venyttelijä (iltamassa korjasin tilannetta kyllä ja vähän venyttelin...)
Lopuksi tehtiin vielä maastavetoa tangolla ja askelkyykkyä smithissä, ah mun lemppari, mutta tuossa vaiheessa jo ryydytti kun tehtiin sitä viimeisenä liikkeenä. Kiitos kaimalle treeniseurasta ja kuvista!


Tänään jäi keskivartalojumpat väliin kun lähdettiin Kepan kanssa moottoripyöräajelulle. Käytiin kahvilla ihanassa sisustuskahvilassa, jossa kerran aiemmin on käyty. Siellä on kaikkea niin ihanaa, että voisin haluta ostaa sieltä vaikka mitä itselle ja lahjaksi.


Kähvilan vierestä löytyi myös plussana tälläiset maisemat ja mitäs minä muutakaan kuin heti kuvia räpsimässä.


Mopoilureissun jälkeen käytiin vielä kävely/hölkkälenkki metsässä ja ystävien luona pikaisesti iltakahvilla. Viikonlopun saldona siis hyvä ja kiitollinen mieli, olen erittäin kiitollinen ihanista ystävistäni ja perheestä, love you <3