perjantai 31. lokakuuta 2014

Ähky

Ei kylläkään ruuasta, mutta muuten vähän kaikesta, sosiaalisesta mediasta, blogeista, ihan kaikesta. Olen raapustellut blogijuttuja, muokannut toisena päivänä. Sitten taas tuumannut, että paskat, ei mulla ole mitään sanottavaa. Tai ei ainakaan mitään sellaista, että ketään kiinnostaisi. Mietin myös, että lopettaisiko koko blogin kirjoittamisenkin. Yleensäkkin viime päivien mieleen on vaikuttanut synkät säät, ei voi mitään. Tuskin olen ainut johon tuo pimeys vaikuttaa? Toisaalta tekisi mieli kaikki vapaa-ajat olla vain lämpimässä viltin alla. Somessa on ollut älytön fitness-kuhina, puolesta ja vastaan. Kamala haloo. Olen vaan sitä mieltä, että jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on, tehdä "sitä omaa juttuaan". Mä ainakin teen, vaikken "kilpaurheilija" olekkaan. Varmasti on mielipiteitä, meitä kun on moneksi. Ääh.

Maanantaina kirjoitin facebookiin "Tammikuussa tulee täyteen kaksi vuotta säännöllistä salitreeniä. Taas tänään saa todeta, että ikinä en siitä luovu, punttia vääntäessä unohtuu kurjat fiilikset. Häivy siis syyskurjuus!"
Töistä kotiin palattua silloin olin niin kurjissa ja väsyneissä fiiliksissä jo pelkästään synkän sään vuoksi. Onneksi älysin taas mikä se kurjuuden paras "hoitokeino" on = liikunta. Arvelin kyllä myös jatkaa blogisteluakin, tykkäsitte tai ette. Elämän myötä oppii tuntemaan itseään paremmin, tiedän itse vain tekeväni itselleni huonoa jos jään "lojumaan". Vaikka levätä tietysti täytyy tarpeeksi, mutta se laiskuus ja "kun ei huvita" onkin toinen juttu. Sen kanssa joutuu joskus painimaan. On tunnistettava itsessään onko kyseessä laiskuus vai oikea väsymys.

Lauantaina oli takapuolitreenipäivä. Olenhan jo jonkin aikaa jakanut jalkatreenit kahdelle päivälle, toisena päivänä etureidet, toisena pakarat/takareidet. Olen todennut sen parhaimmaksi tavaksi itselleni.

Piiiitkästä aikaa tein bulgarialaista askelkyykkyä. Itseasiassa ekaa kertaa lisäpainon kanssa. Olen nimittäin tehnyt tuota viimeksi joskus kun aloitin tämän elämäntapamuutokseni. Silloin tein sitä lähinnä kotona ja oman kropan paino oli silloin enemmän kuin tarpeeksi. Nyt tein sitä sitten smithissä. Salikavereissa herätin taas ihmetystä tekemällä prässiä vinottain takapuoli pitkällä


Mutta hyvin toimii tuokin liike! Lisäksi lantionnostoja ja pakarapotkuja. Sen jälkeen koukistuksia maaten ja istuen. Sen jälkeen saikin vaappua tyytyväisenä kohti pukukoppia.

Viime viikko oli kaikkinensa hyvä treeniviikko ja tuli tehtyä yksi tosiaikainen aamutreenikin Miran kanssa ennen töihin menoa, salil siis ihan eka.. Mutta hyvin jaksoi.


Tämä viikko ei ole mennyt niin hyvin, tai no maanantain olkapäätreeni oli kyllä hyvä, mutta keskiviikon etukinttutreeni vähän sinnepäin. Ensin prässiä vinkutin jonka jälkeen superina reidenojennusta ja tuota kyykkimistä, se kyllä on kiduttava yhdistelmä.


Koska Kepa oli mukana ja sen treenit oli vielä kesken niin teinpä sitten vähän persikkajumppaa lisäksi. Reisien loitonnuksia, lantionostoja, pakarapotkuja, sumokyykkyilyä kahvakuulan kanssa. Sellaista kevyttä vaan. Kunnon treeni sitten "virallisena" persepäivänä.

Eilen tuli käytyä vain vähän kävelemässä. Tänään oli vapaapäivä ja aamulla sen kunniaksi minnekkäs muualle kuin salille. Kävin selkää treenaamassa. Aloitin treenin kevennetyn leuanvedon laitteessa, siitä sitten kulmasoutua, alataljasoutua, pulldownia ja yhtä lemppariselkälaitettani


Lopuksi vähän takaolkapäitä, facepullia ja takaolkapäähärveliä. Ihan hyvän treenin sain aikaiseksi. Aamulla jos taas kurvaisi treenaamaan, sitten onkin iltavuoroa tiedossa.

Mukavaa viikonloppua!


tiistai 21. lokakuuta 2014

The luontopostaus

Käytiinpä tässä yhtenä päivänä Kepan kanssa Repoveden kansallispuistossa. Tuossahan ei sinällään mitään uutta ole, koska tuolla tulee käytyä useita kertoja vuodessa, niinkuin tänne blogiinkin olen kuvia sieltä suoltanut. Mutta tällä kertaa kierrettiinkin eri reitti, josta en aiemmin ole kulkenutkaan. Useampi tunti vierähti ja kymmenisen kilsaa tuli taaperrettua. Olipa ihana nähdä ihan uusia maisemia.


Välillä pysähdyttiin kahvitauolle ja kerran paistamaan makkarat. Ja taas matka jatkui. Tällä kertaa ei kuljettukaan riippusiltaa, mutta muita siltoja tuli ylitettyä.



Voi olla, että olen tästä kirjoittanut jo aiemminkin, mutta olen siis kasvanut lapsuuteni ja osan nuoruuttani luonnon keskellä, keskellä metsää siis, Pielisen rannalla.


Silloin sille ei osannut antaa arvoa. Lähinnä teini-ikäisenä kiukutti kun "ei siellä korvessa mitään ole" ja on pitkä matka kylille. Arvostus ja rakkaus kotimaisemia kohtaan on tullut vasta viime vuosina. Ja ylipäätään tämä luontorakkaus. Siitä kiitos myös puolisolle, joka tykkää liikkua paljon luonnossa. Ihan aina en mielelläni metsään lähde rämpimään, varsinkin jos on sateista ja märkää. Mutta entäs jos paistaa aurinko, keväällä kun on lunta puissa ja vähän pakkasta tai nyt kun on vähän vielä värejä. Ihanaa.


Jos lähdet kurjalla mielellä lenkille luontoon, oletko yhtä kurjalla mielellä palattuasi kotiin?

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Se on päästä kiinni

Jos menet salille ajatuksella mä en jaksa, mä en viitsi, et todennäköisesti jaksakkaan. Mutta kun muutat kun tsemppaat itseäsi voi lopputulos ollakkin toinen. Torstaina tuli päivällä käveltyä piiiitkä lenkki, mutta päätin kuitenkin vielä lähteä kinttuja treenaamaan illalla. Ajattelin kyllä, että mitähän siitäkin tulee. Mulla oli aikomus tehdä ensin hack-kyykkyä ja mietin, että en edes yritäkkään latoa siihen niin paljoa kiloja kuin viime kerralla, koska oli fiilis että nyt ei vaan jaksa. Hack olikin varattu ja päätin nöyrtyä tekemään prässiä, jota edelleenkin hitusen inhoan. Laitoin lämmittelypainot, sitten päätin, että kyllähän mä nyt sitä jaksan edes sillä millä joskus aiemminkin.


No, jaksoinhan mä ja sain laittaa lisääkin painoa vielä. Huh, mikä tyytyväinen fiilis. Ylitin itseni ja ne ajatukset etten jaksaisi. Illalla tuumailin Kepalle, että olisi saanut olla kyllä mukana salilla kun olisin tahtonut kokeilla miten isoilla painoilla olisi lopulta jaksanut.. Jospa se seuraavalla kerralla olisi sitten.

Prässistä toivuttuani tein sitten reisien ojennusta ja sitä sellaista "kyykkyhärveliä" superina. Kylläpä alkoi noitten jälkeen olla koivet huterat. Arvelin noitten lisäksi jumpata vähän takapuoliosastoakin. Se meni vähän heikonlaisesti kun tuntui, että etureisijumppa vei jo enimmät voimat. Levittelin koipia kyseiseen hommaan tarkoitetussa laitteessa. Tein sumokyykkyä. Ja lopuksi jalkojen nostoja pakaroita puristaen


Hyvin siis loppujen lopuksi treeni meni. Perjantaina kävin käsiä veivaamassa, ihan entisiä perusjuttuja oikeastaan. Hauiskääntöjä pudotussarjoilla, taljassa yksi käsi kerrallaan takapuoli taljaan päin. Narulla taljassa. Ja teinhän mä tätä yhdistelmää jonka Kepa mulle joskus neuvoi


Käsipainot viedään alhaalta sivuille ja siitä yhteen


Ja samaa kautta takaisin, jännitys säilyy kokoajan. Kyllä tuntui varsinkin viimeisenä hauisliikkeenä.

Lauantaiaamuna käytiin nenät jäässä lenkki metsässä


Sain houkuteltua vielä illalla Kepan salikaveriksi ja treenailin sitten selkää. Kuminauhan avulla tein ensin leuanvetoja lämmittelyksi. Sitten ylätaljaa lapiotangolla ja alataljaa leveällä kahvalla. Taas on mieli muuttunut treenien suhteen kun ei selkätreeni olekkaan enää se lemppari. Nyt tuntuu, että tällä hetkellä lempparit on olkapää- ja jalkatreenit. Pulldownia tein tangolla ja tätä myös


Lopuksi vähän mahajumppaa


Ajatuksia elämäntapamuutoksen aloittamisesta

Syksy. Innostus. Uusi harrastus. Se on taas se aika vuodesta kun kuntokeskukset täyttyvät uusista kasvoista. Osa lähtee motivoituneena ja täyttä höyryä eteenpäin, mutta kuukausi pari niin homma hyytyy. Sama ilmiö alkuvuodesta. Riippuen ihmisen tavoitteesta on hyvä pysähtyä miettimään asioita.
Älä aloita liian lujaa, älä ahnehdi liikaa. Mieti itsellesi jokin pieni tavoite alkuun. Jos tavoitteena on painonpudotus voi miettiä itsellensä jonkin ”palkinnon” kun on tavoitteen saavuttanut. Se voi olla esimerkiksi uusi, pienempi vaate. Tavoitteena voi olla vaikkapa se, että houkuttelee itsensä liikkumaan enemmän. Edes vähän joka päivä. Käy lenkillä metsässä, ihastele samalla luontoa ja syksyä värejä. Pyydä ystävä mukaan. On myös juttuja joita voi harrastaa koko perheen kesken.


Kokeile, tutustu, ihastu. Vaihtoehtoja on niin monia mitä harrastaa. Löydä oma mielekäs tapa liikkua ja harrastaa. Etsi ”se oma juttu”. Väkisin tekemisestä ei löydä sitä iloa jonka saa mieleisestä liikunnasta. Liikunnan ja ulkoilun positiivinen vaikutus henkiseen hyvinvointiin on suuri.
Suunnittele ennakkoon. Milloin otat omaa aikaa liikkumiselle ja harrastamiselle. Toisille sopii aikaiset herätykset vaikka aamulenkille, toiset liikkuvat mieluumin ilta-aikaan. Pidä kiinni suunnitelmistasi. Kirjoita tavoitteesi ja suunnitelmasi vaikka kalenteriin.
Laita ravintoasiat kuntoon, syö säännöllisesti, proteiinipitoista ruokaa, paljon kasviksia. Vältä napostelua. Juo tarpeeksi vettä, sekin ehkäisee näläntunnetta. Monet luulevat, että kun syö vaan mahdollisimman vähän niin laihtuu. No, laihtuu kyllä, mutta samalla elimistö kärsii eikä nälässä oleminen ole hyväksi mielellekkään.
Ota selvää asioista, tarvittaessa kysy neuvoja ammattilaiselta, etenkin jos sinulla on vaivoja tuki- ja liikuntaelimistössä tai sairauksia jotka voivat vaikuttaa liikunnan harrastamiseen. Älä kiirehdi, etene pienin askelin.


Muista myös lepo ja riittävä unen saanti. Jos tuntuu, että innostus tyssää, hengähdä hetki. Mieti asioita ja tavoitteitasi uudelleen. Kokeile jotain uutta. On aivan päivänselvää, että motivaatio ja jaksaminen ei ole joka päivä huippuluokkaa. Älä vaadi itseltäsi liikaa, mutta älä myöskään luovuta.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Ajatuksia itsensä voittamisesta

Ajatuksia itsensä voittamisesta. Viime postauksessa kirjoitin siitä, että haluaisin nähdä mitä tästä kropasta saa rakennettua, siihen myös liittyi aiemmin se suunnitelma lähteä kokeilemaan crossfitia. Se ei siis ainakaan tällä hetkellä onnistu, vuorotyön takia jouduin kurssin perumaan kuukausi sitten. Noh, anyway. Mutta sekin liittyi siihen, että olisin halunnut nähdä vieläkö tälläinen kömpelöksi itsensä tunteva muija pystyy oppia uusia taitoja ja voittaa pelkonsa (yksi pelko olisi ollut käsillä seisominen, hih)

Viimeisen vuoden aikana olen voittanut useita pelkojani tai ei niitä ehkä voi sanoa peloiksi, mutta jonkinlaisia esteitä (jotka varmastikkin ovat siellä omassa mielessä). Tarkemmin en tässä niitä kerro, jotkut asiat kun saavat pysyä henkilökohtaisena. Mutta ne "itsensä voittamiset" on lujittaneet uskoa itseen. On asioita, joita en uskalla tehdä vaikka haluaisin. On asioita, joihin olen pystynyt vaikka olen toisin luullut. Olen kasvanut, monella tavalla.


Viime aikoina minulle on sanottu "usko unelmiisi ja pyri niitä kohti". Ehkä teenkin niin, pikku hiljaa. Olen miettinyt sitä, pitäisikö täällä blogimaailmassa antaa joku "täydellisyys"-kuva itsestään. Mun mielestä ei. Ehkä jotkut tekevät niin, elämä hymyilee aina ja treenit kulkee aina pirun hyvin. Mutta eihän se niin mene, en vaan usko. Minä olen tunteellinen, herkkä, kiukuttelen, olen ajoittain itsepäinen. Minulla on huonoja päiviä, jolloin tuntuu että kaikki on kerrassaan päin peetä. Onko muilla? Mutta olen myös hyvä työssäni, rakastan perhettäni ja ystäviäni. Jokaisessa on hyviä puolia, mutta on myös huonoja. Yritän parhaani, se kai riittää. Se pätee myös treenaamiseen. Teen parhaani siinäkin. Halu kehittyä on suuri. Toki motivaatio tai jaksaminen ei aina ole huipussaan. Elämä on elämää.

Keskiviikkona oli juuri niin, tsemppi kadoksissa. Sanoinkin kaimalle kun salille menin, että ehkä jaksan tehdä olkapääliikkeitä vain kilon painoilla. Mutta höpö höpö, jostain se tsemppi tuli ja puskin hampaat irvessä menemään (siis hyvällä tavalla hampaat irvessä ja tahdonvoimalla) ja jaksoin, oikein hyvin. "Se on päästä kiinni", niinkuin yksi hyvä ystäväni tsemppasi kun yhdessä joskus treenattiin.


Kuten kuvasta näkyy, aloitin pystypunnerruksella, tällä kertaa laitteessa, kahdeksan toistoa, kolme sarjaa. Sen jälkeen tein vipareita käsipainoilla ja pystysoutua superina, kyllä poltteli.


Arnold pressia myös ja istuen vipareita minipainoilla sivuille, kädet vähän taempana, hitaasti ja huolella. Olen monesti tehnyt lattialla selällään taljassa tangolla pään yli nostoja etuolkapäille. Nyt teinkin sitä kaiman neuvosta narulla ja pysäyttäen liikkeen ylösviennin keskellä ja samoin alaslaskiessa. Tuskaa, sanon minä. Kaima treenasi selkää ja hauiksia, lopuksi tehtiin vähän takaolkapäitä. Kaima neuvoi taas yhden tuskaisen liikkeen jota tehtiin. Kuvatodisteita ei harmi vain ole, mutta vinopenkissä maattiin masullaan ja käsipainot kädessä tehtiin ensin pientä liikettä sivulle (nyrkit eteenpäin), sitten taakse ja taas sivuille (rystyset sivuille päin), kymmenen joka suuntaan. Nuo siis peräkkäin eli 30. Viimeiset kymmenen oli yhtä polttelua. Eipä meinannut kädessä kunnolla juomapullo enää nousta. Viimeisenä tein vielä facepullia.

Tyytyväisin mielin kurvailin kotiin ja totesin taas olevani onnellinen siitä, että olen löytänyt "sen oman jutun". Toki saliseurakin oli huippua. Ja nuo kaksi asiaa kun yhdistää ei voi ikävät asiat mielessä pyöriä. Sekin loistava puoli tuossa (ja monessa muussakin) harrastuksessa on se, että aivot saa heittää tunniksi narikkaan. Se jos mikä tekee hyvää, vai mitä?

maanantai 13. lokakuuta 2014

Olen itse itseni kannustaja

Mistä tuo otsikko tulee. Viime päivien ajatuksista. Iloista ja pettymyksistä.

Läheisimmätkään ihmiseni eivät ymmärrä miten paljon olen muuttunut myös henkisesti tämän elämäntapamuutokseni myötä. Ennen olin enemmän ihminen, joka olisi tarvinnut kannustusta läheisiltä ja ystäviltä. Nyt muutoksen myötä älyän entistä enemmän sen, että olen itse itseni suurin kannustaja. Tai siis, minun on oltava se. Kukaan muu ei tee asioita puolestani. Minun on eniten itse uskottava unelmiini tai hyviin asioihin. Enkä tarkoita tällä, etteikö elämässäni olisi ihmisiä jotka kannustavat. Oikeastaan, ihan päin vastoin, niitä on. Ja kiitos siitä heille. Kiitos heille, jotka aidosti haluavat hyvää.


Mennyt viikonloppu oli mieleenpainuva, paljon tunteita ja ajatuksia herättävä. Sain siis viettää tämän viikonlopun vapaalla. Perjantai-ilta meni huushollia siivotessa. Lauantaiaamuna kävin tekemässä oikein hyvän hanurijumpan. Aloitin sen askelkyykyllä smithissä, joka on siis mun mielestä edelleen paras ja tuntuvin pakaratreeniliike. Askelkyykyn jälkeen maastavetoa yhdellä jalalla smithissä, ilman lisäpainoja


Tein myös pakarapotkuja lattialla, lantionnostoja, reiden koukistusta istuen ja vatsallaan maaten laitteessa. Osui ja upposi ja tuntuu edelleen. Vaikka koko loppuviikon oli puolikuntoinen olo ja pelkäsin, että flunssa tulee sain kuitenkin loppuviikosta tehtyä tosi hyviä treenejä. Niin, eikä se flunssakaan tullut.

Päivällä kävin lounastamassa ihanien iloisten ystävien kanssa ja iltamassa kipitin yhden teinin kanssa lenkille, pimeäkin kerkisi sen reissun aikana tulla



Lauantai-ilta oltiinkiin pimulauman kanssa kotona, tehtiin tortilloja ja pelattiin.


Sunnuntaina olikin kovasti odotettu reissu, reissu Lahteen ja Nordic fitness expoon. Messuilla oli paljon kiinnostavaa katseltavaa ja olisi ollut vaikka mitä ostettavaakin. Jotain tarttui minunkin mukaan. Uudet treenipöksyt ja uutta puddingjauhetta ja pannukakkujauhetta joita täytyy lähipäivinä testata. Niitä pöksyjä myös. Reissussa tuli todistettua kun salikaveri nappasi ensikertalaisena body fitneksessä pronssimitalin, ihan huikeaa ja jänniä hetkiä katsomossa. Tuli törmättyä myös useampaan ystävään päivän aikana. Sekä muutamaan ihmiseen jotka ovat tuttuja kasvoja "blogielämästä", oli mukava tavata nenätysten.


Niinkuin moni muukin on todennut, kaikki jotka lavalle kipusivat ovat voittajia. Niin ajattelen asian minäkin. Ovat tehneet mielettömän työn sen eteen. Kun keskustellaan aiheesta "onko fitness urheilua", on minun mielipde se, että on. Ei sinne lavallekkaan kuka tahansa kiipeä. Vuosien salitreeniä ja lukemattomia aerobisia se vaatii. Eli kovaa työtä. Ekaa kertaa omaankin mieleen hiipi ajatus, että minäkin haluan. Oikeastaan ei ensimmäisenä ajatusta, että saisi siellä lavalla kimaltaa bling bling-bikineissä vaan ajatus siitä, että olisi mielenkiintoista nähdä mitä omasta kropasta saisi "irti".



Kuvakulma ei ole just sama, mutta sinnepäin. Ylempi kuva on otettu viime vuoden syksyllä. Noin vuosi väliä noilla kuvilla. Ehkä jotain tapahtunut muuallakin kuin korvien välissä. Eli samaa vauhtia jatketaan eteenpäinkin.



maanantai 6. lokakuuta 2014

Treeniä treeniä


Niinpä. Sellainen haluaisin itsekkin olla kuten totesin kun katselin itseäni salin peilistä. Vielä pari vuotta sitten ihailin laihoja naisia ja toivoin olevani samanlainen, tai edes paljon sutjakampi kuin silloin ylipainoisena olin. Niin se mieli muuttuu ja ihanne muuttuu. Enää en halua olla laiha. Nyt toivoisin omistavani vahvan ja sopivan lihaksikkaan kropan. Mahdotonta? En usko.
Paljon olen miettinyt viime aikoina, että "mitähän keksisi" ja kuin tilauksesta lauantai-iltana sainkin viestin jossa ehdotettiin treenaamiseen liittyvää juttua (siitä myöhemmin lisää). Jiihaa! Olen innoissani.

Olen myös innoissani viime päivien treeneistä ja niistä aiheutuneista hyvistä fiiliksistä. Sunnuntaina päästyäni aamuvuorosta lähdettiin treenaamaan isännän kanssa, selkätreeni oli molemmilla ja hyvin se yhteistyössä sujui. Välillä kun olen niin hankala tapaus, etten sulattaisi Kepalta minkäänlaisia kommentteja treenin aikana. Voi miesparkaa... Noh, enivei. Tehtiin ensin leuanvetoja, minä tässä


Ja Kepa teki tietty normileuanvetoja lisäpainoilla. Sitten tehtiin ylätaljaa lapiokahvalla, pudotussarjoilla


T-kulmasoutua johon olen kovasti tykästynyt


Sitten ylätaljaa kapealla kahvalla ja lopuksi kulmasoutua käsipainoilla, siinä on tekniikka mulla vielä vähän hakusessa kun en juurikaan sitä ole tehnyt. Tein vielä pulldownia tangolla taljassa ja alaselkäjumppaa sillä aikaa kun Kepa treenasi hauikset.

Iltamassa pitikin kokeilla vähän erilaisempaa herkkua jonka bongasin tietenkin internetin ihmeellisestä maailmasta. Epäilyksistäni huolimatta se olikin ihan hyvää, kannattaa siis kokeilla.


Kepakin sai maistella tätä erikoisuutta, eikä huonoksi sekään moittinut.

Uusi viikko alkoi paremmin kuin mukavasti, kello soi aikaisin maanantaiaamuna ja aamutoimien jälkeen lähdin ajelemaan ystävän luo Heinolaan. Onneksi navigaattori opasti turvallisesti perille kun ekaa kertaa noilla nurkilla olin. Menin siis vastavierailulle Eeviksen luo. Aamukahvien jälkeen lähdettiin treenaamaan. Alkuun tarkoitus oli mennä isommalle salille Lahteen mutta mentiin kuitenkin paikalliselle pikkusalille treenaamaan. Se oli hyvä vaihtoehto kun kaikki tarvittava sieltäkin löytyi. Eipä olleetkaan minun olkapäät aiemmin olleet ihan noin kovassa tulessa (kiitos siitä treenikaverille).

Ensin tehtiin pystypunneruksia käsipainoilla ja teinkin jopa isommilla painoilla kuin aiemmin, toki Eevis vähän viimeisissä toistoissa auttoi, mutta kuitenkin. Sitten etuolkapäitä selällään taljassa, pystysoutua + rattikääntöjä. Vipareita pyramidisarjoina. Sitten jotain kovin tuskaista nimittäin tälläsiä pitoja, jossa saadaan paine olkapäille


ja tuosta suoraan viparit perään, kolme sarjaa, omg mikä polte olkapäissä. Lopuksi takaolkapäitä joka sisälsi facepullia sekä kaksi liikettä joitten nimeä en tiedä enkä osaa selittää eikä kuvatodisteita niistä tullut.


Lopputulos oli se, että tuumailin treenikaverille että on ihme jos nyt ei olkapäälihat kasva, käsi ei meinannut jaksaa nostaa enää juomapulloakaan. Eli treeni meni enemmän kuin perille, kyllä treenikaverilla ja sillä tsempillä on valtava vaikutus. Treenin jälkeen ajeltiin yhteen kauppakeskukseen lounastamaan ja kahville, toki parissa kaupassa tuli käytyä myös samalla reissulla.
Tyytyväisenä ja hyvillä mielin köröttelin reissusta kotiin. Miten terapeuttista oli päästä hetkeksi muihin maisemiin, sai heittää huolet ja murheet mielestä. Miten onnekasta muutenkin on omistaa harrastus jonka parissa voi hetkeksi unohtaa kaiken muun ja saa taas lisävirtaa arjen haasteisiin. Plussana se, että saa joskus harrastaa myös ihanien tyyppien kanssa.

Huomennakin on vielä vapaapäivä ja minnekkäs muualle suuntaan kuin salille aamulla, tarkoitus tehdä etureisitreeniä, joten nyt saisi kertoa vinkkejä siihen :-) ?



perjantai 3. lokakuuta 2014

Mikä on kauneinta syksyssä?

Värikkäät vaahteranlehdet ja auringonpaiste <3 Jotenkin olen nyt ollut ihan in love noihin väreihin. Mikäs sinusta on kauneinta syksyssä?


Tiistaina Kepa aloitti crossfit-kurssin ja minä jäin nyyhkimään kun en päässyt osallistumaan (kiitos siis vuorotyön...) Lähdin sitten salille sillä aikaa treenaamaan hanuria ja takakoipia ja siellä reisiä koukistellessani arvasin että tästä ei hyvää seuraa. Menivät niin jumiin, ovat niin kireällä että huh huh. Kahden vuorokauden päästä treenistä kävelin kuin puujaloilla olisi menty VAIKKA venytellytkin olen niitä lihasparkoja. Kävin siis tekemässä maastavetoa smithissä yhdellä jalalla (onkohan toi nyt selitetty että joku ymmärtää mitä tarkoitan...), askelkyykkyä (smithissä) ja yhden jalan prässiä (smithissä). Tuli siis tehokäyttöön smith. Lopuksi sitä reisikoukistusta istuen sitten. Kuvasaastetta ei valitettavasti (onneksi) ole kun yksin olin liikenteessä. Rullaillutkin olen takakoipia jopa, mutta eikun vaan kiristää..


Keskiviikkona mulla oli vapaapäivä, samoin Kepalla niin tottakai aloitettiin päivä salilla, eikun aamupuurolla, mutta sen jälkeen siellä salilla. Ja olkapäätreeniä. Lupasin tehdä mitä Kepa käskee niin hoh hoijakkaa, tuntuihan se. Ensin tehtiin useampi (olisko ollu kuusi) voimasarjaa, pystypunnerrusta laitteessa. Tuli tehtyä muutama sarjaa jopa isommilla kuin koskaan aiemmin.


No, sen jälkeen sitten oli tarkoitus tehdä pystypunnerrusta niskan takaa, kevennetyssä smithissä, mutta se aparaatti olikin varattu joten pelkällä mutkatangolla tein. Kepa ehdotti sitä ja alkuun ajattelin että joopa joo kun eihän se edes paino mitään.. No, huh mikä polte tuli olkapäihin kun tehhtiin about kuusi sarjaa, viisitoista toistoa kerrallaan. Kymmenennen punnerruksen jälkeen alkoi hyytymys. Se pelkkä tyhjä tanko riitti siis..


Sitten tehtiin yhden käden vipareita ja sain ohjeeksi ottaa isomman painon kuin yleensä ja sai vähän heijata elikkä huijata. No niitäkin useampi sarja jonka jälkeen minipainoilla istuen vipareita sivulle vähän "takaviistosta". Useampi pitkä sarja niitäkin. Lopuksi superina takaolkapäitä laitteessa + käsipainoilla etukumarassa istuen, hyvä treeni, kiitti Kepalle.

Torstaina mulla oli iltavuoro ja urheiluton päivä ja sen jälkeen perjantaina aamuvuoro. Arvelin, että olen niin ryytynyt niitten jälkeen, että annan itselleni luvan vain huilailla. Mutta enpäs tarvinnutkaan huilia vaan lähdin heti töitten jälkeen käsitreenille ja sen jälkeen kipittelin vielä tunnin lenkin, metsässä tietenkin.


Kävin salilla tekemässä hyvän treenin. Ensin hauiskääntöjä käsipainoilla ja pari sarjaa jaksoinkin isommilla painoilla mitä aikoihin. Tein vuorotellen hauiksia ja ojentajia. Hauista taljassa yksi käsi kerrallaan, persus taljaan päin, se on vaan mun lemppari habaliike. Kolme eri liikettä tein hauiksille, neljä ojentajille. Lopuksi vielä mahajumppaa, taljassa narun avulla rutistuksia, lankkua ym. Kehuin itseäni siitä etten skipannut mahajumppaa, se kun on joskus laiskuuksissa helppo jättää väliin..

Kehumisesta puheenollen, sain tällä viikolla viestin jossa luki: " Mä niin ihailen sun muutosta, oot mun sankari." Tuli tippa linssiin, sain tuon viestin ystävältäni kotikaupungistani. Sitten rupesin miettimään, että minä..sankari..jne. Kyseinen ihminen tehnyt vielä isomman urakan ja pudottanut monta kymmentä kiloa painoa. Tuli nöyrä ja kiitollinen olo. Hitusen on oman elämänmuutoksen myötä itsetunto noussut mutta edelleen ei aina osaa antaa itselleen ja "saavutuksilleen" arvoa, olipa kyse mistä tahansa. Itse arvostan suuresti niitä ihmisiä, jotka pystyvät muuttamaan elämäntapansa parempaan suuntaan, voisinko siis arvostaa enemmän itseänikin?
Minulta kysyttiin pari päivää sitten (kun yksi tuttu huomasi muutokseni), että miten hänkin saisi painoa pois. Vastasin että ruokavalio kuntoon ja liikuntaa. Eipä siihen poppakonsteja ole..vai onko?


Ohjeita ja pikadiettejähän on lehdet ja netti pullollaan, mutta... Miten saada paremmista elämäntavoista pysyviä, se onkin toinen juttu. Mutta kaikkihan on mahdollista jos tarpeeksi haluaa.

Minulla meneekin tämä viikonloppu töissä, toki salille meinaan kyllä ehtiä ja muutakin. Kovasti odotan ensi viikkoa kun on vain kolme työpäivää. Tarkoitus suunnata naapuricityyn treenaamaan kamun kanssa ja onhan viikonloppuna mukava reissu tulossa nimittäin sunnuntaina matkataan Lahteen Fitnessexpoon, ensi viikkoa odotellessa siis...