lauantai 22. marraskuuta 2014

Reisillehän se meni...

Torstai-ilta sai mukavasti draivia jalkatreenillä, jonka kävin tekemässä rakkaan kaiman kanssa. Minulla oli etureidet vuorossa, kaimalla takareisiosasto, lopuksi tehtiin mahajumppaa.
Alkulämmittelyjen jälkeen aloiteltiin smithissä.


Sen jälkeen oli vuorossa supersarjat ja johan oli tuskaa. Mutta niinhän se kuuluukin olla, silleen hyvällä tavalla.


Lopuksi vielä hack-kyykkyä. Kyllä meni reisille koko treeni, kirjaimellisesti. Ja taas korostui treenikaverin tärkeys, joka auttaa niissä viimeisissä toistoissa kun ei enää millään jaksaisi..

Niin sitä mahajumppaa tehtiin myös, kolmea eri liikettä jotka mulla oli ohjelmassa. Ja myös tätä vatsarutistelua, josta kaima oli nähnyt vinkin netissä


Hupsista kun meinaa pudota pallon päältä, mutta onnistui se lopulta..


Tuntuipa taas vähän erilailla kuin muut vatsarutistelut ja peukutan kyllä tätä liikettä. Tämän viikon treeneistä on kroppa ottanut kyllä kovasti osumaa, keskiviikon rintatreenin jälkeen oli monta päivää rinnukset ja etuolkapäät kipeät, itse asiassa vähän vieläkin tuntuu. Torstain vatsarutisteluista arkuutta havaittavissa myös.

Yksi tuttu sanoi salilla, että nostaa mulle hattua kun omien touhujen lisäksi huolehdin ipanoista. Täytyy myöntää, että välillä on haasteellista pyörittää tätä palettia, johon yhteensä viisi lastakin kuuluu. On kuitenkin huolehdittava myös lasten menoista/harrastuksista, kaupassa saa käydä ahkerasti, kotitöitä riittää ja ruuanlaittoa jne. Ja sitten pitäisi töitten lisäksi keritä itsekkin harrastaa. Suunnitelmallisuutta ja aikataulujen miettimistä se vaatii. Eilen vein yhden tytön ratsastustunnille ja menin itse sillä aikaa salille. Mutta se on minun kohdalla onni, että puoliso on sellainen kuin hän on. Ilman hänen osallisuutta, apua ja tukea ei tämä arjen pyöritys kyllä onnistuisi näin. Lisäksi se, että ymmärtää harrastukseni kun itse on niin liikunnallinen. Silläkin on suuri merkitys. Toki on useinkin päiviä, että vaikka miten tekisi ei aika tunnu vaan riittävän.

Eilen olikin lepopäivä salista. Aamulla kävin kyllä aikaisin lenkin, kävelin samalla reissulla Kepaa vastaan kun se pääsi töistä. Kyllä tuli energiaa ja hyvää mieltä päivään kun sai ajoissa itsensä ylös ja ulos. Illan iloksi satoi luntakin, sain ihastella sitä iltavuoron aikana. Tänään olikin taas iltavuoron jälkeen aamuvuoro. Kummasti piristyin ja hyvin jaksoinkin treenata kun töitten jälkeen välipalan syötyäni lähdettiin salille. Takareisiä/persusta/pohkeita ja vatsoja oli luvassa. Suorin jaloin maastavetoa, reisien koukistusta, prässiä ja ne pohkeet. Osittain supersarjoina, huh huh taas kerran. Onneksi oli Kepa komentamassa ja auttamassa kun prässiä tein, meinasi nimittäin hyytymys iskeä. Sisulla kuitenkin sain tehtyä vaikka Kepa painojakin lisäili. Yksin ei olisi niin hyvin saanut puserrettua.
Lopuksi tein kolmea eri vatsaliikettä, myös tätä joka on mun lemppari vatsaliike.


Salin jälkeen menikin aikaa keittiössä kun tein sapuskaa useammalle päivälle valmiiksi annoksiksi. Ei ole nälässä tarvinnut olla, ruokaa saa syödä paljon. Hyvin on jaksanut myös treenata. Herkkujakaan ei ole tehnyt mieli yhtään, ihme ja kumma. Mutta nyt ei jaksakkaan eikä kerkiä muuta kuin raahautua saunaan ja unten maille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti