maanantai 22. joulukuuta 2014

Tapahtui viime päivinä..

Piti ihan ruveta miettimään, että mitäs mä oikein olen viime päivinä häärännyt. Salilla olen ahkerasti käynyt, yllätys yllätys. Ensimmäinen viikko uudella ohjelmalla tehty ja tykkään kyllä kovasti. Viime viikolle tuli se viisi treeniä, niinkuin yleensäkkin. Tänään alkoi toinen "kierros".

Perjantaina kävin jumppaamassa etukoipia. Tykkään kyllä kovasti noista jalkatreenipäivistä vaikka ne raskaimpia ovatkin. Mutta kun on painojakin saanut hitusen lisätä niin jopas sekin motivoi. Vaikka mulle se painojen lisääminen ei olekkaan se pääasia vaan se tuntuma. Helposti kärsii tekniikka jos yritän tehdä liian isoilla painoilla. Pyrin tekemään yleensäkkin kaikki liikkeet hitaasti ja hallitusti. Etureisille oli supersarjoja tietenkin taas myös. Reidenojennusta ja prässiä superina. Ei ollut "varmistajaa" mukana niin tein prässiä sillä painolla mistä tiesin selviäväni yksin.

Viime aikoina olenkin pyytänyt Kepaa mukaan salille, etenkin jalkapäivinä. Prässiä pelkään tehdä yksin, jos vaikka hyydyn ja litistyn painojen alle... Silloin saa tehtyä sarjat tarpeeksi tiukkaan kun on salikaveri varmistamassa. Niinkuin eilen kun oli takareisiosasto vuorossa. Supersarjoina reiden koukistusta ja prässiä. Tuntui kyllä persus ratkeaa.



Viime aikoina olen siis vinkuttanut melko pitkiä sarjoja enimmäkseen. Pohdin eilen, että olisi mielenkiintoista kokeilla millä painoilla jaksaisi tehdä paljon lyhempiä sarjoja, ilman supersarjoja tms. Jospa joskus. Jotenkin omaan silmään näyttää, että olisi ruvennut tarttumaan vähän lihaakin kroppaan..ehkä se on toiveajattelua tai näköharha. No, muutoksia tulee kyllä kuitenkin, hitaasti, mutta varmasti. Tänään näin entistä työkaveria jota en ole aikoihin nähnyt. Kauhisteli, että minusta ei kuulemma ole mitään jäljellä, arveli, etten syö mitään. Korjasin asian, kerroin, että syön kuin hevonen. En tarkoita kyseistä henkilöä, mutta yleensäkkin monella ihmisellä voi olla se usko, että jos ihminen laihtuu niin se automaattisesti tarkoittaa, ettei se kyseinen ihminen varmasti syö mitään.. No, tokihan niin voi olla. Mutta syömättömyydellä laihduttaminen ei ole kovinkaan fiksua, elimistö kun tarvitsee kaikenlaisia "rakennusaineita" ja terveellistä sapuskaa voidakseen paremmin. Vai mitä?

Lauantaina oli odottamani salitreffit. Tapasin nimittäin nenätysten ihmisen jonka kanssa on tutustuttu meidän Bodycamp- ryhmän kautta ja paljon vaihdettu ajatuksia kaikenlaisista asioista. Käytiin ensin puolen tunnin lenkki kävelemässä ja heti alkuun jo tuntui, että olisi muka nähty ennenkin. Lenkin jälkeen matkattiin salille tietenkin. Minulla oli vuorossa olkapää-ojentajatreeni, lempparia siis. Monika teki omia juttujaan. Välillä kerkesi napata muutaman kuvan...


Vaikka minun olkapäätreeneissäkään ei painot päätä huimaa niin nykyään saan aikaiseksi olkapäihin ihan hitonmoisen poltteen pienemmilläkin painoilla. Jospa se tarkoittaa sitä, että liha rupeaa kasvamaan..Miten lie.


Treenikaveri oli niin hauska, että sai minusta napattua hymykuvankin..

Sitten niitä ojentajia. Ensin oli tälläinen yhdistelmä


Ennen kun aloitin ajattelin, että eihän tuo dippailu nyt missään tunnu kun olen lisäpainollakin sitä joskus tehnyt. Erehdyin. Supersarjoilla tehtynä, viimeisissä nostoissa tuntui, että kädet hyytyy ja tipahdan lattialle persuuksilleni. Että tuntui siis.. Kuten myös toinen supersarjasetti taljalla tehtynä. Oikein onnistunut treeni oli siis.


Lopuksi lähtökahvit ja palkkaria.. Kiitos paljon treeniseuralaiselle <3


Tänä aamuna kävin tekemässä oikein onnistuneen selkätreenin ypöyksin musiikkieni kanssa. Vakkarisalini höpöttelijäukko yritti saada juttuseuraa, siinä onnistumatta kun kipitin lopuksi intervallia juoksumatolla kuulokkeet korvilla. Treenin jälkeen kävin kahvilla ja kauppoja kiertelemässä yhden ihanaisen naisen kanssa. Huomisen työillan jälkeen alkaakin kuuden päivän vapaat ja aion niin nauttia niistä, tulevat kyllä tarpeeseen.

Ihanaa jouluaikaa !

-Satu-





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti