perjantai 30. tammikuuta 2015

Nyrkkeilyä ja vähän muutakin

Nopeasti on tämä(kin) viikko vierähtänyt, mutta aivan mahtavaa ja upeeta, että kevättä kohti mennään. Odotan kevätaurinkoa <3 ja valoisuutta yleensäkkin. Tällä viikolla on urheiltu kovasti, paitsi ei eilen kun päätin, että pidän lepopäivän ihan kaikesta. Ja se olikin sopiva idea kun oli taas ilta-aamuvuoroyhdistelmä töissä tehty, joten melko väsy eilen olikin. Ilta meni sitten eväksiä kokkaillessa ja tulevaisuutta miettiessä. Keskiviikkona mulla oli vapaapäivä, liikunnallinen sellainen. Aamulla käytiin Kepan kanssa treenaamassa ja etureisiä treenailin, supersarjoilla. Lopuksi uurastin vatsajumppaa.

Tuotakin jaksaa kertakerralta paremmin. Keskiviikkoiltana oli myös taas nyrkkeilykurssia. Ihan mahtavaa ja hyviä fiiliksiä vaikkei se naruhyppely vain ota onnistuakseen. Teki mieli nakata mäkeen koko naru. Noh, tällä kertaa oli alkulämmittely erilainen. Oltiin mm.hippaa pareittain. Yritettiin saada hipaistua kaverin olkapäätä tai omalla jalalla kaverin jalkapöytää. Kepin kanssa myös lämmiteltiin erilaisilla liikkeillä. Seuraavaksi kerrattiin aiempia oppeja ja harjoiteltiin yläkoukkujen tekniikkaa ja paukuteltiin pistareihin pareittain. Tutustuttiin myös päärynäpalloon, eikä sen "käyttö" ole ollenkaan niin helppoa kuin miltä jonkun osaavan ihmisen käsissä näyttää.


Ja siis minähän en tuota osaa paukutella oikein, vielä. Lopuksi meillä oli taas treeni jossa kierrettiin vuorotellen eri "pisteille" joissa oli lihaskuntoliikkeitä ja toki nyrkkeilyä sekä em.pallon paukutusta.


Huomasin ilokseni, että jaksan tehdä punnerruksia kintut suorina jo monta monituista, kun kaksi vuotta sitten en jaksanut vissiin ainuttakaan edes polvet maassa. Näköjään sitä vahvistuu. Omia pieniä kehittymisen iloja kuten myös se että leukoja jaksaa vetää jo kokonaiset kolme kappaletta.


Siinä Satu ja ope, Terhin mietteitä voit lukea TÄSTÄ.

Torstaina ennen iltavuoroa käytiin Kepan kanssa treenaamassa, tein rinta- ja hauistreeniä ja lisäksi takareisille jumppaa.


Hauiksille saa ihan mielettömän poltteen aikaiseksi noilla supersarjoilla joita myös kuuluu tuohonkin treeniin. Takareisitreeniä piti soveltaa kun sattui olemaan tanko ja prässi varattuina. Tein sitten superina reisikoukistusta ja suorinjaloin maastavetoa, käsipainoilla tällä kertaa. Ja hack-kyykkyä kintut ylhäällä leveällä. Ja pakkohan sitä oli lopuksi taas vähän rimpuilla kokeilumielessä...


Kohta onkin startattava kohti nyrkkeilyjä, viimeinen peruskurssin treeni tänään, tutustutaan myös kahvakuulailuun, odotan innolla! Siitä kaahaankin suoraan iltavuoroon. Huomenna kohti Helsinkiä ja moottoripyörämessuja, illalla sitten olkapää/ojentajatreeniä, I like.

Mahtavaa viikonloppua!

-Satu-

tiistai 27. tammikuuta 2015

Mitä kuuluu...

No ainakin paljon parempaa kuin viime viikolla. Olin koko viime viikon hirmuisen väsynyt, nukuin päiväuniakin aamuvuorojen jälkeen. Perjantainakin kevyet kolme ja puoli tuntia, hupsista. Salitreenit otin siis myös sitten kevyemmin ja fiksua niin. Töissä on ollut kiirettä ja stressiä joten sekin osaltaan väsyttänyt. Tosin on tullut treenattuakin pari kuukautta kovempaa niin oli hyvä ottaa iisimmin. Tuli onneksi vähän ulkoiltua


Se onneksi virkistää. Salilla tuli myös pyörittyä ja sunnuntaina lähdinkin sinne jo paremmalla fiiliksellä kun oli lemppareita luvassa




Nyt onkin olo "normaali" ja taas jaksaa porskuttaa eteenpäin. Aiemmin vihjailin blogissa, että meinaan aloittaa uuden harrastuksen. Kaksi vuotta sitten keväällä kävin jonkin aikaa kuntopotkunyrkkeilyssä ja tykkäsin siitä kovasti vaikka kunto oli silloin kaikin puolin huono.


Tuosta se sitten eilen lähti käyntiin, nimittäin kovasti odottamani nyrkkeilykurssi! Paikkana Crossfit-sali . Tuollahan on järjestetty crossfitopetusta jo jonkin aikaa, mutta nyt alkoi ensimmäinen nyrkkeilykurssi, ihanan Terhin ohjauksessa.
Alkulämmittelyjen jälkeen harjoiteltiin oikeaa nyrkkeilyasentoa ja liikkumista. Suoria lyöntejä lyötiin pistareihin ja lopuksi paukuteltiin säkkiäkin. Hauskaa oli ja hiki tuli. Huomenna sitten seuraavan kerran. Ai niin, hyppynarullakin piti hyppiä ja eihän se meikäläiseltä suju ihan niin kuin pitäisi, mutta...täytyypi harjoitella. Treenit olivat illalla myöhään ja kuten arvelin, ei uni meinannut tull millään ja nukuin levottomasti (varmaan nyrkkeilin unissanikin)

Tänään oli lyhempi työpäivä ja pääsin ajoissa salille ennen iltapäivän ruuhkaa. Pukukopissa huomasin, että olin unohtanut kengät kotiin. Sepä nyt ei selkätreeniä haitannut, kipittelin sitten sukkasillani. Leuanvetoharjoitusten jälkeen rupesin kaivamaan kassista Versa grippsejä ja kuinka ollakkaan, toinen niistä oli unohtunut kotiin Kepan salikassiin. Hitto sentään. Sain tosi hyvän treenin tehtyä vaikka kaipasinkin grippsejä taljahommissa.


Huomenna onkin vapaapäivä. Aamulla salille, kauppareissu ja illalla nyrkkeilemään, siinähän se päivä meneekin.

Mukavaa viikon jatkoa :-)

-Satu-





lauantai 17. tammikuuta 2015

Elämä on..

Mistä tuo otsikko nyt tuli.. En tiedä. Ehkä siitä, että yhtenä iltana kirjottelin tuttavani kanssa elämän koukeroista ja vastoinkäymisistä. Niin se vain muokkaa meistä sellaisia kuin olemme. Elämä. Itse olen saanut riesakseni heikon itsetunnon, en tiedä tarkkaan mistä se on syntynyt. Olen miettinyt aina liikaa sitä mitä muut minusta ajattelevat, tai pitääkö kukaan minusta sellaisena kuin olen. Viimeisen vuoden aikana tuokin ajatus on muuttunut, miksi tuhlata ajatuksia sellaiseen. Ne ihmiset/ystävät jotka pitävät minusta aidosti pysyvät kyllä minun elämässä. Sanoisinko, että tämän elämäntapamuutoksen myötä siis on tapahtunut paljon muutosta korvienkin välissä ja hyvä niin. En ole enää niin arka. Taisin joskus kirjoitella, että kauan nolostelin tätä blogianikin, jotenkin pelkäsin sitä, että jos tätä joku tuttu lukeekin... Enää en välitä siitä, nämä on vain minun ajatuksia ja kokemuksia. Jos nämä pääkopan muutokset liittää treenaamiseen niin omalla kohdalla voin sanoa, että olen kiitollinen miten paljon hyvää harrastaminen ja elämäntapamuutos on antanut minun elämään. Opettanut itsekuria, kärsivällisyyttä, kiitollisuutta, tahdonvoimaa, rohkeutta. En ole enää se joka ilta herkkuja mussuttava yksinäinen jatkuvasti väsynyt nainen joka inhosi liikaa itseään ja melkein joka päivä mietti, että huomenna loppuu mässäily jne. Toivottavasti en koskaan ole enää se nainen. En usko ainakaan. En halua olla.



En sano sitä, että pitäisi olla liian ankara itselleen, elämästä pitääkin nauttia ja joskus herkutellakkin. Tai vaikka joka päivä, jos niin haluaa, jokaisen oma valinta. Kysehän on siitä "viihtyykö" itsensä kanssa sellaisena kuin on, toki onhan hyvä huomioida myös terveysseikat. Se kisahaave pyörii mielessä usein ja nähtäväksi jää olenko koskaan niin rohkea, että siihen rupean. Tahtoa ja sisua kyllä löytyy, uskoisin niin.

Joku voi nyt kysyä nautinko nyt elämästä kun noudatan tiettyä ruokavaliota eikä mulla ole "herkkupäiviä". Nautin, koska saan joka päivä mahan täyteen sapuskaa eikä herkkuja tms. edes tee mieli. Koska olen vain ihminen voi tilanne muuttua ja iskeä mielitekoja. Tällä hetkellä on oikein hyvä näin. Olenko liian ankara itselleni? Se on taas vähän niin ja näin, haluan noudattaa saamiani ruokavalio ym. ohjeita mahdollisimman hyvin jos meinaan onnistua tässä touhussa niin hyvin kuin on itselle mahdollista. Itse asiassa nuo syömisasiat on aika helppoa, syö vaan sen mitä ohjeissa lukee. Facebookiin laitoin tänään tuon ylläolevan kuvakollaasin ja siihen tuli monta kommenttia, kiitos niistä. Liitin kuvaan myös tekstin, että jumpan 2-vuotispäivä alkaa olla käsillä. Ja niinhän se on. Vuosi sitten otin napakorun sen kunniaksi, tänä vuonna nahka saa lisää väriä, can`t wait. Tänä kyseinen ajankohta sai taaskin palaamaan ajatuksissa taaksepäin, minun elämäntapamuutos ei saanut alkuaan ajatuksesta "Nyt teen sen ja muutan itseni". Elämäntapamuutos kasvoi pikkuhiljaa, onneksi. Ja projekti jatkuu.

Tällä viikolla on tapahtunut kummia asioita, mahakin on kutistunut jotenkin


Ja ei, en ole ollut nälässä edelleenkään. Turvotus on vähentynyt, vaikka syön paaaaljon rahkaakin joka päivä (se ainakin minua on turvottanut).

Tänä aamuna, oli tarkoitus nukkua pitkään. Toisin kävi kun joku sisäinen kello vai mikä lie herätti jo ajoissa. Vötkyilin aikani sängyssä kahvikupin kanssa ja lueskelin kaikessa rauhassa blogeja, kerrankin oli oikeasti aikaa siihenkin. Mietin lähtisinkö salille heti aamusta vai vasta illasta. Ei tarvinnut kauaa pohtia sitä kun rakkaalta kaimalta tuli viesti tulisinko salille. Vastauksenhan arvaa. Aamupuurot naamariin ja menoksi. Takajalat ja pohkeet oli mulla vuorossa. Vierekkäin touhuiltiin omia juttujamme, sarjatauoilla kerkesi vaihtaa kuulumisia. Mun takareisitreeni oli, yllätys yllätys, supersarjoina.


Kyllä soijaa pukkasi...


Mielenkiintoista nähdä joku päivä millaisilla painoilla jaksaisi vääntää ihan lyhyempiä perussarjoja esim.prässissä.
Lopuksi tehtiin yhdessä mahajumppaa. Kiitos kaimalle kuvista ja seurasta <3 Kotiin pyyhälsin hyvillä mielin, söin masun täyteen hyvää ruokaa ja otin päikkärit, PAR-HAUT-TA. Ollaan viikonloppu tyttöporukalla ja oli tarkoitus viedä pimut syömään tänään mutta tuli muutos suunnitelmiin kun tulikin sohvan täydeltä teinejä. Piti kokkailla siis kotona. Nyt saunaan, huomenna jumpat jatkuu, lempparia vuorossa eli olkapäitä. -Satu-


Jos olet muuttanut elämäntapasi tai vaikka aloittanut uuden harrastuksen niin kerro mitä hyvää se on antanut sinun elämään?


torstai 15. tammikuuta 2015

Ilo se on pienikin ilo

Ainakin mulle toisinaan. Ja nyt tarkoitan treenaamiseen ja kehittymiseen liittyviä juttuja. Vaikka oli ilo sekin, että viiden työpäivän jälkeen oli keskiviikko vapaa ja sai nukkua pitempään kuin puoli kuuteen, I-HA-NAA. Ja löytyyhän niitä muitakin elämän pieniä iloja päivittäin. Mutta siihen treenaamiseen liittyvään kehitykseen ynnä muuhun. Sain tehtyä keskiviikkona hitsin hyvän ja onnistuneen etureisitreeniin, tosi hyvä mieli siitä vaikka välillä arvelin, että kuolema korjaa. Uusi etureisitreeni ohjelma on vielä enemmän killeri kuin edeltäjänsä. Kokeilin jalkatreenin jälkeen piiiiiitkästä aikaa leuanvetoa ilman mitään kuminauha-apuja ja jaksoin, jopa kaksi kertaa. Hah. Iso asia mulle.

Uusi saliohjelma on kertaalleen testattu ja hyvä on. Peukut siis Bodycampille. Muutoksia on alkanut ruhossa näkyä ja painokin vähän notkahti alaspäin, tosin siitä painosta en stressaa ja vaakaan hyppään aika harvakseltaan. Kyllähän nuo vaihtuvat ohjeet ja omat muutokset nostavat motivaatiota kyllä.

Treeniviikon aloitin maanantaina ja se alkoi selkätreenillä. Uudella ohjelmalla.


Alkulämmittelyn ja venyttelyn jälkeen homma alkoi maastavedolla. Maastaveto on sellainen liike joka ei kuulu suosikkeihini. Mieluumin teen suorinjaloin maastavetoa, mutta sillä taas onkin toinen tarkoitus. Kyseinen suorin jaloin maastaveto kuuluu sitten mun takareisitreeniin taas uudessa ohjelmassa. Mukaan tuli nyt leuanvedot ja niitähän teen kuminauhaa apuna käyttäen. Hitaasti ja hallitusti. Vähän hakemista taas kun ei ole aikoihin tullut tehtyä


Ylätaljalla tehtävät liikkeet mukana tietenkin sekä kulmasoutua, niin ja tätä


Lopuksi triplasarjaa olkapäille. Hyvä setti taas. Olkapäille tulee treeniä kahtena päivänä viikossa, sopii mulle oikein hyvin.

Tiistaina oli rintalihat ja hauis vuorossa. Rintalihasliikkeet lisääntyi ja pääsinpä taas pitkästä aikaa tekemään lempparia


Ristikkäistaljaa siis. Tissijumpan jälkeen treenattiin Kepan kanssa yhdessä hauiksia, supersarjoilla. Aikamoista rääkkiä oli kyllä.

Tänään ja näillä näkymin huomenna pidän "taukoa" saliurheilusta, viikonloppu on vapaa niin sehän tietää sitten treenejä. Mutta koska vapaat, voi mennä silloin kun huvittaa.

Kerroppa sinä nyt minulle sun tän viikon pienistä iloista, oli aihe mikä tahansa?

p.s postausehdotuksia saa myös laittaa

Mukavaa viikonloppua!

-Satu-

Juttua projektista myös tässä, löytyy myös facebookista:

http://www.aika-ajo.com/harjoittelu/bodycamp-6kk-projekti-2-kuukautta-takana/

Käykää muutenkin tutustumassa tähän sivustoon !

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Tavoitteista ja haaveista

Eipä ole tullut blogia kirjoitettua, armas tietokoneeni on temppuillut ja nyt se sitten tilttasi lopullisesti, joten jouduin eilen hankkimaan uuden.. Nyt opetellaan sitten käyttämään uutta masiinaa..
Niin...niistä tavoitteista. Lähitulevaisuuteen liittyen. Tietenkin tavoitteena se, että selviän sisukkaasti tästä Bodycampin puolivuotisprojektistani ja toivottavasti saan tuloksiakin aikaiseksi. Toinen tavoite tälle keväälle on suorittaa yksi liikuntaan liittyvä kurssi johon ilmoittauduin ja toki jatkaakkin sitä uutta harrastusta, olen innoissani, mutta siitä myöhemmin lisää. Veikkauksia siitä mitä se voisi olla?


Tiistai meinasi mennä vähän plörinäksi treenien osalta kun kummasti nukuttikin aamulla pitempään ja sitten olikin jo ipanoitten kuskausta (olivat tutustumassa Crossfitiin), sitten otinkin ruuan päälle öööö parin tunnin unoset. Illan sitten mietin menenkö salille vai pidänkö välipäivän. No, en sitten malttanut pitää sitä lepopäivää vaan rikoinkin "rutiinejani" ja olin salilla illalla puoli yhdeksän. Vähän oli kieltämättä outo fiilis. Minä joka olen yleensä siihen aikaan jo iltapalalla.. Oli miten oli niin ihan hyvän treenin sain tehtyä vaikka teinkin vähän kevyemmin rintaosaston, lisäksi sitten hauista. Sitä tuli oikeasti väännettyä, tuntui nimittäin seuraavana päivänä.


Keskiviikkona pääsinkin tutustumaan vieraalle pikkusalille, kävin siellä ihanan kamun kanssa treenaamassa selkää. Hyvin sujui ja tsemppiä sain ja vinkkejä. Ja muutakin harjoitusta. Torstaina oli etujalat vuorossa entiseen malliin. Harmikseni huomasin, että kolme vapaapäivää hujahti ohi kuin siivillä. Huomasin myös ihmetyksekseni, että kuukausi oli taas kulunut ja saatiin taas uudet treeniohjeet. Niitä lähdinkin mielenkiinnolla testaamaan lauantai-iltamassa. Vaikka olin töitten jälkeen väsyksissä, päätin etten anna "periksi" vaan lähden sinne salille ja hyvä niin, siellä se väsymys taas kerran katosi. Ja oikein toimiva setti oli taas kerran. Reisien koukistusta istuen ja maaten, prässiä ja suorinjaloin maastavetoa.


Tänään tuntee lihaksissa, että jotain tosiaan tuli tehtyä.

Meillä on perheessä ollut yskäisiä nuhaneniä ja olen itsekkin ollut pari päivää väsyneempi ja kuullostellut tuleeko flunssa minuunkin. Ei ole vielä ainakaan iskenyt ja mielellään jättäisinkin väliin. Tänään töitten jälkeen oli olo virkeämpi ja lähdin innolla tekemään lempparitreeniä eli olkapäitä ja ojentajia. Sain hyvän treenin tehtyä.

Niistä haaveista, joista Aikkukin kyseli. Mulla ei ole koskaan oikeastaan ollut mitään "suurempia" haaveita. Opiskeluhaaveita oli joskus, olisin siis halunnut opiskella sairaanhoitajaksi. No, enää en siitä haaveile ollenkaan. Haaveet kai muuttuu ajan myötä kun ihminenkin muuttuu ja "kasvaa". En olisi uskonut tätä, mutta olen ruvennut miettimään voisinko kilpailla joskus. Apua, kerroinko ton nyt... Oikeastaan se haave on ollut keväästä asti, mutta nyt ollut enemmän mielessä. Mikä olisi mun "laji"? Nyt voi joku kysyä, että miksi ihmeessä. No, en ainakaan siksi, että saisin siellä lavalla kimallella hienoissa biksuissa. Vaan siksi, että haluaisin nähdä mihin musta on, pystynkö voittamaan itseni. Tuohon asiaan liittyy niiiin paljon tekijöitä kaikinpuolin. Olen kuitenkin jo ainakin iän puolesta aikuinen ja sikäli järkeäkin kai päässä, etten olisi ryntäilemässä keskeneräisenä minnekkään niinkuin jotkut kenties tekevät kun esim. bikini fitness on niin in. Yksi tuttuni kysyi tällä viikolla milloin minä kisoihin, sanoin, että ehkä se on sellainen salainen haave. Hän kysyi minulta miksi sen pitäisi olla salainen.

Kuten rakas ystäväni minulle kirjoitti " What`s the worst that could happen if you believe in yourself? "
Siinäpä vasta kysymys.

Mukavaa uutta alkavaa viikkoa!

-Satu-





maanantai 5. tammikuuta 2015

Huh huijakkaa

Ensin juokset iltavuorossa seitsämän tunnin ajan paikasta toiseen (välillä käyt hotkimassa evääsi) ja aamulla jatkat ja juokset kahdeksan tuntia. Sitähän se usein on, ainakin hoitoalan vuorotyöläisellä. Välillä miettii, että miten rahkeet riittää siihen että oikeasti on oltava muutakin kuin työ. Ja todella onkin, mutta työ vie välillä mehut aivan täysin. Kuten lauantai-iltana kun olin puolikuollut koko illan. Joten päätinkin pitää välipäivän salista. Onneksi ystäväni pikkupoikansa kanssa kävi piristämässä iltaa. Joskus sekunnin ajan miettii, että jospa makaisikin viikon (siis vapaa-ajat töitten jälkeen) Mutta samassa tajuaa, että bad idea. Nyt voi joku sitten sanoa, että iteppä onkin ammattinsa valinnut/ tekisi jotain muuta. Viime vuosina olen miettinytkin, että haluaisin tehdä muuta vaikka luulin nuorempana olevani hoitaja forever. Ja kyllä mulla on haaveita senkin suhteen, mitä haluaisin tehdä.

Perjantaina pääsin piiiitkästä aikaa treenaamaan kaiman kanssa, jonka kanssa onkin aina hyvät jumpat ja mukavaa vaikka hampaat irvessä treenataankin. Olkapäitä ja ojentajia rääkättiin.
Ensin tangolla pystypunnertelua, itse en tuohon mitään lisäpainoja tarvitse, pitkiä sarjoja kun tekee niin kiitos riittää pelkkä tanko toistaiseksi.


Sitten vipareita eteen ja sivulle


Ei painot päätä huimaa, noita kun supereina vimputtelee niin huh, lopulta oli pakko nöyrtyä ja vaihtaa vielä pienemmät painot. Tosin alkoi jo tuntua, että olisi riittänyt pelkkien käsienkin heiluttelu viimeisessä supersarjassa. Mutta se polte olkapäissä, ihan mieletön.

Sitten supereita ojentajille


Noita ja vähän muutakin.


" Team Satu "

Eilen kerjäsin Kepan apumieheksi mukaan salille, nostelemaan prässiin niitä painokiekkoja kun en itte viiti niitä nostella.. No, ei vaiskaan kun tsemppariksi takareisitreeniin. No joo, olihan siitä apua, pakotti tekemään prässiä isommalla painolla kuin ennen, huh. Tuntuu kyllä tänään, että treenattu on. Ohjelmassa oli siis mm. reiden koukistus + prässiä superina ja meni mielestäni hiton hyvin. Naama oli kuulemma sen näköinen, että oli tekemisen meininkiä. Ja onhan sitä, erityisestikkin silloin kun on "käskyttäjä" vieressä. Vaikka enhän mä mitään käskyjä tms. kuule, kun musiikit pauhaa korvilla (piti vielä jälkikäteen tiedustella, että enhän mitään pahoja ääniä päästellyt..)


Siinä se, tyytyväinen jumppari huojuttuaan pukkariin jalkarääkin jälkeen...

Tälle päivälle olin vähän ajatellut, että menisin intervallaamaan juoksumatolle salille. Noup. Persus ja kintut kipeät eilisestä, totesin, että eipä oikein mahtaisi moinen suunnitelma onnistua. Kävin sitten tunnin kävelylenkin, naamataulu meinasi jäätyä. Tällä kertaa en lenkkeillyt pururadalla tai metsässä vaan "kylillä", vaihtelu virkistää. Viime aikoina jotkin haaveet on olleet mielessä entistä enemmän, ehkä kerron niistä joskus..
Mistä sinä haaveilet?

-Satu-


torstai 1. tammikuuta 2015

Vuoden ensimmäisenä päivänä


Niin se vaihtui vuosi ja jopa jaksoin minäkin valvoa siihen asti, että se vaihtui. Käytiin iltamassa katsomassa ilotulitusta, muu perhe söi uudenvuoden herkkuja, minä omia normaalisapuskoitani, mutta eipä juurikaan harmittanut. Vähän jänskäsin ja mietin joulunaikaan, että jospa se joulumässyttely "jää päälle" ja itsekuri katoaa totaalisesti tai jotain muuta kamalaa syömisasioitten suhteen. Mutta eipä onneksi niin käynyt. Parina päivänä sen kahden vapaamussutuspäivän jälkeen oli sellainen olo, ettei ruoka maistunut tai ei oikein olisi tehnyt mitään mieli syödä. No, se meni ohi siis parissa päivässä ja nyt on normaali ruokahalu tullut takaisin.

Olen miettinyt, että kohta varmaan toistuu sama kuin viimekin tammikuussa. Salikävijät lisääntyvät ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Se on harmillista, siis sikäli jos aloittaa liian innolla ja into lopahtaakin nopeasti kuin kanan lento. Mikäs auttaisi siihen, ettei niin käy?
Ainakin se, että lähde liian vauhdikkaasti liikkeelle. Ei liikaa ja liian nopeasti. Varsinkin jos tarkoituksena on pudottaa painoa, olisi hyvä katsoa ensin ruokavalio kuntoon. Aina voi ja kannattaakin apua pyytää "viisaammalta" joka osaa laatia oikeanlaiset ruokaohjeet. Niukka ravinnonsaanti ja "kituuttaminen" kun ei ole kovinkaan fiksu tapa laihduttaa. Ei siitä sen enempää, ohjeita on maailma pullollaan, tosin kannattaa miettiä mitkä niistä on fiksuja. Nuo nyt oli vain minun ajatuksiani jotka ensimmäisenä mieleen tulivat. Luulen, että itselleni olisi käynyt kaksi vuotta sitten juuri niin, jos olisin liian "lujaa" lähtenyt liikkeelle niin olisi into loppunut nopeasti. Mieluumin pienin askelin, kaikessa rauhassa. Lisäämällä liikuntaa pikkuhiljaa eikä ryntää ensimmäisenä joka päivä esim. jollekkin ryhmäliikuntatunnille.

No mutta, täällä on ravattu salilla entiseen tahtiin. Olen nyt myös tykästynyt noihin intervalleihini joita kipitän pari kertaa viikossa juoksumatolla. Joululahjaksi saamaani sykemittaria olen myös kerennyt jo testata muutamaan kertaan.


Olen (edelleenkin) ihan lovena olkapäätreeneihin, ehkä myös siksi, että olen hiukan havainnut muutostakin olkapäissä, eivät ehken enää ole niin luiset..

Vuoden 2014 viimeinen treeni oli eilen, rintaa ja hauista. Ja intervallikipitys päälle. Hyvillä fiiliksillä kotiin odottamaan vuoden vaihtumista. Tänään sitten oli etureisitreeni vuorossa, entiset liikkeet. Salilla oli vain kaksi muuta meidän lisäksi, ei ruuhkaa siis. Ehkä moni oli kotona huonovointisena uudenvuoden juhlimisen jälkeen, kenties. Siitä tulikin mieleen, että viimeksi joskus syksyllä olen mitään alkoholipitoisia maistellut ja tällä hetkellä onkin (tai on ollut jo pitempään) sellainen fiilis, että eipä voisi vähempää kiinnostaakkaan. Krapula, yök. Ja muutenkin.

Smithkyykkäilyä oli siis tänään ohjelmassa ja hackia.


Prässiä ja reiden ojennuksia. Kiduttavia supersarjoja.


Jalkarääkin jälkeen tein vatsalle jumppaa. Ensin rullailin "vatsapyörällä". Sekin alkaa sujua kerta kerralta paremmin, kai sitä vahvistuu kun jaksaa olla tarpeeksi sinnikäs. Lisäksi rutistuksia taljassa. Huomenna onkin aamutreeni, ennen iltavuoroon menoa. Viikonlopputyöt edessä.

Mukavaa loppuviikkoa!

Ai niin, piti kysyä oletteko tehneet uudenvuodenlupauksia tai tavoitteita? Jos niin minkälaisia?

-Satu-