lauantai 17. tammikuuta 2015

Elämä on..

Mistä tuo otsikko nyt tuli.. En tiedä. Ehkä siitä, että yhtenä iltana kirjottelin tuttavani kanssa elämän koukeroista ja vastoinkäymisistä. Niin se vain muokkaa meistä sellaisia kuin olemme. Elämä. Itse olen saanut riesakseni heikon itsetunnon, en tiedä tarkkaan mistä se on syntynyt. Olen miettinyt aina liikaa sitä mitä muut minusta ajattelevat, tai pitääkö kukaan minusta sellaisena kuin olen. Viimeisen vuoden aikana tuokin ajatus on muuttunut, miksi tuhlata ajatuksia sellaiseen. Ne ihmiset/ystävät jotka pitävät minusta aidosti pysyvät kyllä minun elämässä. Sanoisinko, että tämän elämäntapamuutoksen myötä siis on tapahtunut paljon muutosta korvienkin välissä ja hyvä niin. En ole enää niin arka. Taisin joskus kirjoitella, että kauan nolostelin tätä blogianikin, jotenkin pelkäsin sitä, että jos tätä joku tuttu lukeekin... Enää en välitä siitä, nämä on vain minun ajatuksia ja kokemuksia. Jos nämä pääkopan muutokset liittää treenaamiseen niin omalla kohdalla voin sanoa, että olen kiitollinen miten paljon hyvää harrastaminen ja elämäntapamuutos on antanut minun elämään. Opettanut itsekuria, kärsivällisyyttä, kiitollisuutta, tahdonvoimaa, rohkeutta. En ole enää se joka ilta herkkuja mussuttava yksinäinen jatkuvasti väsynyt nainen joka inhosi liikaa itseään ja melkein joka päivä mietti, että huomenna loppuu mässäily jne. Toivottavasti en koskaan ole enää se nainen. En usko ainakaan. En halua olla.



En sano sitä, että pitäisi olla liian ankara itselleen, elämästä pitääkin nauttia ja joskus herkutellakkin. Tai vaikka joka päivä, jos niin haluaa, jokaisen oma valinta. Kysehän on siitä "viihtyykö" itsensä kanssa sellaisena kuin on, toki onhan hyvä huomioida myös terveysseikat. Se kisahaave pyörii mielessä usein ja nähtäväksi jää olenko koskaan niin rohkea, että siihen rupean. Tahtoa ja sisua kyllä löytyy, uskoisin niin.

Joku voi nyt kysyä nautinko nyt elämästä kun noudatan tiettyä ruokavaliota eikä mulla ole "herkkupäiviä". Nautin, koska saan joka päivä mahan täyteen sapuskaa eikä herkkuja tms. edes tee mieli. Koska olen vain ihminen voi tilanne muuttua ja iskeä mielitekoja. Tällä hetkellä on oikein hyvä näin. Olenko liian ankara itselleni? Se on taas vähän niin ja näin, haluan noudattaa saamiani ruokavalio ym. ohjeita mahdollisimman hyvin jos meinaan onnistua tässä touhussa niin hyvin kuin on itselle mahdollista. Itse asiassa nuo syömisasiat on aika helppoa, syö vaan sen mitä ohjeissa lukee. Facebookiin laitoin tänään tuon ylläolevan kuvakollaasin ja siihen tuli monta kommenttia, kiitos niistä. Liitin kuvaan myös tekstin, että jumpan 2-vuotispäivä alkaa olla käsillä. Ja niinhän se on. Vuosi sitten otin napakorun sen kunniaksi, tänä vuonna nahka saa lisää väriä, can`t wait. Tänä kyseinen ajankohta sai taaskin palaamaan ajatuksissa taaksepäin, minun elämäntapamuutos ei saanut alkuaan ajatuksesta "Nyt teen sen ja muutan itseni". Elämäntapamuutos kasvoi pikkuhiljaa, onneksi. Ja projekti jatkuu.

Tällä viikolla on tapahtunut kummia asioita, mahakin on kutistunut jotenkin


Ja ei, en ole ollut nälässä edelleenkään. Turvotus on vähentynyt, vaikka syön paaaaljon rahkaakin joka päivä (se ainakin minua on turvottanut).

Tänä aamuna, oli tarkoitus nukkua pitkään. Toisin kävi kun joku sisäinen kello vai mikä lie herätti jo ajoissa. Vötkyilin aikani sängyssä kahvikupin kanssa ja lueskelin kaikessa rauhassa blogeja, kerrankin oli oikeasti aikaa siihenkin. Mietin lähtisinkö salille heti aamusta vai vasta illasta. Ei tarvinnut kauaa pohtia sitä kun rakkaalta kaimalta tuli viesti tulisinko salille. Vastauksenhan arvaa. Aamupuurot naamariin ja menoksi. Takajalat ja pohkeet oli mulla vuorossa. Vierekkäin touhuiltiin omia juttujamme, sarjatauoilla kerkesi vaihtaa kuulumisia. Mun takareisitreeni oli, yllätys yllätys, supersarjoina.


Kyllä soijaa pukkasi...


Mielenkiintoista nähdä joku päivä millaisilla painoilla jaksaisi vääntää ihan lyhyempiä perussarjoja esim.prässissä.
Lopuksi tehtiin yhdessä mahajumppaa. Kiitos kaimalle kuvista ja seurasta <3 Kotiin pyyhälsin hyvillä mielin, söin masun täyteen hyvää ruokaa ja otin päikkärit, PAR-HAUT-TA. Ollaan viikonloppu tyttöporukalla ja oli tarkoitus viedä pimut syömään tänään mutta tuli muutos suunnitelmiin kun tulikin sohvan täydeltä teinejä. Piti kokkailla siis kotona. Nyt saunaan, huomenna jumpat jatkuu, lempparia vuorossa eli olkapäitä. -Satu-


Jos olet muuttanut elämäntapasi tai vaikka aloittanut uuden harrastuksen niin kerro mitä hyvää se on antanut sinun elämään?


8 kommenttia:

  1. Jumanperstanavit nainen WAU. Upea!!!! <3

    VastaaPoista
  2. ja vielä lisäks, aikalailla tiiän mistä puhut... Ei siihen entiseen todellakaan halua palata, kun muistaa mitkä ne fiilarit on ollu ja mitkä ne on nyt.. plus se miltä kropassa oikeasti tuntuu, hyvältä varsinkin sillon kun sinne ei tunge roskaa... :)Olipas taas sekavaa mut juu nou ;)

    VastaaPoista
  3. Hyvin olet jumapannut :) Vaikka muutos vie aikaa niin se on kyllä jokaisen jumpan ja ruokavalion arvoinen teko. Mikään ei tapahdu hetkessä ja muutos vaan jatkuu ja jatkuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jerita<3 Parhaani olen tehnyt ja teen jatkossakin. Ja todellakin se on sen arvoista vaikka joskus muutoksia ei tajua kuin valokuvista ja isoksi jääneistä vaatteista:-)

      Poista
  4. Wau mitä tuloksia! Juu ei sitä tossa vaiheessa enää takas palata :)

    VastaaPoista
  5. Ihana kirjoitus ja WAU mitä tuloksia!!
    Jatka samaan malliin vaan! :) Rinta rottingilla, ylpeänä siitä mitä olet saavuttanut!

    VastaaPoista