maanantai 13. huhtikuuta 2015

Mitähän mietin

Viime aikoina olen miettinyt, että elämä on kaikinpuolin aikas mukavaa tällä hetkellä. Olen kiitollinen. Monesta asiasta ja monista ihmisistä. Jotenkin tuntuu, että vasta viimeisen vuoden aikana olen ruvennut "elämään". Ehkä senkin vuoksi, että viimeisen kahden vuoden aikana elämä on täysin muuttunut, tai siis elämäntavat ja erityisesti minä itse siinä mukana tai sen ansiosta. Toki puoliso on se ihminen, jolla on paljon osuutta asiaan. Jännä juttu, että näin "isona" voi oppia paljon uusia asioita ja muuttua, positiivisesti. On mahdollisuus muuttaa elämää siihen suuntaan, että olisi tyytyväisempi. Olisi kiva kuulla muitten tarinoita elämänmuutoksista, oletko esimerkiksi vaihtanut alaa ja miksi?


Mitä saadaan aikaiseksi kun on treenin lisänä pieni ..tutus + hyvät musiikit korvilla? Hiton hyvä etureisitreeni. Ainakin niin kävi lauantaina kun pyyhälsin salille ennen töitten alkua. Aikaa ei paljon ollut, mutta ensin punnersin prässissä


Hyvin jaksoi. Jos olisi ollut joku "varmistaja" mukana, olisin nakannut lisää kiloja kyytiin. Prässistä reisiojennuslaitteeseen, sitä tein ensin kahdella jalalla, sen jälkeen molemmilla koivilla erikseen. Lopuksi pikkupumppailukyykyt pallo selän takana seinää vasten ja vaakaprässissä. Siitä sitten tutisevin kintuin töihin, tuntui, etten rappusia meinaa alas päästä. Hitusen hutera meno oli. Eilen olikin kintut niin kipeät, että eipä hetkeen ole olleetkaan ja on tietty vieläkin.

Eilen en treenannutkaan vaikka, yllätys yllätys, salilla olinkin. Vedin nimittäin Kepalle Fustra-tunnin, tarkoituksena jatkossa Fustrailla ainakin se pari kertaa viikossa, saas nähdä miten äijän käy. Myöhemmin niistä treeneistä lisää. Käytiin kokeilemassa ennen kotiin lähtöä virtuaalispinningiä. Kepahan veti täysillä, itse en niinkään. Ei puhettakaan, että näillä kintuilla olisi esimerkiksi "seisoma-asennossa" voinut polkea. Mutta onpahan kokeiltu ja todettu, että en usko rakkautta syntyvän tuohon lajiin minun osalta. Mutta onneksi on sopivia juttuja ja harrastuksia kaikille, jokaiselle "se oma juttu", vai mitä?
Ja niihin omiin juttuihin liittyen, perjantaina pääsin taas ohjaamaan Ladyjen kiertoharjoittelua, mukava tunti oli eikäpä enää jänskättänytkään. Jossain vaiheessa aion lähteä personal trainer-opintoja kohti myös.


Tänä aamuna kävin taapertamassa metsässä ja tosiaan voi sanoa, että vauhtia oli kuin etanalla. Kävin nautiskelemassa auringonpaisteesta ja maisemista. Odotan kovasti, että metsäpolut ja pururata olisivat kokonaan sulaneet. Mietiskelin nimittäin josko taas yrittäisi aktivoitua hölkkäilyynkin. Lienee sanomattakin selvää, että rakastan kevättä ja aurinkoa, valoa. Enkä varmasti ole ainut.

Mahtavaa ja toivottavasti myös aurinkoista viikkoa sulle!

-Satu-

2 kommenttia:

  1. Toi kiitollisuus on kyllä ihana asia, se pitäs aina muistaa! :)
    Ja jäin miettii, miten tää elämä on myös siitä jännää, kun täällähän ois mahollisuus vaikka mihin jos ite vaan haluaa! :D

    VastaaPoista