sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Myöhäisherännyt

Tuo otsikko tähän tekstiin syntyi yhden päivän ajatuksista kun kirosin mielessäni, että miksi pitää olla tuollainen, myöhäisherännyt. Miksi pitikin vasta näin "myöhään" innostua treenaamisesta ja ylipäätään kaikesta "uudesta" mitä elämä on tuonut mukanaan kahden vuoden sisällä. Miksi en ole ollut jo lapsena/nuorena liikunnallinen.. Tai olenhan mä vähän ollut, ainakin ala-asteikäisenä ahkera heppatyttö. Mutta näin aikuisempana eli ole liikunta ollut elämässä tärkeäsä osassa, on ollut erilaiset intressit viime vuosiin saakka. Harmittaa siis ajoittain. Lapsiani olen kannustanut ja kannustan liikkumaan ja harrastuksiin. Osittain siinä olen onnistunutkin. Yksi lapsistani löysi sen oman jutun ja harrastaa nyt cheerleadingia innoissaan. Kaksi muuta harrastaneet ajoittain jotain, sählyä ym. Onneksi ovat muuten liikkuvaa sorttia vaikka ei tällä hetkellä omaa harrastusta olekkaan. Mutta niin, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, tässäkin asiassa, vai mitä? Itse olen sitä mieltä, että kaikki liikkuminen on hyväksi.


Tiedättekö sen tunteen "kaikki mulle heti nyt"? Minä tiedän. Ja tiesin taas tällä viikolla yhtenä päivänä. Pyörin omissa ajatuksissani ja turhauduin, miksei ne lihaksetkin voi kasvaa paaaaljon nopeammin. Miksi miksi miksi. En siis tavoittele edes mitään "isoja" lihaksia, mutta jos edes vähän saisi. Samana päivänä tuttavan kanssa viestittelen ja hän toteaa nostavansa hattua minulle kun olen tehnyt kovasti töitä. Mitä minä muka olen tehnyt? En mitään, peilistä katsoo takaisin tikkukinttu.


Pointti on siis se, että ajoittain turhautuu ja sokeutuu. Samassa katson vanhoja kuvia, taas ja herään, että joo, oon mä jotain saanut aikaiseksi. Kepa on myös hyvä välillä muistuttelemaan asiasta. Tuttavan kanssa tulee myös ilmi itsellekkin tuttu juttu, kroppa muuttuu mutta oma pää ei aina pysy perässä, peilistä katsoo se sama vanha näky. Ainakin ajoittain. Välillä joutuu siis olemaan kärsivällinen, monessakin asiassa, totuus kun on, etttä ei ne lihakset kasva hetkessä (joten pelko pois niiltä naisilta jotka pelkäävät saavansa isot lihakset heti kun salitreenin aloittavat) Jos haluan edes millin lihasta on vain tehtävä ahkerasti töitä sen eteen, vuosia. Mutta minnekkäs tässä kiire loppujen lopuksi on, ei minnekkään. Joten työ jatkuu senkin suhteen. Ja mitä edes ruikutan, saanhan tehdä sitä mistä tykkään. Niin harrastamisen kuin työnkin osalta.


Ja jotta ei pelkkää valitusta niin mukavia hetkiä tältä viikolta. Pari ihmistä on luullut minua paljon nuoremmaksi kuin mitä olen, yksikin luuli, että olen vasta 25 vee. Pieleen meni ja pahasti. Mutta mielihän on kait suurinpiirtein välillä kuin kaksikymppisellä. Meidän perheessä kun Kepa on se järkevä aikuinen.


Uusia kokemuksia tältä viikolta, tiistaina oltiin Sokoksen kanta-asiakasillassa esittelemässä meidän kuntokeskuksien toimintaa, yllättäen minua sitten haastateltiinkin mikrofonin kera ja sain muodostettua ihan järkeviä lauseita ja kerroin mm. Fustrasta. Juontaja itsekkin oli lähiaikoina menossa testaamaan Fustraa ja kertoi kuinka Hanna Sumarikin sai sillä migreeninsä taltutettua. Kymmenen vuotta hoitajan töitä tehneenä tuollainen tilanne oli minulle ihan uusi, mutta positiivinen sellainen, oli mukavaa jutustella ihmisten kanssa. Niin ja Easyfit-sammakon kanssa.


Törmäsin viikolla myös ystävääni kaupassa, pikaiset kuulumiset vaihdettiin ja hän totesi, että olen laihtunut. Minä heti sanomaan, että enkä ole. Enkä itseasiassa olekkaan, ainakaan painon puolesta, se kun on pyörinyt jo pitkään samoissa lukemissa. Samainen ystävä myös totesi, että olen tainnut löytää sen oman jutun, työn suhteen. Kerroin, että ihan oikeassa on. Mutta ei pelkkää "omaa napaa" kuitenkaan.. Aurinkokin on näyttäytynyt tällä viikolla, olen ollut mielissäni ajellessani töihin kun olen katsellut, että ihmiset on heränneet. Tarkoitan siis, että ihmisiä näkyy ulkoilemassa enemmän, se on hyvä ilmiö. Viikko on ollut muutenkin aika jees, kotonakin on ollut rauha maassa. (Jos kuvittelette huusholliin nuo viisi lasta niin aina ei todella ole rauhaisaa...) Eilenkin oli torpassa omien lisäksi kolme "lainalasta", joista kaksi jäi yökyläänkin. Treenannutkin toki olen, entiseen tahtiin, siitä sitten lisää toisen kerran.


Ihanaa sunnuntain jatkoa sulle !!!

-Satu-

p.s postausehdotuksia otetaan vastaan?

6 kommenttia:

  1. Satu, samoissa fiiliksissä täällä. Lihas ei kasva ollenkaan sitä tahtia kuin haluaisi, peilistä katsoo aina vaan sama pöhö/möhömaha ja tavoitteellisen treeninkin olisi voinut aloittaa jo 20v sitten kun ekaa kertaa salille menin.

    Mutta, mitä niitä haikailemaan. Liikkunut olen viimeiset 20v vaikka ei niin tavoitteellista olekkaan ollut. Lihaksiakin on kasvanut ja kroppa muuttunut. Turhaa vertailla itseään muihin, jokainen tekee sitä omaa hommaansa ja omalla tyylillä ja aikataululla. Mutta kun sitä tietysti haluaisi kaiken heit, tuttu tunne. Maltti se vaan on valttia (ihan saletisti jonkun miehen keksimä sananparsi!!!!) :-)

    Mutta sulla on aikaa vielä kehittyä ja treenata ja ja ja ja. Toista se on itsellä jolla kolkuttelee jo pyöreät ovella. Tosin en avaa ovea sille, siinähän kolkuttelee ihan rauhassa!! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin niin Aikkuseni <3 Niin ja anna vaan kolkutella rauhassa, sä oot rautaa :-)

      Poista
  2. Totta kai joskus kiukuttaa kun ei tapahdu kaikki justhetinyt mutta huiman duunin olet tehnyt parin vuoden aikana ja sille kylla nostaa hattua! Vaikkei se lihas kasva paivassa niin muista, et oot muuttanu jo elamasi parempaan suuntaan :) Pikkuhiljaa se lihaskin kasvaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Näinhän se on, duunia on vaan tehtävä kovasti:-)

      Poista
  3. Sulla on mun ajatukset! Tokihan oon liikkunut paljon pienestä pitäen, mutta tämä viimeisin hurahdus tuli aika myöhäisessä vaiheessa. Mutta eihän meillä oo kiire mihinkään! Hiljaa hyvää tulee ja muistetaan jättää ne läskilasit ja se turha itsekriittisyys vähemmälle huomiolle. Tiedän niin tuon tunteen: mitään ei peilistä muka näy vaikka kaikki muut näkee muutoksen :D Jatketaan vaan duunia niin hyvä tulee :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika, sulla on mun luonto:-) Tuu tänne niin voidaan harjoitella poseerauksiakin:-D

      Poista