sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kun on hyvä fiilis


Tuossa kuvassa näkyy tämän viikon fiilikset, eli hyvä draivi. Sekä uusi paita jonka ostin vanhenemista uhmatakseni. No joo. Eniwei, fiilis on siis ollut tällä viikolla ihan toista verrattuna pariin aikaisempaan ei kiinnosta/ei huvita-viikkoon. Varmasti joku saattoi edellisen tekstini perusteella tehdä mulle jo diagnooseja ja niin tein itsekkin. Päädyin siihen tulokseen, että stressaamisella sain itseni lopulta niin väsyksiin jne. On se tuo mieli kumma kapine, tai oma pää siis. Ainakin minun pää.

Rakkaus on palannut, siihen mitä on tullut reilut kaksi vuotta tehtyä, nimittäin noihin salihommiin. Elämäntapa. Tärkeä osa elämää ja omaa henkistä sekä fyysistä hyvinvointia. Ah, onpa kiva kirjoittaa noin. The fiilis is back.


Monena päivänä on ollut mielessä, että kirjoittaisin blogia, mutta niin vain on taas viikko kulunut enkä ole (muka) kerinnyt kirjoittaa. Mun duuni kun on yleensä iltapainoitteista niin tämän viikon kaikki treenit on tullut tehtyä aamusella ja olenkin todennut että se sopii ihan parhaiten mulle. Ei tarvitse sitten myöhemmin miettiä, että missäs välissä päivää menisi treenaamaan. Viisi treeniä tämän viikon saldona, pääsin "tavoitteeseeni", Tai mikäpä tavoite se on, viidesti viikossa on aiemminkin yleensä tullut salilla aikaa vietettyä. Maanantaina pidin lepopäivää salihommista, mutta sen jälkeen on ahkerasti jumpattu.


Mulla menee uusien ohjelmieni kanssa enemmän aikaa yhdellä salireissulla kuin mitä "omin nokkineni" on tullut tehtyä (aiemmin noin tunti treenissä) Kaipa siihen alkaa tottua. Normimaastavetoa en ole hirveämmin harrastanut, enkä ole siitä tykännyt, mutta niin vain alkaa sekin tuntua ihan "kivalta". Treenit on rankkoja, ainakin mulle, siihen verrattuna mihin olen "tottunut", mutta parhaani teen. Tällä viikolla voin ainakin väittää, tehneeni treeneissä parhaani, joka hikipisaralla. Kuten taisin aiemmin kirjoittaa, että nykyisissä treeniohjeissa ei ole esim. 3 x 8-10 settejä vaan sarjoja on paljon ja pitkiä. Huh.


Edelleenkin olkapäätreenit taitaa olla ne lempparit vaikka viime reissullakin tuntui että räjähtää kai ne moiset vähäiset olkapäärukat. No ei, tallessa ovat. Suorinjaloin maastaveto on myös mun yksi suosikki ja kuuluukin tämän hetkiseen ohjelmistoon.


Mutta ei nyt pelkkää treenihehkutusta. Onhan tässä viikon aikana muutakin tehty kuin ravattu salilla. Töitä tietenkin myös, Fustra-ohjauksia. Moottoripyörän kyydissä istua nökötetty. Ja käyty parin lapsosen kevätjuhlassa, jossa rakkaan tytärpuolen kanssa laulettiin kurkku suorana suvivirttä (vai mikä se oli..)


Lapsoset selvittivät kunnialla taas yhden kouluvuoden, ja yksi lisää siirtyy yläasteelle syksyllä. Huoh, mihin aika karkaa. Taas olen taivastellut mihin tämä kevätkin niin nopeasti katosi. Pitkästä aikaa kävin kylässä ihanan entisen työkamuseni luona, meidän tyttäret ystävystyneet saman harrastuksen merkeissä joten samalla näkivät hekin toisiaan. Oli niin mukava jutustella.


Kaikenlisäksi sain tuollaisen ihanuuden syliini <3 Tänään olin päivän hoitsun töissä ja yllätys yllätys, niin raatoväsynyt päivän jälkeen, että riipasin parin tunnin päikkärit ja olen vain laiskotellut koko illan. Nyt kuitenkin lähden vielä koirien kanssa ulos, ihastelemaan kesäistä metsää.


Ihanaa ja toivottavasti myös aurinkoista kesäkuun ekaa viikkoa sulle! Mitä meinaat ensi viikolla tehdä?

-Satu-





sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Täällä ollaan vielä

Sain ystävältä tänään viestiä, että pitäisi blogia kirjoitella niin eikun raapustamaan sitten. Totta puhuen asia oli suunnitteilla kun eilen illalla alkoi "blogitekstiä" virrata päässä, nukkumaan mennessä. Tuskin nyt muistan puoliakaan niistä asioista, joista piti kirjoittaa. Onhan tuota vierähtänyt vissiin jo pari viikkoa edellisestä tekstistä. Ajatus blogin kirjoittamisesta käynyt parina päivänä mielessä, mutta olen todennut ettei mulla ole mitään asiaa. Ei yhtään mitään.

No, kerkesi tässä välissä olla mukava äitienpäivä


Oli myös viikko sitten rakkaan tyttäreni ja tytärpuoleni rippijuhlat joita valmistellessa meni oma aikansa. Etsiessä tyttärelle juhlakenkiä jne.jne. Sain sitten kehiteltyä itselleni aika stressaantuneen olotilan kaikenlisäksi. Kuitenkin ihanat juhlat vietettiin ja pitkästä aikaa näin rakkaita ihmisiä jotka olivat vieraina juhlissa. Jotenkin haikea fiilis oli juhlien jälkeen ja useamman päivän ajan ihan jäätävä väsymys.


Viime viikkoina siis treenit olleet tosi vähissä ja useampi päivä meni pyöritellessä kaikenlaisia ajatuksia. Jonkin aikaa oli ei huvita mikään- fiilis, ei huvita varsinkaan treenaaminen. Ällötti koko "fitness- sana", en lukenut blogeja, evvk. Kaiken uhallakin töllötin kuitenkin telkusta Fitnesspäiväkirjoja, ärsytti sekin. Mietin, ettei tää uusioperheen pyörittäminen ainakaan mitään vitnestä oo. Salille lähtöön tuli joku kummallinen, iso kynnys, este. Siis niinku omassa päässä. Mietin ja mietin mikä hitto mua vaivaa. Olenko vain niin väsynyt kaikesta. Lopetanko koko treenaamisen. Mietin lähdinkö liian lujaa liikkeelle uusine treeniohjeineni ja se olikin liikaa.. Tai jotain.. Kaikenlaista siis tuli kelattua.

Ukkorukka yhtenäkin päivänä melkein raahasi mukanaan salille ja kyllähän mä treenasinkin vaikka välillä tuli fiilis, että tekisi mieli nakella ne puntit päin seiniä. Kepallekkin urputin, että en jaksa, en tee. Pyysin sitä ottamaan kuvatodisteen, että olen edes salilla käynyt


Jonkin aikaa oli siis aika "luuserifiilikset". Pettymystä omaan itseeni, kun en päässytkään kesäksi siihen "kuntoon" kuin olisin halunnut. No, siitä voi syyttää vain itseään, tosin se syyttely ei mitään auta. Positiivisempia ajatuksia löysin perheestä, lapsista ja auringosta. Metsästä


Tärkeäksi asiaksi on tullut myös tämä kirja jota tulee lueskeltua lähes päivittäin, paljon ajatuksia herättäviä tekstejä


Tällä viikolla pääsin ekaa kertaa tälle vuodelle taas moottoripyörän kyytiin. Se onkin kumma paikka, maaseudulla kyydissä istuessa alkaa ajatukset aina rallattaa ja mietin siinä, että tänä kesänä mä aion niin nauttia elämästä ja kesästä, maata rannallakin enemmän kuin aiempina kesinä. Ja kyllä, meinaan käydä salillakin. Tuossa viikolla salilla käydessä alkoi jo tsemppi taas löytyä. Rupesin muistuttelemaan itseäni siitä, mitä olen saanut aikaiseksi kahden vuoden aikana. Kuten tuttavani viestiä mulle laittoikin, että ei into pakottamalla tule. Niinhän se on, ei se tule. Jos on into hukassa niin ajan kanssa se palaa, siihen on uskottava. Tuskin olen ainut, joka on välillä vähän "vaiheessa".


Onpa ainakin motivaatiohousut jos ei muuta..

Eilen illalla päätin, että kun on kerran herättävä aikaisin viemään tyttöä linja-autoasemalle niin minähän menen aamulla treenaamaan. Aamulla olikin tosi hyvä mieli ja treeni-into kohdillaan. Niinhän mä sitten olin salilla kello 7.30. Alkuun rullailin jalkoja


Jalkatreeniä oli vuorossa, prässiä, sumokyykkyä ja kaikkee muuta mukavaa. En niin hyvin jaksanut kuin toivoin, mutta päätin etten anna sen päivääni pilata. Totesin, että kyllä tää tästä lähtee taas sujumaan tämän "taantuman" jälkeen.


Tämän päivän treeni on siis jo tehty, ruokia laiteltu ja päivänokosetkin otettu niin tässähän on vielä päivää jäljellä tehdä lisää jotain kivaa.

Aurinkoisia ajatuksia tulevaan viikkoon!!

-Satu-








perjantai 8. toukokuuta 2015

Kaikenlaista

Pysähdyin miettimään yhtenä päivänä ystävyyttä. Olen äärimmäisen kiitollinen ystävistä jotka ovat tulleet elämääni. Osa on tullut ja mennyt, jättäneet muistoja. Jotkut ovat ja pysyvät, pysyvät vaikka harvoin näkeekin. Joitakin ihan liian harvoin. Mutta ystäväthän ovat sydämessä aina. Ensimmäinen vuosi täällä asuessa oli kamala. Kamalan yksinäinen ja orpo siis. Paras ystäväni oli ukkokulta ja on sitä edelleenkin. Mutta naiset tarvitsee naiskavereita. Salille eksymisen ansiosta minulla on nyt ystäviä. Ajoittain tulee kummallinen yksinäisyyden tunne, mutta se tulee ja menee pois. Oma elämäntapamuutos on tehnyt myös sen, että uskallan "tutustua". Oman elämäni aikana kun myös ystävä on osannut loukata, jättänyt jälkensä. Olen oppinut sen, että voin olla sellainen kuin olen, pidettiinpä siitä tai ei, ne ihmiset joiden on tarkoitus pysyä mukana, he pysyvät.

Tuossa yks kullanmuru <3

Tuossa toinen, Miia <3 Kun hurahdin salitreeneihin ja muutin pikkuhiljaa elämäntapojani, sain osakseni jonkinlaista vinoilua treenaamisestani. Noh, silloin se tuntui kurjalta. Mutta nyt, olen jollain tavalla kasvanút, että ymmärrän myös sen, että monesti oma aikaansaamattomuus tai kateus juuri sen toisten moittimisen aiheuttaa. Onneksi elämä opettaa, onneksi se kasvattaa. Niin ja myös vahvistaa. Kaikilla elämässä on omat muistonsa, omat hyvät hetkensä, omat kipunsa. Äitiys on taas ajankohtainen "aihe" tähän aikaan vuodesta. Itselleni äitinä olo on tärkeintä maailmassa, niinkuin on tärkeintä koko perhe. Vaikka elämä on arjen pyöritystä ja touhottamista, sotkujen siivousta jne. Olen itse tehnyt lupauksen, että omat lapseni eivät koskaan tule kärsimään alkoholismin vuoksi kodissaan. Koskaan ei tule sitä hetkeä, että viina olisi minulle tärkeämpää kuin lapseni. Joillekkin se on niin, kuten itse olen saanut kokea, sitä ei voi ymmärtää. Se jättää jäljet pysyvästi. Alkoholismi on sairaus, tiedetään, mutta miten se viinapiru voi olla niin voimakas, että sen vuoksi laiminlyö kaiken muun? Liian monella löytyy henkilökohtaista kokemusta tuosta. Kuullostaako katkeralta..onhan se sitä, edelleenkin, vaikka asiaa on joutunut käsittelemään paljon. Em. kirjoitusten perusteella ei tätä voine treeniblogiksi kutsua, kaipa tämä on "Elämä-blogi" vaikka sisältää eniten treeni- ja lenkkikuvia. Ja niihin treeneihin sitten. Tiistaina mulla oli veepee ja kävin veivaamassa hauis-ojentajatreenin. Ensin heittäydyin lattialle selälleen ja tein hauista taljassa. Hyyyvä liike kyllä.

Katastrofi meinasi iskeä kun kuulokkeista loppui virta kesken treenin. Dääm. Jos treenaan yksin, tarvitsen kuulokkeet korville a)siksi että voin olla "omissa oloissani" b) hyvä musiikki. Salilla tulee kyllä välillä mieleisiäkin biisejä, mutta joskus sellaisia, että ei tod rauta nouse sillä, ei edes kahden kilon kässärit. Noh, jotkuthan tätäkin "tapaa" moittivat, että miksi pitää treenatessa olla "lisä-ärsykkeitä". Voihan sitä moittia, mutta itselle se vaan on must-juttu. Ja omanlaisensa tsempparikin. Mulla kun ei kuulokkeissa soi "matti ja teppo" vaan metallilla mennään.

Ojentajille tein penkkidippiä, taljaa ja pitkästä aikaa myös keksin tehdä kickbackia käsipainolla, hyvin meni kohteeseen. Tein tällä kertaa vuoronperään hauiksia ja ojentajia.


Viikko on mennyt..no, monenlaisissa fiiliksissä. Pari päivää olin entisissä hoitajan töissäni, keikkailemassa. Keskiviikkona työpäivän saldona oli jäätävä väsymys ja päänsärky, olin sata varma että skippaan treenit. Kuitenkin pikku nokosten (ja parin panadolin) jälkeen oli olo ihan toinen ja lähdin innolla testaamaan uutta saliohjelmaani. Mukaan sain Kepan ja Miian, onneksi niin, molemmat tsemppaamassa. Voin sanoa, että mitään helppoa settiä ei ole. Sellaisia "pikku" 10 x 10 settejä. Prässillä aloitin jalkatreenin ja kokoajan painoa lisäten eteenpäin. Lisäksi sumokyykkäilin ja "tavallisen" kyykyn tekniikkaa opettelin Kepan auttamana, toivottavasti lähtee sujumaan, nyt on pakko ruveta opettelemaan. Lisäksi pohkeille treeniä. Koville otti, mutta hiton hyvä fiilis oli kotiin lähtiessä. Miia opetti lopuksi vähän poseerauksia,joutui tikkukinttukin vääntelehtimään outoihin asentoihin, mutta hauskaa oli. Kiitos Miialle. Eilen aamulla ihmettelin, että onpas kumma kun ei juuri missään tunnu treenit. Väärin. Päivän aikana alkoi kintut kipeytyä ihan tosissaan. Eilisen työpäivän jälkeen sama kaava, ensin pikkupäikkärit ja salille. Sain onneksi Kepan houkuteltua mukaan varmistamaan tekniikkaa kun maastavetoa oli luvassa heti alkuun.


Painoa nostettiin tuossakin sarjojen edetessä..


Jaksaa jaksaa..

Pitkästä aikaa ylätaljaa niskan taakse, painoa nostaen. Tuossa ei ainakaan onnistu "vauhdin ottaminen"avuksi.


Kepa selän takana auttoi viimeiset sarjat. Lisäksi ohjelmassa oli kulmasoutua, alataljasoutua ja vatsatreeniä.

Tänään olen havainnut, että eipä juuri kropasta paikkaa löydy joka ei olisi hellänä. Huomenna ei salille kerkiä, joten oli tarkoitus tänään päivällä mennä treenaamaan, mutta menemättä jäi kun tuli mutkia matkaan. Jos sitten äitienpäiväjumpalle seuraavaksi. Tänään kävin töitten jälkeen elämäni toista kertaa osteopatiassa josta toivon saavani apua "vaivoihini", siitä myöhemmin lisää.

Mukavaa viikonloppua ja ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!

-Satu-

p.s Mikäs musa sulla soi treenatessa, vai soiko mikään?

tiistai 5. toukokuuta 2015

Vaihtelevia fiiliksiä

Tikkujalat, kanankoivet.. Ja mitä muita nimiä vois keksiä.. Kepa sanoi yhtenä päivä katsoneensa minun kinttuja kaupassa, että onpa ne tikut. Yritin puolustella, että musta kaventaa. Njääh, onhan ne, hitto soikoon, mutta väitänpä, että kun läskiä on lähtenyt ja jopa jalkoja jumpattu on pienoista kaarta tullut etu- ja takareisiin ja persuskaan ei enää ole ihan niin lättänä kuin joskus.. I wish. Jalkatreeneihin on yleensä mulla sellainen viha-rakkaussuhde. Yksin en saa tehtyä kinttutreeniä todellakaan niin "loppuun" kuin mitä esim. silloin kun Kepa on apukomentajana. Semmoista treeniä ei vain aikoihin taas ole ollut. Molemmat touhuaa niin paljon omiaan.. Marika kirjoitti blogissaan miten kukaan ei ole niin ankara kuin itse itselleen on.. Noinhan se monesti on. Ja se on ihan turhaa, se itsensä liiallinen moittiminen ja ruoskiminen. Vaikka syyllistyn siihen itsekkin. Toki. Ihminen kun olen.

Viikko on taas vilahtanut viime kirjoittelusta ja on tässä taas kerinnyt olla kaikenlaista fiilistä. Viime viikolla siis pääsin kaiman kanssa jumpalle ja ai, että se on kyllä parhautta. Ojentajia treenattiin ensin


Dippailtiin penkin reunalta, sekä tehtiin ihan perus talja-ym.liikkeitä. Ojentajien jälkeen olkapäitä


Pystypunnerteluja, sivuvipareita, pystysoutua.. Hyvä treeni, hyvä mieli. Kaima karkasi sitten kotiin, itse kävin vielä tekemässä virtuaalivenyttelyn.

Selkää treenasin torstaina.


Mutta niin, vappukin oli ja meni, melkeinpä niinkuin muutkin päivät, koska en esimerkiksi juurikaan tuota "bilettämistä" harrasta. Vappuna oltiin kotona ja grillattiin. Ja syötiin mahat täyteen. Vappupäivänä käytiin lenkillä, taisi siinä kaksi tuntia vierähtää hyvässä säässä. Kolmisen vuotta sitten Kepa kävelytti minua sen samaisen lenkin ja silloin...noh, se oli aika hammasten kiristelyä ja puuskutusta. Nyt ei tossu juurikaan painanut.


Viikonloppu meni aika laiskoissa fiiliksissä. Fiilis on ollut vaihteleva, osasyynä lienee nuo kirotut naarashormoonit taasen. Päikkärit olleet myös ohjelmassa useampana päivänä. Olen toivonut jotakin motivaatio tms. potkua persauksiin, mutta tajunnut samalla, että suurin "potkija" on oltava ihan vaan minä itse. Noh, olen kuitenkin viikonlopun jälkeen päässyt takaisin "vauhtiin". Tosin odotan, että saan uudet ohjelmani ja päästään koutsin kanssa treenaamaan.

Eilen aamulla kipsuttelin tunnin lenkin ja koska olen wannabevalokuvaaja oli tietenkin räpsittävä kuvia matkan varrelta...


Jo vihertää..


Kuten kuvasta näkyy, tuli välillä lenkkeiltyä muualla kuin metsässä. Kepan kanssa käytiin sitten salilla, sain kuitenkin tehtyä hyvän olkapäätreenin vaikka lähtiessä muuta epäilin. Pystypunnerrukseen sain hitusen painoa lisätä kun oli apulainen selän takana. Pitkästä aikaa tein etuolkapäille treeniä taljassa. Vipareita sivulle ja taakse tuli tehtyä jne.



Noin rankkaa se sit vissiin oli..

Semmoista selontekoa tällä kertaa, mukavaa ja aurinkoista viikon jatkoa sulle !!!

Terkuin,
Satu