Täällä ollaan vielä

Sain ystävältä tänään viestiä, että pitäisi blogia kirjoitella niin eikun raapustamaan sitten. Totta puhuen asia oli suunnitteilla kun eilen illalla alkoi "blogitekstiä" virrata päässä, nukkumaan mennessä. Tuskin nyt muistan puoliakaan niistä asioista, joista piti kirjoittaa. Onhan tuota vierähtänyt vissiin jo pari viikkoa edellisestä tekstistä. Ajatus blogin kirjoittamisesta käynyt parina päivänä mielessä, mutta olen todennut ettei mulla ole mitään asiaa. Ei yhtään mitään.

No, kerkesi tässä välissä olla mukava äitienpäivä

Oli myös viikko sitten rakkaan tyttäreni ja tytärpuoleni rippijuhlat joita valmistellessa meni oma aikansa. Etsiessä tyttärelle juhlakenkiä jne.jne. Sain sitten kehiteltyä itselleni aika stressaantuneen olotilan kaikenlisäksi. Kuitenkin ihanat juhlat vietettiin ja pitkästä aikaa näin rakkaita ihmisiä jotka olivat vieraina juhlissa. Jotenkin haikea fiilis oli juhlien jälkeen ja useamman päivän ajan ihan jäätävä väsymys.

Viime viikkoina siis treenit olleet tosi vähissä ja useampi päivä meni pyöritellessä kaikenlaisia ajatuksia. Jonkin aikaa oli ei huvita mikään- fiilis, ei huvita varsinkaan treenaaminen. Ällötti koko "fitness- sana", en lukenut blogeja, evvk. Kaiken uhallakin töllötin kuitenkin telkusta Fitnesspäiväkirjoja, ärsytti sekin. Mietin, ettei tää uusioperheen pyörittäminen ainakaan mitään vitnestä oo. Salille lähtöön tuli joku kummallinen, iso kynnys, este. Siis niinku omassa päässä. Mietin ja mietin mikä hitto mua vaivaa. Olenko vain niin väsynyt kaikesta. Lopetanko koko treenaamisen. Mietin lähdinkö liian lujaa liikkeelle uusine treeniohjeineni ja se olikin liikaa.. Tai jotain.. Kaikenlaista siis tuli kelattua.

Ukkorukka yhtenäkin päivänä melkein raahasi mukanaan salille ja kyllähän mä treenasinkin vaikka välillä tuli fiilis, että tekisi mieli nakella ne puntit päin seiniä. Kepallekkin urputin, että en jaksa, en tee. Pyysin sitä ottamaan kuvatodisteen, että olen edes salilla käynyt

Jonkin aikaa oli siis aika "luuserifiilikset". Pettymystä omaan itseeni, kun en päässytkään kesäksi siihen "kuntoon" kuin olisin halunnut. No, siitä voi syyttää vain itseään, tosin se syyttely ei mitään auta. Positiivisempia ajatuksia löysin perheestä, lapsista ja auringosta. Metsästä

Tärkeäksi asiaksi on tullut myös tämä kirja jota tulee lueskeltua lähes päivittäin, paljon ajatuksia herättäviä tekstejä

Tällä viikolla pääsin ekaa kertaa tälle vuodelle taas moottoripyörän kyytiin. Se onkin kumma paikka, maaseudulla kyydissä istuessa alkaa ajatukset aina rallattaa ja mietin siinä, että tänä kesänä mä aion niin nauttia elämästä ja kesästä, maata rannallakin enemmän kuin aiempina kesinä. Ja kyllä, meinaan käydä salillakin. Tuossa viikolla salilla käydessä alkoi jo tsemppi taas löytyä. Rupesin muistuttelemaan itseäni siitä, mitä olen saanut aikaiseksi kahden vuoden aikana. Kuten tuttavani viestiä mulle laittoikin, että ei into pakottamalla tule. Niinhän se on, ei se tule. Jos on into hukassa niin ajan kanssa se palaa, siihen on uskottava. Tuskin olen ainut, joka on välillä vähän "vaiheessa".

Onpa ainakin motivaatiohousut jos ei muuta..

Eilen illalla päätin, että kun on kerran herättävä aikaisin viemään tyttöä linja-autoasemalle niin minähän menen aamulla treenaamaan. Aamulla olikin tosi hyvä mieli ja treeni-into kohdillaan. Niinhän mä sitten olin salilla kello 7.30. Alkuun rullailin jalkoja

Jalkatreeniä oli vuorossa, prässiä, sumokyykkyä ja kaikkee muuta mukavaa. En niin hyvin jaksanut kuin toivoin, mutta päätin etten anna sen päivääni pilata. Totesin, että kyllä tää tästä lähtee taas sujumaan tämän "taantuman" jälkeen.

Tämän päivän treeni on siis jo tehty, ruokia laiteltu ja päivänokosetkin otettu niin tässähän on vielä päivää jäljellä tehdä lisää jotain kivaa.

Aurinkoisia ajatuksia tulevaan viikkoon!!

-Satu-