sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Elämänkumppani nimeltä pms

What the fucking pms? Aika moni (ainakin nainen) tietää varppina kyseisen lyhenteen (premenstruaalinen syndrooma = ihana aika ennen kuukautisia). Mutta kiittäkää luojaanne ne naiset joilla ei ole tuota riesaa elämänkumppanina. Ketä kiinnostaa, no tuskin ketään, kirjoitan aiheesta silti.


Kyseinen kaveri ilmestyi mun elämään vasta kun olin lapsosia saanut ja alkoi piruilla vuosi vuodelta enemmän. Mitä se mulle sitten "aiheuttaa".. Noh, voisin sanoa, että kaikkea mahdollista shittiä. Katson peilistä ja näen möhköfantin (turvotusta, lähinnä vatsan alueella), hitollista hikoilua. Ärsyttää eikä tiedä mikä edes ärsyttää. Olo on siis ärtynyt. Eikä sille oikein mitään mahda. Pinna palaa...sekunnissa. Itkettää, pienetkin asiat ja helposti. Herkkyys reagoida normaalia enemmän kaikkeen. Jäätävä väsymys. Vieläköhän jotain.. Ai niin, ruuan himo, herkkujen himo.


Niissä tunnelmissa sitä kärvistellään sitten viikko kuukaudessa, jeesus sentään. Toisaalta välillä huvittaa omassa olossa nuo ilmiöt. Tänä aamuna olin tekemässä lähtöä salille ja muistin että perkule kuulokkeista on virta loppu, noh äkkiä ne lataukseen josko vähän kerkiäisivät saada virtaa. Salille päästyä sitten pengoin kassia ja kiroilin, että ne prkeleen kuulokkeet jäi kotiin vaikka muka laitoin ne kassiin. Noh, ei auta itku markkinoilla. Pystypunnerrusta tekemään. Arvelin että nyt kyllä nousee isommat käsipainot. Mutta katin kontit, ei noussut ei (ja eikun hiljaisia kirosanoja) Kiroilin välillä puuttuvia kuulokkeitani, senkin takia että olisin halunnut olla "omissa oloissani" kuulematta muitten treenaajien juttuja tai radiosta tulevia huonoja biisejä. Päivällä raivostutti ajella tuolla meidän toisella autolla jolla harvemmin ajelen, kun ei vaihdekeppikään liikkunut niinkuin minä olisin niin halunnut niin...hyvä ettei se käteen jäänyt kun sitä murjoin. Kotiin päästyä rupesi sitten ketuttamaan kaikki tekemättömät kotiduunit.

No, mikä tuon pirun sitten kesyttää. Ei mikään, paitsi kun ne ihanaiset naistenpäivät alkaa, sitten minä muuttuu enkeliksi. Kaikkea on kokeiltu, believe me. Kaikenmaailman lääkärin määräämät eväät ja kaikkea muutakin. No, mikä sitten auttaa. Puolison pitkä pinna. Hah. Ymmärrys, hellyys ja armollisuus itseään kohtaan. Lepo. Liikunta. Tää nyt on sit vaan osa minua. Peeämässästä huolimatta ekan pystypunnerrusyrityksen jälkeen tein tänään hyvän olkapää- ja ojentaja-treenin..ja itse asiassa fiilis oli hyvä ja onnistunut ainakin hetken siis.


Jos ei olisi kuntosaliharrastusta tai muuta liikuntaa elämässä niin tod.näk. kiipeilisin seinille ja ukko laittaisi minut telkien taakse sen yhden tietyn viikon ajaksi, kerran kuussa. Mitä siis opimme tästä kuitenkin? Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Yritä ainakin.

Kyllähän "näinä aikoina" on siis myös hyviä hetkiä kuten eilen. Aamusella kävin tekemässä selkätreeniä.


Yhden videopätkänkin tyrkkäsin instagramiin. Lopuksi vatsamakkaroille jumppaa.


Tuosta sitten rutistelee menemään, konstit on monet. Lisäksi penkillä maaten koipien nostoja ja tehokkaita Fustran keskikroppaliikkeitä. Hyvä tuli. Illasta vielä laatuaikaa kun käytiin Kepan kanssa katsomassa uusin Terminator- leffa. Tykkäsin.

No, vielä on kesää jäljellä ja tätäkin päivää. Taidan tästä lähteä harrastamaan hyötyliikuntaa, joten ruohoa kynimään.

Muksaa sunnuntain jatkoa sulle!

T: Pms-Satu






2 kommenttia:

  1. Niin tuttua! Yritetään jaksaa ja toivottavasti kanssaeläjät jaksaa meitä myös. Silloin kun mulla oli vielä hormonikierukka niin elämä oli yhtä PMSssää 24/7... Jotain hyvääkin siis :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritetään, on välillä niin ihanaa olla nainen :-D

      Poista