sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Juhannusjuttujakin

Että niin, siitä juhannusaaton hauisjunpasta. Voin kertoo, että oli ihan hiton hyvä. Ensin tein hauiskääntöä käsipainoilla, pikkupainoista aloittaen niin isoihin (pikkupainoihin) kuin suinkin jaksoin. Olipa kerrassaan ihan loistava draivi päällä ja innoissani kokeilin tehdä "enkkapainoilla" ja muutamat toistot meni, jihaa. Jopa Kepa myönsi, että mulla on kuin onkin ehkä pienen pieni hauis olemassa. Tai ehkä siitä on vaan lähteny rasvaa päältä, niin se jatkoi. Sivusilmällä huomasin siinä ährätessä, että näkyi nauravan mulle. Ilmeisesti kuitenkin positiivisessa mielessä..oli kuulemma lärvi punaisena. No oli varmaan ja hikikii tuli.
Jäi siis tuo habajumppa erilliseksi treeniksi kun en torstaina kerinnyt sitä tehdä. Ja ihan hyvä vaihtelu olikin, hyvin jaksoi kun ei ollut alla muuta treeniä.

Käsipainoilun jälkeen tein taljajumppaa.


Lopuksi vähän vatsajumppaa


No entäs sitten. Kepa yritti ja yritti aikansa, että olisin hyppinyt boxihyppyjä, mutta kun en niin en. Minähän en muuten hypi. Saamarin pelottava laatikko. Hyppelehdin sitten steppilaudan päälle, ihan tarpeeksi pelottavaa oli sekin. Päästähän se on vaan kiinni. I know. Kepa hyppi taidokkaasti hyppynarulla tuplahyppyjään ja mitä lie. Hypin sitten vähän minäkin, mutta en siis todellakaan mitään tuplia. Innostuin sitten vielä heilumaan kuulan kanssa Kepan syynätessä meneekö se nyt sinne päinkään kuin pitäisi


Päivällä grillattiin ja syötiin mahat täyteen. Illalla suunnattiin kurkkimaan paikallista juhannuskokkoa, sen jälkeen ajeltiin Kotkaan. Ihan vaan huvikseen pällistelemään. Kepa oli mielissään retkestä kun ei joutunut muijan perässä kiertämään rättikauppoja, muutenkin kyllä nykyään se aika taitavasti skippaa jo sellaiset aikeet.. Kolme ipanaa oli siis matkassa ja mukava ilta oli. Hengailtiin vaan ilman säntäilyä minnekkään.


Kuten arvata saattaa niin johan tämä wannabevalokuvaaja räpsi mooooonta kuvaa iiponillaan


Ei oo pakko katella jos ei taho. Ylläolevat räpsyt on Kotkan Sapokasta. Tytärpuoleni kulki mun järkkäri kourassaan ja räpsi retkeltä tosi hienoja kuvia, varmasti tuli suurin osa Sapokan kukkasistakin kuvattua.

Minähän olen lapsuuteni Pielisessä rypenyt, veden äärellä on hyvä fiilis, sitä kaipaa. Kuopiossa asuessa oli myös vesistö ja uimarannat kiven heiton päässä. Toista se on täällä, vettä on suurinpiirtein lähellä vain sateella rapakoissa ja niin vettä näkee jos ylittää Kymijoen. Muuten saa lähteä kauemmas kotinurkalta jos veden äärelle (tai uimarannalle) haluaa, paitsi nyt tänä kesänä ei biitsireissuista ole vielä tarvinnut haaveilla.. Sitä tuntuu ilahtuvan jo melkein mistä vain "lätäköstä" kuten lauantai-iltana kun käytiin kaiman kanssa lenkki kävelemässä.


Kaimahan se oli matkanjohtajana, minä olisin tod.näk eksynyt. Onneksi tuli käytyä lenkillä, päivä meni muuten aikalailla vetelehtiessä. Hassu juttu, että tälleen (wannabe)aikuisena alkaa tulla "lapsuuden asiat" tärkeiksi, kuten juurikin tuo vesistö ja metsä.

Eilen aamulla kävin tekemässä hyvän tissi/ojentajatreenin. Sainkin olla salilla lähestulkoon koko treenin ajan ypösen yksin. Lapsihan on terve kun se leikkii niin loppuhuviksi piti vähän venkoilla


Että semmosta tällä kertaa.. Mutta nyt on aamupuurot jo mahassa ja tää lähtee tekemään vähän takakoipijumppaa ennen töitä.

Muksaa uutta viikkoa sulle!

-Satu-





2 kommenttia:

  1. Mä en kans pysty hyppäämään minkään päälle. En saanut hypittyä kahdella jalalla edes kahta porrasta kerrallaan, ei vaan pää antanut periksi. Mutta ehkä me vielä joskus, sitten kun aikuistutaan?? :-)

    VastaaPoista