Ensitreffeillä

"Hyvä ilma, hyvä mieli

Mun ei tartte tehä mitään

Ei mun fiilistä pilata voi mikään

Ei voi mikään "

Onko teillä muilla koskaan n.s"korvamatoja"? Mulla on.. Välillä se on just esimerkiksi KaijaKoota tai nyt lauantaiaamuna tuo ylläoleva biisi. Hyvä kertsi, muihin sanoihin en ole perehtynyt. Johtuneeko tämä tarttunut korvamatonen siitä, että tytär on kuunnellut paljon tuotakin viime aikoina.. Mulla kun muutenkin jää sävel ja biisien sanojakin helposti päähän. Riittää kun kerran kuulee jonkun rallatuksen. Mutta niin aurinko paistoi ja hyvä fiilis niin ei ihmekkään kun tuo kertsi soi päässä. Oli hyvä päivä lähteä ulkoiluttamaan uusia pöksyjä (salille)

Pakko myöntää, että on sosiaalisessa mediassa ylipäätään paljon huonoa, mutta on kuulkaas hyvääkin. Jotain kautta ajauduin seuraamaan Minnan blogia ja sitäkautta hänen instagram-tiliään (vai toisin päin, no kuitenkin). Viime viikolla sitten Minna viestitteli, että sopisiko yhteistreenit kun hän on tulossa viikonloppuna näille huudeille. No, totta ihmeessä kun kerran ei ollut vielä muita suunnitelmia olemassa. "Kuntosalimaailman" kautta olen tutustunut ihaniin kamusiini jotka elämässäni ovat ja myös tämän blogimaailman kautta tullut uusia tuttavuuksia. Ihan mahtavaa. Olen siis ollut "ensitreffeillä" salilla ennenkin ja koskaan ei ole minkäänlaista "pettymystä" tullut (ehkä väärä sanavalinta, no oli miten oli). Eikä tullut tälläkään kertaa. Ainahan uuden ihmisen tapaaminen hiukan jännittää, mutta kun yhteistä jutunjuurta löytyy, kuten harrastus, niin ei voi mönkään mennä.
Aiemmin oltiin sovittu, että selkäjumppaa tehdään ja niin tehtiin. Mulle tulikin viime viikolle kaksi selkätreenipäivää, mutta eip haittaa. Kummankaan "normiohjelmalla" ei tehty vaan tuli tehtyä kaikenlaista mitä ei ole aikoihin tullut tehtyä.

Tämä on mun yksi lempparilaite, todella hyvä vekotin. Mutta kun ei ole aikoihin tullut käytettyä niin vähän oli hakemista painojen kanssa, että millä sitä jaksaa veivata.

Jos nyt matikkapää pelaa niin neljää eri liikettä selälle taidettiin tehdä, lopuksi facepullia takaolkapäille. "Hikitreeniä" ei vedetty kun samalla tuli höpötettyä, mutta sen verran tehokaskin treeni, että tuntui selkälihoissa jälkeenpäin. Yhteistä jutunaihetta siis riitti. Minnalla kisasuunnitelmat ensi vuoteen, mielenkiinnolla matkaa seuraan, varmasti tulee hyvä paketti. Tosi hyvältä näyttää jo nyt. Mutta mitäpä se treenikamu teki, rupesi yllyttämään, että pitäisi minunkin harkita kisaamista tulevaisuudessa. No, arvatkaapa oonko taas ruvennut kelaamaan ajatusta. Ajoittainhan se aiemminkin on mielessä ollut kuten blogissakin olen siitä jorissut. Onko musta siihen? Milloin musta vois olla? Miksei olis? Paljon ajatuksia.

Mä ja treenikamu

Mukavat treffit siis oli ja odottelenkin milloin otetaan uusiksi. Kisaamaan joskus tai ei niin jokatapauksessa havahduin taas kerran siihen, miten mä niin tykkään tosta puuhasta, I love it. Se on niin mun juttu! Vaikkakin kehitystä tulee hitaasti niin tulee kuitenkin ja siihen täytyy uskoa ja pyrkiä. Senkin vuoksi piti ihan taas ruveta vertaamaan kuvia, ylläoleva otettu kesäkuussa 2014, alempi nyt viime lauantaina.

Ai niin, tästä bloggailusta vielä, mä olen sellainen wannabebloggaaja. Kuvat on sitä mitä on, varsinkin jos olen itse niitä räpsinyt. Sisältö...no, on mitä on. Välillä selontekoa tekemisistä, välillä jotain ajatuksenjuoksua. Ei ole kuvia kauniista ruoka-annoksista tai hyviä jumppaohjeita, treenivinkkivideoita jne. Eikä myöskään hehkutusta miten kaikki on aina niin ihkuu ja blingblingiä. Tää on vaan wannabefit tavismutsin elämää:) Mutta tosi kivaa kuitenkin jos joku tätä lukee niin ei tartte ihan itelleen vaan kirjotella. Itse tykkään lukea ns.tavallisia blogeja, joskus innostun lukemaan joitain suosittuja blogeja, mutta en oikein jaksa innostua "kaupallisuudesta", yleensä skippaankin kaikki ripsienpidennyshampaidenvalkaisu-postaukset. Anteeks siitä.

Tämmöstä tarinaa tällä kertaa, mukavaa viikkoa sulle!

-Satu-

Jos muuten käytät Bloglovinia, löytyypi tämä blogi sieltäkin.