Oman onnensa seppä

"Sä alat vihdoin viimein käsittää,
ettet sä tarvii lupaa keneltäkään
Oot liian kaunis häpeemään,
etkä voi yhtään mitään menettää
Joten anna mennä
joten anna mennä
Kaunis rietas onnellinen
Kaunis rietas onnellinen"

En kuuntele KaijaKoota, mutta tuon biisin olen kuullut useampaan otteeseen radiosta ja otin asiakseni selvittää sanat jotka on hyvät. Ja se ajatus noista sanoista tai ajatukset. Pointti on siinä, että ole sitä mitä olet. Oma persoonasi. Älä anna muiden tai jonkun muun "himmentää" sinua itseäsi. Sitä mä opettelen, edelleen. Tai oikeastaan vasta nyt, ehkä viimeisimmän vuoden aikana. Puoli elämääni ainakin, olen jotenkin nolostellut itseäni. Ihan liikaa miettinyt "muita ihmisiä". Miettinyt mitä minusta ajatellaan. Jos nyt vaikka laitan tämän kuvan instagramiin..

Tai kirjoitan tälläistä tekstiä ja kappas vain samanlaisista mietteistä. Ja vielä tuommoisia kuviakin mukana. What the fuck. Asiahan on niin, että jos ei halua nähdä minun pärstää instagramissa tai jos ei halua lukea minun hölynpölyblogia niin deleteä vaan, ei oo pakko jos ei taho. Ihmisistä voi toki tehdä omia olettamuksia tms. blogikirjoituksen, kuvien perusteella, mutta vain ne lähimmät ihmiset minutkin "oikeasti" tuntee. Ei minua hävetä myöntää, että olen keskeneräinen ja opettelen asioita nyt, näin vanhana. Se on oikeastaan aika mahtavaa. Se että tykkää itsestään ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, ei tee ihmisestä itserakasta. Minä olen tarpeeksi hyvä tälläisenä kuin olen ja niin olet sinäkin. Tämä elämäntapamuutoksen jne. aikana tehty psyykkinen työ on herättänyt kiinnostuksen opiskella mentaalivalmennusta. Ehkä siis joskus.

Eilen taapertelin töihin ja työkaveri kyseli, että mites minä olen niin hyvällä tuulella. Kommentoin siihen, että no, aion olla enemmän oma itseni ja piste. Tottapuhuen olin vähän mielissäni myös siitä, että pikaisella kauppareissulla onnistuin löytämään kolme toppia ja shortsit, tooooosi halvalla (tuskin muuten olisin ostanut). Se on sitten eri asia pääseekö niitä tänä kesänä käyttämään. Tein aika poikkeuksen, sillä tämä paita lähti mukaan

ja toinenkin värikkäämpi toppi.

Mun vaatekaapin sisältöä kun syynää niin aika musta/harmaavärityksellä siellä suurin osa rievuista on. Farkkuja on jäljellä vain muutamat ja nekin melkein "koristeena" koska en enää oikein tunne oloa mukavaksi farkuissa. Ostin oikein lyhyet shortsitkii, niin, no ei niissä sentään persus vilku. Meinaanpa kuulkaa niitäkin pitää (jos siis sää sallii), vaikkakin en olekkaan enää nuori/kaksikymppinen (so I`ve heard..) Onko se muka niin, että tietyn ikäisenä pitäisi asettua johonkin "raameihin"?? Ei kuulkaa onnistuu multa. Eikä minusta saa tyylikästä tekemälläkään. Jospa mä vielä opettelen oikeasti kävelemään korkkareilla, enkä löntöstele aina tennareissa. Voisin/haluaisin ottaa lisää tatuointeja, voisin myös ottaa huulilävistyksen (jollainen mulla NUORENA oli). Mun mielestä tatuoinnit on tosi jees (tosi onhan niitäkin laidasta laitaan..), mä ihastelen esim. kauppareissulla jos näen jonkin "väriläiskän". Tarkoitan vaikka persoonaa joka pukeutuu jotenkin "eri tavalla". Tai sellaista joka pukeutuu haluamiinsa vaatteisiin vaikka kuinka olisi "ylimääräisiä makkaroita" kropassa. Keneltä se on pois jos niin tekee? Ei keneltäkään.

Ja mitä siihen onnellisuuteen tulee, itse voit vaikuttaa siihen suurelta osin. Toki läheiset ihmiset ja heidän käyttäytyminen vaikuttaa, mutta noin muuten. Ei raha tee onnelliseksi, ei tavarat tee onnelliseksi. Se että on koti, katto pään päällä. Ruokaa. Lämmintä. Rakkaita ihmisiä elämässä. Siinä on onnellisuuden aiheita. Myös tietenkin se, että saa olla terve.
Tänään sain kuulla ikävän uutisen joka todella pysähdytti. Just nyt olen niin kiitollinen tästä elämästä. Ja myös siitä, että minä olen minä, oma höhläkin itseni.