lauantai 29. elokuuta 2015

Kohti syksyä


Mietteitä torstailta: Keskiviikkona sateli vettä ja järkytyin, maassa keltaisia lehtiä.. Eiiiiii, ei vielä. En halua. Tuntui, että päivän harmaus veti mielen matalaksi samantien. Sanoinpa sitten kotona, että tahdon syksyllä, että on siisti koti (I wish...), jotain nättejä juttuja kotiin (en tiedä mitä) ja kynttilöitä. Kesä oli, meni liian äkkiä. Niinkuin aina. Nyt se tuntui menevän extravauhdikkaasti. Sanoinkin Kepalle myös, että syksypimeällä täytyy ruveta vaan tiirailemaan kesäkuvia.. Oli sentään lohdullista, että se kesä lopulta tuli, edes hetkeksi. Miten oppia "rakastamaan" myös pimeää syksyä? Noh, kuten aiemmin taisin paasata niin yritän lohtia positiivisempaa suhtautumista asiaan ja muutakin piristystä, esimerkiksi VoimaMinä-valmennus. Monnan blogi ja kirjoitukset on itsessään jo niin piristäviä ja ajattelun aiheita antavia, että mielenkiinnolla tätä odotan. Jos kiinnostuit, niin vielä kerkiää ilmoittautua mukaan.


Keskiviikkoaamuna kävin kahden mahakipupäivän jälkeen taas salihommissa. Koska mieleni teki jumppailla olkapäitä ja takapuolta niin teinpä sitten niitä. Pystypunnertelin käsipainoilla ja taljassa, vipareita käsipainoilla ja pystysoutelua. Nooh, pieni turhautuminen iski. En saanut vasemmalle puolelle kunnon tuntumaa ja yritin sitä hakea vaikka "miten päin" ja pienemmillä painoilla jne. Kepa tuumaili, että sullahan on toinen olkapää isompi kuin toinen. Hmph. Liekkö taas joku jumi niskan alueella vai mikä pielessä. Siinä saa viisaampi auttaa. Ja kuka se viisaampi sitten on?


Viime viikolla istuin nokakkain yhden ihmisen kanssa joka hyvin tarkkaan kyseli kaikki mun elämään/ruokailuun/treeniin jne. liittyvät tekijät. Kyseli mitä tavoitteita ja toiveita mulla on. Samalla sain faktatietoa miten eri asiat kropan toimintaan vaikuttaa (osa meni yli ymmärryksen, ehkä pyydän kaiken vielä sanatarkasti kirjallisena) Samalla sain myös oksennettua sen miten paljon esimerkiksi nuo pms-oireet vaikuttaa elämään. Heti alkoikin tippua konsteja hyvinvoinnin parantamiseksi. Hurraa. Sanoin, etten halua olla näin pieni. Laitetaanpa nyt sitten ravinto- ja vitamiiniasiat vielä parempaan malliin ja kuntoon heti alkuunsa. Jännä nähdä, miten muijan käy. Enää ei aamutkaan ala kaurapuurolla.. Tuon keskustelun jälkeen harmittelin miksi en aiemmin tätä ratkaisua tehnyt (oikeasti teki mieli "hakata päätä seinään"). Niin siis mitä ratkaisua? Sitä etten aiemmin kääntynyt tämän meidän "kylän" peeteen puoleen.
Mitäs sitten tapahtui aiemmalle "valmennuskuviolle", tapahtui se, että huomasin että tarvitsen "enemmän". Eikä mulla ole mahdollisuutta tällä hetkellä matkustella sinne sun tänne, esimerkiksi treenaamaan valmentajan kanssa. Ja esimerkiksi pelkkä etä/nettivalmennus taas ei mulle riitä.

Mutta sitten treeneihin. Mulla on typerät niskat. Tai siis itse olen niin typerä, että kaikki mun elämän jännitys/stressi jne. on siellä niskoissa. Ja treenatessa, vaikka kuinka yritän muistuttaa itseäni, että relaa, jännitän kuitenkin niskoja liikaa joissain liikkeissä. Tähän ongelmaan toivon saavani apua myös. Uskon ja tiedän saavani paljon uutta "oppia" lähitulevaisuudessa, paljon on vielä opittavaa, mutta kuten olen tuumannut, loppuelämä on aikaa. Jänskää.

Perjantai: Aamulla tuumailin, että olo on jotenkin "slimmimpi". Vaikkakin nyt syödään ja syödään...ja syödään. Osasyynä varmaan se, että menkkaturvotus hävinnyt, mutta yhtenä syynä varmaan se, että useampi päivä on nyt elelty ilman ennen niin jokapäiväisiä maitotuotteita (rahka, raejuusto).

Aamumaha, hyvä maha. On ihan kiva, että olemus ei ole niin turvonnut, ainakaan tällä hetkellä..

Perjantai siis täynnä "touhotusta", lapsen kuskausta, kauppareissuja, töitä. Mutta tärkeimpänä, tapaaminen peeteen kanssa salilla. Ei siis vielä varsinaista treeniä vaan käytiin läpi osa mun uudesta saliohjelmasta. En oikein osaa edes kuvailla fiilistä joka sen jälkeen oli. Helpottunut, innossaan, tyytyväinen. Vihdoinkin ihminen, joka ottaa huomioon mun kropan "heikkoudet", juurikin esimerkiksi nuo niskaongelmat. Niin ja ymmärtääkin niitten päälle. Huoh. Tuntui, että yhtä-äkkiä aukeaakin uusi maailma. Käytiin siis läpi osa treeneistä ja kokeiltiin liikkeet, niin ja lämmittelyliikkeet alkuun. Uskoakseni aika hyvin hiffasin mikä meininki, mutta kotona ohjelmia katsellessa sain kyllä muistella miten mitäkin tehtiin. Noh, aion oppia, hyvä tästä tulee.

Ja se fiilis salilta lähtiessä..

Tänään: Heräsin jo ennen aikojaan, koska vessahätä. Koska salikaveria piti pari tuntia vielä duunista tulevaksi odotella, rupesin sitten kokkailemaan. Siinä se pari tuntia sitten melkein meni. Sapuskoita ja salaattia pariksi päiväksi. Meinasi katastrofi iskeä, koska munat oli loppu! Onneksi salikamu niitä toi kun kauniisti pyysin, saihan munakkaan palkaksi. Aamupalan jälkeen lähdettiin salille. Kepa sanoi, että hänen ei tarvitse miettiä kun tekee vain samat jutut kuin minäkin (minä paraskii traineri..). Alkuun tietenkin lämmittelyt, esimerkiksi lapapunnerruksia, joihin eilen tutustuin ekaa kertaa. Tuli sitten korkattua uusi selkäohjelma ja kyllä, tykkään. Esimerkiksi ylätaljavetoja tehdään "kahdessa" osassa, 3 sarjaa puristaen, 3 osatoistoilla. Tykkään (+peukku).


Tuokin vempain kuuluu nyt ohjelmistoon. Toki olen sitä aiemminkin käyttänyt (ja tykännyt), mutta molemmat puolet tehnyt yhtäaikaa. Jopas onkin taas erilainen tuntuma noin tehtynä. Treeniohjelmaani sain silmäillä vähän väliä ja parissa liikkeessä oli tuntuma (kenties tekniikka) vähän hakusessa. Mutta, senhän ei anneta lannistaa. Onneksi joka päivä on mahdollista oppia uutta, monin tavoin ja minähän aion opetella.



Mukavaa viikonlopun jatkoa sulle !!!!

-Satu-

p.s Maanantaina 31.8. on mahdollisuus tulla veloituksetta tutustumaan Fustraan, Kouvolan EasyFitille ja Ladylinelle klo.11-19. Tule käymään jos lähistöllä olet niin kerromme lisää :)

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Hyviä hetkiä, osa 2

Väsynyt, mutta onnellinen kuvastaa aika hyvin tämän hetkistä fiilistä. Silleen kivasti väsynyt kun on touhunnut kaikenlaista koko viikonlopun. Oli aikomus vielä lähteä iltalenkille, mutta nappasin kuitenkin tämän koneen käteen ja rupesin valokuvien siirtelyn jälkeen naputtelemaan tekstiä. Mitäkö mä sitten viikonlopun puuhailin?

Jos perjantai jo lasketaan viikonloppuun niin aamulla tuli ensin tehtyä oikeinkin hyvä koipitreeni. Olemassa olevan treeniohjelman mukaan en mennyt vaan tein mitä mieli teki. No joo, muutaman liikkeen tein jotka kuuluu normiohjelmistoon.


Ja reidenkoukistusta pallon kanssa myöskin. Taljakyykkäilin ja ekaa kertaa keksin kokeilla tätä


Tuosta sitten hanuria ylös. Vähän oli hakusessa kyllä. Ja mitähän muutakin tein, en edes muista. Kuitenkin perille meni. Vaikka aamupäivällä tuli mutkia matkaan, oli päivä lopulta kuitenkin oikeinkin hyvä. Tulevaisuuden suunnitelmiakin tuli tehtyä, niistä myöhemmin lisää.

Lauantaille olin tilannut "laatuaikaa" koko päiväksi ja sitä sainkin. Aamulla lähdettiin kaupungille pyörimään Kepan kanssa, siellä olikin monenlaista kojua ja myyjää ja ihmisiä paljonkin liikkeellä. Käytiin ostamassa kaupan "salaattibaarista" salaattia ja mentiin syömään eväitä auringonpaisteeseen. Lohta nappasin salaatin sekaan ja se olikin niin hyvää, että meinasin kipittää kauppaan hakemaan lisää. Hyvin tuli muutenkin syötyä eilen ja vaikka vallan mitä, mutta kerrankos (jos toisenkin) sitä kesässä. Tarpeeksi kun oltiin käveleksitty ja kierrelty matkattiin kotiin, takapihalle aurinkoa ottamaan. Lopulta päätettiin kuitenkin lähteä rannalle, ipanoita kolme kappaletta mukana. Jotka edes pienen hetken olivat sovussa keskenään kun järvessä temppuilivat. Kävin itsekkin uimassa, toista kertaa tänä kesänä.

Illalla pääsin vielä käymään paikassa jossa en aiemmin olekkaan käynyt, nimittäin Hiidenvuorella


Aikalailla upeat oli maisemat. Vain jostain lähistöltä kuuluva humalaisten metelöinti meinasi pilata tunnelmaa, mutta onneksi hiljenivät lopulta.


Tänä aamuna pääsinkin selkätreenille rakkaan kaiman kanssa, sehän selvää, että hyvä treeni tiedossa silloin. Kyllä se vain on niin, että enemmän saa itsestään irti kun on kannustaja/komentaja vierellä. Vaikkakin olen oppinut käskyttämään itseänikin kokoajan paremmin.


T-kulmasoutua tehtiin myös sekä alataljaa kapealla otteella.


Tuossa meillä olikin vähän leveämpi tanko ja jopas saikin tosi hyvät tuntumat selkään. Yleensä kun olen tehny kapeammalla tangolla/köydellä, ei niin hyvä ei. Lopuksi supersarjoina takaolkapäitä. Treenin jälkeen kahvitauko, halit ja hyvillä mielin kohti kotia. Nopsaan laitoin sapuskaa ja sain taas auton täydeltä ipanoita mukaan rantsureissulle. Siellä reissulla vierähti vissiin pari tuntia. Kotona makoilin auringossa ja kykin marjapuskassa viinimarjojen kimpussa. Lopulta sain itseäni niskasta kiinni ja sain yhden inhokkihomman tehtyä joka on jonkin aikaa odottanut tekijäänsä. Siivosin nimittäin vaatehuoneen. Huoh. Nyt se on tehty. Toivottavasti pysyykin siistimpänä edes viikon. Tuli taas ihmeteltyä, että mistä tätä roinaa ja riepuja oikein tulee, ihme juttu.
Siinä ne sitten meni, kaksi ihanaa vapaapäivää. Huomenna saa taas hipsiä työmaalle, onkin aika "touhukas" viikko edessä kaikinpuolin. Nyt iltapalaa naamariin ja kirja kouraan. Aamulla aikaisin taas treenitreffit yhden rakkaan kanssa <3

Mukavaa uutta viikkoa sulle!

-Satu-




keskiviikko 19. elokuuta 2015

Hyviä hetkiä

Hupsista, yli viikko näköjeen vierähtänyt jo edellisestä tarinoinnista, joten pitäisköhän vähän kertoa kuulumisia.
Jos toissaviikon perjantain käsitreenien jälkeen (jotka oli frendini Lauran kanssa) kasvoi hauiksen ympärys metrillä niin varmaan viime perjantain jumpan jäljiltä kasvoi sitten reisien ympärys metrillä. No joo, ehkä ei, mutta tehokasta oli kyllä.

Mutta niin, Laurahan ehdotteli perjantain treffien aloitusajaksi klo.6, yritin tinkiä, että entä jos kuitenkin puoli kasi. No, lopulta sovittiin, että puoli seiska sitten. Minähän kun olen aamuihminen ja aamujumppari niin periaatteessa ihan sama menenkö salille vaikka kello 6. Hyvin näpsäkästi petistä aina pomppaan kun kello soi, en ole torkuttaja (paitsi joskus päikkäreillä..)
Keräsin siis rohkeuteni ja kurvailin salille, olinkin siellä jo sovittua aiemmin. Tulihan se kamukin sitten ja rupesi selittämään, että mulla ois tässä tälläistä (treenisuunnitelmaa siis) "joo joo, ihan varmaan sulla on vaikka minkälaista". Ja ennakkoon jo tietenkin tiesin, että hiki tulee olemaan ja turhia ei lätistä. Etureiskoja oli suunnitelma tehdä ja niin sitten reisiojennusta-hack-kyykkyä-kuminauhakyykkäilyä triplana, 4 sarjaa vissiinkin. Olin lopulta niin hämärän rajamailla, että enpä tiennyt varmaan mikä maa mikä valuutta. Ja sitäpaitsi Laura on sanonut, että toistoja ei lasketa..
Vuoronperään tehtiin, toinen aina apumiehenä vieressä. Entäs sitten kun viimeisiin sarjoihin tuli apumieheksi myös yksi tuttu pt, lisää tuskaa siis.. (Kiitos kuitenkin siitä sekä neuvoista)


Voin sanoa, että jaloissa tuntuva polttelu oli jotain kamalaaihanaa. Sitäpaitsi polttelu on liian lievä nimitys. Mutta kyllä sai treenikamukin osansa ja naaman punaiseksi. Sai se sitten vielä houkuteltua, että tehdään vielä takaosastoakin. Alakertaan menevissä portaissa hoippuessani pelkäsin, että jalat lähtee alta. Taljakyykkyä ja reidenkoukistusta tehtiin superina. Ensimmäisessä kyykkysarjassa tuntui, että jalat ei vaan kertakaikkiaan enää jaksa mitään, mutta löytyi nihin vielä vähän puhtia. Alku oli muutenkin ihan kokeilua ja hakemista koska tuota en ollut aikoihin taas tehnyt.



Kamu karkasi sitten kotiinsa, minä ryyppäsin palkkarit ja kahvit ennen kotiin lähtöä. Fiilis väsynyt mutta onnellinen.

Lauantaiaamuna heräsin ennen aikojaan ja jouduin kärvistelemään useamman tunnin kotona ennen kuin lähdin salille. Oli ei huvitamikään-aamu, matkalla salille psyykkasin itseäni ja vielä alkuun salillakin. Musiikista sai kuitenkin lisäboostia ja hauiskääntöä hampaat irvessä tehdessäni ajattelin, että "ikinä et luovuta". Hauista ja ojentajia jumppailin ja tuttuun tapaan myös "kuminauhalla".



Viime aikoina olen perheen sekä työstä aiheutuneiden hyvien fiilisten lisäksi ammentanut hyvää mieltä tietenkin auringonvalosta ja ihanista säistä. Olen aiemminkin kertonut, että lapsuus on tullut elettyä Pielisen rannalla ja vesistö on siis aina ollut lähellä. Yhtenä aamuna taas lievitin "järvimaisemaikävääni" ja kävin tallaamassa Kymijoen rantaa pitkin aamulenkillä. Herra koirulikin pääsi samalla uimaan


Mulla onkin ollut laatuaikaa oikein viime aikoina kun olen päässyt kahden ystävän kanssa salitreffeille ja yhden kanssa höpisemään lauantaina päiväkahvien merkeissä <3 Kyllä noi kamuset on niin kultaa. Ja työstä pakko mainita, miten hyviä fiiliksiä siitäkin saa. Se asiakkaan kehittyminen Fustra-harjoittelussa ja se kun asiakas kertoo saavansa tosi hyvää fiilistä ja energiaa harjoittelusta, on paras palkka minulle. Ja se ilo siitä, että saan tehdä sitä mistä tykkään. Eilisillalle mulla oli toiveena töitten jälkeen, että pääsisin jonnekkin "veden äärelle" ja niinhän se Kepa toteutti toiveeni ja ajelutti mopolla kivoihin paikkoihin, kiitos.
No, mutta treeneistä lisää. Sunnuntaina meillä oli taas salitreffit Lauran kanssa, tällä kertaa ei kuitenkaan kukonlaulun aikaan. Olkapäisiä jumpattiin, kamun johdolla, tehokkaasti toki. Maanantaina pidin välipäivän salitreeneistä ja sitten eilen kävin selkälihoja lämmittelemässä asiakasohjausten välissä. Tietoisesti tein vähän kevyemmin, yritin keskittyä tekemään liikkeet mahdollisimman hallitusti. Ihan jeesjumppa oli.

Tänä aamuna sovittiin taas Lauran kanssa, että jumpat alkaa klo.6.30. Kepa taivasteli, että miksi ihmeessä pitää niin aikaisin mennä. Mutta niin mentiin kuten oli sovittu, voin taas sanoa, että I love aamutreeni. No Laurallahan oli tietenkin taas kaikkea kivaa tiedossa. Ensin tehtiin smithissä ja taljassa pystypunnerrusta sekä eteen nostoja kiekolla, triplasetteinä.



Irvistyttää irvistyttää. Pystypunnerrus taljassa, never done before. Mutta jopahan poltteli, niinkuin koko treeni. Kolmen kierroksen jälkeen taas triplahommia, sivuolkalihoille. Lopuksi supersarjoina takaolkapäitä, facepullia ja tangolla vinopenkissä. Tosi hyvä treeni ja ihana treenikamu


Kyllä sai niin paljon virtaa ja hyvää mieltä tähän päivään. Nyt voi sitten sillä energialla painua ruohonleikkaus- ja marjankeräyspuuhiin. Illalla pääsen vielä yhden ihanaisen kanssa lenkille niin taitaa olla tämä päivä aika perfect <3


tiistai 11. elokuuta 2015

Yksi kesän parhaimmista päivistä

Oli nimittäin tänään, kaikin puolin. Millainen se sitten oli. Aamulla lenkki tytärpuolen ja koirien kanssa, välillä muuallakin kuin metsässä. Vaihtelu virkistää mieltä.


Olin teineille lupaillut, että tänään mennään rannalle jos on hyvä sää. Ja olihan se, paras mahdollinen. Autoon lastattiin kuskin lisäksi, 4 kappaletta teinineitejä ja yksi pikkujäbä. Saatte uskoa, että riitti kikatusta ja sain olla kuvia räpsimässä ipanoista ja heidän tempuistaan jatkuvasti. Hankin eilen "aikuisten värityskirjan" ja pitihän se käyttöön ottaa rantsulla maatessa.


On muuten sopivan aivotonta ja rauhoittavaa puuhaa tälläisellekkin "levottomalle sielulle". Tulihan se lopulta niin tukala kuuma minullekkin, että keräsin rohkeuteni ja pulahdin järveen. Ei se vesi niin kylmää ollutkaan kuin luulin. Pari tuntia taisi retkellä vierähtää ja sen verran, että nahka otti väriä vähän. Mutta oli tosi kiva reissu, tulen todella iloiseksi itsekkin kun saa seurata lasten/nuorten iloa.

Tämän päivän kruunasi treenit kaiman kanssa. Vähän mietiskelin, aamujumppari kun olen, että mitenköhän sujuu. Sujuihan se, ei niin hyvässä seurassa voi olla sujumatta. Selkää sekä takaolkapäitä jumpattiin ja vähän mitä mieleen juolahti. Kyllä ne nuo treenikaverit ovat niin plussaa, hyvän seuran lisäksi aina saa esimerkiksi uusia vinkkejä. Niinkuin nytkin.


Taidettiin tehdä about viisi eri liikettä selälle ja pari takaolkapäille.


Lopuksi jumpattiin vähän vatsoja. Ja toki piti saada kuva voimanaisen kanssa <3

Eilen treenailtiin sitten Kepan kanssa ja sattumoisin taas olkapäätreeniä oli molemmilla. Entisiä puuhia ja liikkeitä.


Treenit menee kyllä hyvin ja jotenkin touhusta on tullut kovempaa puurtamista, kuten Kepa analysoi, uskallan enemmän mennä sen "mukavuusalueeni" yli. Ja koska myös niskajumit ovat olleet pitemmän aikaa kadoksissa niin tuntuu, että olkapäätreenitkin uppoavat kohteeseen paremmin.


Hitaasti, mutta varmasti siis eteenpäin.

Sunnuntaiaamuna kävin persus/pohjejumpalla


Siitä se sitten lähti. Hyvät musiikit korvilla ja hyvä draivi päällä. Hampaat irvessä ja hiki päässä touhusin, onneksi olin valmistautunut huolella ja jättänyt rillit kotiin. Toki piilarit silmissä, muuten ei näe suurinpiirtein mitään. Takareisi/pakaraosastolle neljää liikettä supersarjoina ja lisäksi siis niitä pohkeita. Lopuksi tein Fustran keskivartaloliikkeitä. Ja se fiilis kotiin lähtiessä


Suttuinen kuva kertoo kaiken. Kyllä se vaan on niin, että "itsensä ylittäminen" on huippuhyvä motivaattori.

Tiedättekö mikä on jotenkin "yllättävää" jälleen kerran. Se että ipanat suuntaa taas kouluun ylihuomenna, taas taivastelen, että minne se kesä muka jo meni. Kuten blogiteksteistä on aiemmin varmaan tullut ilmi niin en peukuta syksyä. Olen syksyisin väsyneempi ja "surkea". Tänäänkin taas mietin voisiko auringonvaloa jotenkin purkittaa. Jos joku keksii konstin siihen, niin heti ilmoitus mulle, kiitooos. Tälle syksylle järkkäsinkin sitten puuhaa itselleni, "normielämän" lisäksi. Opiskeluhommia nimittäin sekä yksi kuukauden "verkkovalmennus"liittyen hyvinvointiin. Lisäksi päätin, että yritän kaivaa positiivisempaa asennetta syksyyn ja yrittää nähdä siinäkin kivoja asioita ja fiiliksiä. Eikös kuullosta hyvältä suunnitelmalta?

Mukavaa viikon jatkoa sulle!

-Satu-

perjantai 7. elokuuta 2015

Treenitarinoita

Treenit kulkee ja hyvä niin. Ihan hiton hyvä. Tuo saliaskartelu on kuitenkin mun tärkeä henkireikä ja tärkeä osa mun hyvinvointia, monessa mielessä.
Tiistai: Selkätreeniä ja takaolkapäitä.


Keskiviikko: Aivan loistava olkapäätreeni. Pitkästä aikaa yhdessä ukon kanssa, siis siten, että molemmat teki saman treenin plus minä lisäksi rintalihasjumppaa. Pystypunnerruksella aloitettiin. Aikoihin en tällä härvelillä ole tehnyt ja ekat painot laittaessani tuumailin, että katotaan nyt jaksanko näillä. No, helppoo kuin heinän teko. Siinä vaiheessa se pieni lannistava ääni korvien välissä katosi.


Enimmillään oli 17,5 kg/käsi. Toki treenikamu joutui jeesaamaan viimeisissä. Yksi tuttu kyseli ohi mennessään, että kulkeeko treeni johon innoissani vastasin, että nyt kulkee ihan h.lvetin hyvin. Ja niin kulki, loppuun asti. Pystypunnerruksen jälkeen kuminauhajumppaa, triplasarjaa.


Sivuille, eteen ja kolmantena penkillä kyljellään käsipainon kanssa. Voi sanoa, että ihan tautinen polte ja mulle on tuskaa liikutella parin kilon painoa. Mutta ei kipuu, ei hyötyy. Vai miten se olikaan.. Lopuksi pystysoutua. Ja sitten niitä rintalihoja. Penkkipunnerruksia käsipainoilla, vipareita ja peg deckiä "jarruttaen". Huh. Ja valmista kamaa kotiin onnistuneissa fiiliksissä.


Torstaiaamuna, etureiskatreeniä seiskan jälkeen. Ensin kyykkyä smithissä. Sepä ei nyt sujunutkaan niin loisteliaasti. Jalat olisivat jaksaneet, mutta selkä rupesi temppuilemaan. Virallinen valvoja oli laaduntarkkailijana, että oikein menee, mutta silti.. Koutsille tänään viestitin ja täytyykin seuraavalla kerralla kokeilla yhtä konstia. Noh, en tuon "takapakin" antanut lannistaa vaan sain kyllä kintut uuvutettua. Aiemmista vahingoista viisastuneena olin onneksi laittanut piilarit, olisi nimittäin rillit olleet huurussa jos olisivat nenällä keikkuneet.


Perjantaiaamu: Kasin aikaan treenitreffit rakkaan ystävän kanssa. Oltiin sovittu, että kätösiä jumpataan. Laura ehdotti mitä tehdään ja sanoin, että passaa. Siinä vaiheessa huomasin sen kujeilevan ilmeen ja tajusin, että tää ei ookkaan helppo nakki. Ensin triplana, seisten hauiskääntöä taljassa + scott-laitteessa + taljassa selinmakuulla. Niinhän siinä sitten kävi, että rillit sai kyytiä kesken kaiken kun huuruun menivät. Joten, kyllä, ilmeet oli varmaan kohdillaan ja nuppi punoitti (onneks ei ole kuvia) Mutta kyllä taisi treenikaverikin irvistellä. Kolme (vai neljäkö) settiä niitä tehtiin jonka jälkeen ojentajia. Toiveena mulla oli, että tehdään kevennettyä dippiä. No, eipähän sekään kevyttä ollut kun oli piiskuri vieressä.


Dippailun jälkeen tehtiin ranskista selin makuulla ja taljassa pull down narulla. Viimeisenä skull crush-liikettä joka mulle oli aivan uusi tuttavuus. Meni siis aivan täysin hakiessa oikeaa liikerataa jne., mutta aivan varmasti oikein tehtynä tosi hyvä liike.


Täytyy sanoa, että treenikamu sai muijasta kaiken irti, tai ainakin muijan käsistä. Kiitos Laura, piiskauksesta ja loistavasta seurasta, otetaan uusiksi.

Mitäpä opin tästä viikosta. Tai "vanha" juttuhan tää on. Mutta päästähän (ja asenteesta) se useimmiten on kiinni, kroppa jaksaa enemmän kuin mitä pää luulee. Ja tuohon mieleen ja päähän liittyen. Tällä viikolla olen saanut parikin kommenttia siitä, että kehitystä on tullut. Mitä muka? Tottahan se on, ettei silmä pysy mukana, itse ei näe aina asioita. Kuten painonpudotuksessa, jos olet ollut esim. satakiloinen ja susta tulee viiskytkiloinen, näet itsesi edelleen satakiloisena. Ainakin monesti se on niin. Niinkuin minäkin, näen jollain tavalla välillä itseni edelleen 18 kiloa painavampana kuin mitä nyt olen.


Mutta joo, ehkä on jotain muutosta tullut joulukuun jälkeen..

Mukavaa viikonloppua sulle! Mun viikonloppu menee osittain duunissa, ehkä eksyn myös salille..

-Satu-


tiistai 4. elokuuta 2015

Maailmalla

Koskapa en ole (vielä) ulkomailla matkustellut (paitsi että olenpas, Tallinnassa), niin en osaa kaivatakkaan ulkomaan reissuja. Monesti olen kotosalla sanonut, että haluan nähdä uusia paikkoja Suomesta ja olenkin nähnyt viimeisen neljän vuoden aikana enemmän kuin koskaan pienen elämäni aikana (kiitos Kepan)
Viime viikolla mulla oli sitten useamman päivän vapaa ja kovasti mietiskeltiin minne suunnistetaan. Aikalailla extemporee lähti sitten koko Kiljusen herrasväki kohti Turkua perjantaiaamuna. Varasin hotellihuoneen menomatkalla.


Iloisena yllärinä olikin se, että hotellista löytyi uima-allas jonne ipanat pääsi pulikoimaan ja itsekkin uskaltauduin. Kaikenlaista kinkeriä sillä olisi ollut, mutta me kierreltiin ja katseltiin maisemia. Ostettiin kaupasta evästä ja syötiin niitä joen rannalla. Perjantai-ilta oli viileä, nökötinkin terassilla (kahvilla) viltti niskassa.


Aura-joen rantaa pitkin tuli käveltyä moneen otteeseen, niinkuin lauantaiaamunakin. Kepa lähti juoksulenkille ja minä parin teinin kanssa kameroimaan.


Liekö jollain festarijuhlijalla jäänyt kenkä matkan varrelle...

Ja aurinko paistoi <3 kello taisi olla about seitsämän.
Joku on vähän happy



Ipanat halusivat vielä lauantaiaamuna uiskentelemaan ja tuli käsky lähteä mukaan kameroimaan. Kaikista mieluiten kyllä niitä iloisia ipanoita kuvaakin ja heidän temppujaan.


Turun linnaa piti tietty käydä kurkkaamassa ja mitäpä luulette kun on tälläinen kameroiva mutsi ja lapset niin tuliko otettua pari (kymmentä) kuvaa sieltäkin..


Saatiin jopa kerrankin pari onnistunutta perhepotrettia kiitos kameran itselaukaisimen. Matkalla kuunneltiin teinin levyjä ja niinpä taisi vannoutuneesta metallimusiikin rakastajasta tulla myös Justineeri (vai mikähän se oli...) Paljon olisi siis valokuvia, mutta en lasteni kuvia tänne halua laittaa.

Ennen kotiin lähtöä kävästiin vielä meren rannalla.


Sitten itse asiaan, treenihommiin siis. Viime viikon etukoipitreenin jälkeen meni monta päivää, että koivet palautuivat normiolotilaansa. Loppuviikko meni reissailujen vuoksikin treenaamatta, sunnuntaina oli olo hirmuisen väsynyt, liekkö reissaaminen väsyttänyt. Eilen sitten aamulenkin jälkeen salille ja takakoipi/pohjejumpalle, synttäreitten kunniaksi.


Mulla kuuluu tuohon treenin toiseen supersarjasettiin "hyvää huomenta"-liike, jota ei ole paljonkaan aiemmin tullut tehtyä. Nyt alkaa oikea tuntuma siihen löytyä ja painoa saa laittaa lisää, ihan huippua. Eriparipohkeille tein jumppaa smithissä seisten ja istuen.


Ja sitten illaksi duuniin. Tänään oli vapaapäivä ja aikomus oli rantsullekkin mennä, ekaa kertaa tänä kesänä, mutta ei ollutkaan tarpeeksi hottia mulle. Aamulla kävin selkälihoja rääkkäämässä, siitä lisää seuraavan kerran. Olisi tuhlausta olla sisällä näin kauniilla ilmalla, joten lienee iltalenkin aika..

Mukavaa viikon jatkoa !

-Satu-