Mietteitä torstailta: Keskiviikkona sateli vettä ja järkytyin, maassa keltaisia lehtiä.. Eiiiiii, ei vielä. En halua. Tuntui, että päivän harmaus veti mielen matalaksi samantien. Sanoinpa sitten kotona, että tahdon syksyllä, että on siisti koti (I wish...), jotain nättejä juttuja kotiin (en tiedä mitä) ja kynttilöitä. Kesä oli, meni liian äkkiä. Niinkuin aina. Nyt se tuntui menevän extravauhdikkaasti. Sanoinkin Kepalle myös, että syksypimeällä täytyy ruveta vaan tiirailemaan kesäkuvia.. Oli sentään lohdullista, että se kesä lopulta tuli, edes hetkeksi. Miten oppia "rakastamaan" myös pimeää syksyä? Noh, kuten aiemmin taisin paasata niin yritän lohtia positiivisempaa suhtautumista asiaan ja muutakin piristystä, esimerkiksi VoimaMinä-valmennus. Monnan blogi ja kirjoitukset on itsessään jo niin piristäviä ja ajattelun aiheita antavia, että mielenkiinnolla tätä odotan. Jos kiinnostuit, niin vielä kerkiää ilmoittautua mukaan.
Keskiviikkoaamuna kävin kahden mahakipupäivän jälkeen taas salihommissa. Koska mieleni teki jumppailla olkapäitä ja takapuolta niin teinpä sitten niitä. Pystypunnertelin käsipainoilla ja taljassa, vipareita käsipainoilla ja pystysoutelua. Nooh, pieni turhautuminen iski. En saanut vasemmalle puolelle kunnon tuntumaa ja yritin sitä hakea vaikka "miten päin" ja pienemmillä painoilla jne. Kepa tuumaili, että sullahan on toinen olkapää isompi kuin toinen. Hmph. Liekkö taas joku jumi niskan alueella vai mikä pielessä. Siinä saa viisaampi auttaa. Ja kuka se viisaampi sitten on?
Viime viikolla istuin nokakkain yhden ihmisen kanssa joka hyvin tarkkaan kyseli kaikki mun elämään/ruokailuun/treeniin jne. liittyvät tekijät. Kyseli mitä tavoitteita ja toiveita mulla on. Samalla sain faktatietoa miten eri asiat kropan toimintaan vaikuttaa (osa meni yli ymmärryksen, ehkä pyydän kaiken vielä sanatarkasti kirjallisena) Samalla sain myös oksennettua sen miten paljon esimerkiksi nuo pms-oireet vaikuttaa elämään. Heti alkoikin tippua konsteja hyvinvoinnin parantamiseksi. Hurraa. Sanoin, etten halua olla näin pieni. Laitetaanpa nyt sitten ravinto- ja vitamiiniasiat vielä parempaan malliin ja kuntoon heti alkuunsa. Jännä nähdä, miten muijan käy. Enää ei aamutkaan ala kaurapuurolla.. Tuon keskustelun jälkeen harmittelin miksi en aiemmin tätä ratkaisua tehnyt (oikeasti teki mieli "hakata päätä seinään"). Niin siis mitä ratkaisua? Sitä etten aiemmin kääntynyt tämän meidän "kylän" peeteen puoleen.
Mitäs sitten tapahtui aiemmalle "valmennuskuviolle", tapahtui se, että huomasin että tarvitsen "enemmän". Eikä mulla ole mahdollisuutta tällä hetkellä matkustella sinne sun tänne, esimerkiksi treenaamaan valmentajan kanssa. Ja esimerkiksi pelkkä etä/nettivalmennus taas ei mulle riitä.
Mutta sitten treeneihin. Mulla on typerät niskat. Tai siis itse olen niin typerä, että kaikki mun elämän jännitys/stressi jne. on siellä niskoissa. Ja treenatessa, vaikka kuinka yritän muistuttaa itseäni, että relaa, jännitän kuitenkin niskoja liikaa joissain liikkeissä. Tähän ongelmaan toivon saavani apua myös. Uskon ja tiedän saavani paljon uutta "oppia" lähitulevaisuudessa, paljon on vielä opittavaa, mutta kuten olen tuumannut, loppuelämä on aikaa. Jänskää.
Perjantai: Aamulla tuumailin, että olo on jotenkin "slimmimpi". Vaikkakin nyt syödään ja syödään...ja syödään. Osasyynä varmaan se, että menkkaturvotus hävinnyt, mutta yhtenä syynä varmaan se, että useampi päivä on nyt elelty ilman ennen niin jokapäiväisiä maitotuotteita (rahka, raejuusto).
Perjantai siis täynnä "touhotusta", lapsen kuskausta, kauppareissuja, töitä. Mutta tärkeimpänä, tapaaminen peeteen kanssa salilla. Ei siis vielä varsinaista treeniä vaan käytiin läpi osa mun uudesta saliohjelmasta. En oikein osaa edes kuvailla fiilistä joka sen jälkeen oli. Helpottunut, innossaan, tyytyväinen. Vihdoinkin ihminen, joka ottaa huomioon mun kropan "heikkoudet", juurikin esimerkiksi nuo niskaongelmat. Niin ja ymmärtääkin niitten päälle. Huoh. Tuntui, että yhtä-äkkiä aukeaakin uusi maailma. Käytiin siis läpi osa treeneistä ja kokeiltiin liikkeet, niin ja lämmittelyliikkeet alkuun. Uskoakseni aika hyvin hiffasin mikä meininki, mutta kotona ohjelmia katsellessa sain kyllä muistella miten mitäkin tehtiin. Noh, aion oppia, hyvä tästä tulee.
Tänään: Heräsin jo ennen aikojaan, koska vessahätä. Koska salikaveria piti pari tuntia vielä duunista tulevaksi odotella, rupesin sitten kokkailemaan. Siinä se pari tuntia sitten melkein meni. Sapuskoita ja salaattia pariksi päiväksi. Meinasi katastrofi iskeä, koska munat oli loppu! Onneksi salikamu niitä toi kun kauniisti pyysin, saihan munakkaan palkaksi. Aamupalan jälkeen lähdettiin salille. Kepa sanoi, että hänen ei tarvitse miettiä kun tekee vain samat jutut kuin minäkin (minä paraskii traineri..). Alkuun tietenkin lämmittelyt, esimerkiksi lapapunnerruksia, joihin eilen tutustuin ekaa kertaa. Tuli sitten korkattua uusi selkäohjelma ja kyllä, tykkään. Esimerkiksi ylätaljavetoja tehdään "kahdessa" osassa, 3 sarjaa puristaen, 3 osatoistoilla. Tykkään (+peukku).
Tuokin vempain kuuluu nyt ohjelmistoon. Toki olen sitä aiemminkin käyttänyt (ja tykännyt), mutta molemmat puolet tehnyt yhtäaikaa. Jopas onkin taas erilainen tuntuma noin tehtynä. Treeniohjelmaani sain silmäillä vähän väliä ja parissa liikkeessä oli tuntuma (kenties tekniikka) vähän hakusessa. Mutta, senhän ei anneta lannistaa. Onneksi joka päivä on mahdollista oppia uutta, monin tavoin ja minähän aion opetella.
Mukavaa viikonlopun jatkoa sulle !!!!
-Satu-
p.s Maanantaina 31.8. on mahdollisuus tulla veloituksetta tutustumaan Fustraan, Kouvolan EasyFitille ja Ladylinelle klo.11-19. Tule käymään jos lähistöllä olet niin kerromme lisää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti