Treenitarinoita

Treenit kulkee ja hyvä niin. Ihan hiton hyvä. Tuo saliaskartelu on kuitenkin mun tärkeä henkireikä ja tärkeä osa mun hyvinvointia, monessa mielessä.
Tiistai: Selkätreeniä ja takaolkapäitä.

Keskiviikko: Aivan loistava olkapäätreeni. Pitkästä aikaa yhdessä ukon kanssa, siis siten, että molemmat teki saman treenin plus minä lisäksi rintalihasjumppaa. Pystypunnerruksella aloitettiin. Aikoihin en tällä härvelillä ole tehnyt ja ekat painot laittaessani tuumailin, että katotaan nyt jaksanko näillä. No, helppoo kuin heinän teko. Siinä vaiheessa se pieni lannistava ääni korvien välissä katosi.

Enimmillään oli 17,5 kg/käsi. Toki treenikamu joutui jeesaamaan viimeisissä. Yksi tuttu kyseli ohi mennessään, että kulkeeko treeni johon innoissani vastasin, että nyt kulkee ihan h.lvetin hyvin. Ja niin kulki, loppuun asti. Pystypunnerruksen jälkeen kuminauhajumppaa, triplasarjaa.

Sivuille, eteen ja kolmantena penkillä kyljellään käsipainon kanssa. Voi sanoa, että ihan tautinen polte ja mulle on tuskaa liikutella parin kilon painoa. Mutta ei kipuu, ei hyötyy. Vai miten se olikaan.. Lopuksi pystysoutua. Ja sitten niitä rintalihoja. Penkkipunnerruksia käsipainoilla, vipareita ja peg deckiä "jarruttaen". Huh. Ja valmista kamaa kotiin onnistuneissa fiiliksissä.

Torstaiaamuna, etureiskatreeniä seiskan jälkeen. Ensin kyykkyä smithissä. Sepä ei nyt sujunutkaan niin loisteliaasti. Jalat olisivat jaksaneet, mutta selkä rupesi temppuilemaan. Virallinen valvoja oli laaduntarkkailijana, että oikein menee, mutta silti.. Koutsille tänään viestitin ja täytyykin seuraavalla kerralla kokeilla yhtä konstia. Noh, en tuon "takapakin" antanut lannistaa vaan sain kyllä kintut uuvutettua. Aiemmista vahingoista viisastuneena olin onneksi laittanut piilarit, olisi nimittäin rillit olleet huurussa jos olisivat nenällä keikkuneet.

Perjantaiaamu: Kasin aikaan treenitreffit rakkaan ystävän kanssa. Oltiin sovittu, että kätösiä jumpataan. Laura ehdotti mitä tehdään ja sanoin, että passaa. Siinä vaiheessa huomasin sen kujeilevan ilmeen ja tajusin, että tää ei ookkaan helppo nakki. Ensin triplana, seisten hauiskääntöä taljassa + scott-laitteessa + taljassa selinmakuulla. Niinhän siinä sitten kävi, että rillit sai kyytiä kesken kaiken kun huuruun menivät. Joten, kyllä, ilmeet oli varmaan kohdillaan ja nuppi punoitti (onneks ei ole kuvia) Mutta kyllä taisi treenikaverikin irvistellä. Kolme (vai neljäkö) settiä niitä tehtiin jonka jälkeen ojentajia. Toiveena mulla oli, että tehdään kevennettyä dippiä. No, eipähän sekään kevyttä ollut kun oli piiskuri vieressä.

Dippailun jälkeen tehtiin ranskista selin makuulla ja taljassa pull down narulla. Viimeisenä skull crush-liikettä joka mulle oli aivan uusi tuttavuus. Meni siis aivan täysin hakiessa oikeaa liikerataa jne., mutta aivan varmasti oikein tehtynä tosi hyvä liike.

Täytyy sanoa, että treenikamu sai muijasta kaiken irti, tai ainakin muijan käsistä. Kiitos Laura, piiskauksesta ja loistavasta seurasta, otetaan uusiksi.

Mitäpä opin tästä viikosta. Tai "vanha" juttuhan tää on. Mutta päästähän (ja asenteesta) se useimmiten on kiinni, kroppa jaksaa enemmän kuin mitä pää luulee. Ja tuohon mieleen ja päähän liittyen. Tällä viikolla olen saanut parikin kommenttia siitä, että kehitystä on tullut. Mitä muka? Tottahan se on, ettei silmä pysy mukana, itse ei näe aina asioita. Kuten painonpudotuksessa, jos olet ollut esim. satakiloinen ja susta tulee viiskytkiloinen, näet itsesi edelleen satakiloisena. Ainakin monesti se on niin. Niinkuin minäkin, näen jollain tavalla välillä itseni edelleen 18 kiloa painavampana kuin mitä nyt olen.

Mutta joo, ehkä on jotain muutosta tullut joulukuun jälkeen..

Mukavaa viikonloppua sulle! Mun viikonloppu menee osittain duunissa, ehkä eksyn myös salille..

-Satu-