tiistai 11. elokuuta 2015

Yksi kesän parhaimmista päivistä

Oli nimittäin tänään, kaikin puolin. Millainen se sitten oli. Aamulla lenkki tytärpuolen ja koirien kanssa, välillä muuallakin kuin metsässä. Vaihtelu virkistää mieltä.


Olin teineille lupaillut, että tänään mennään rannalle jos on hyvä sää. Ja olihan se, paras mahdollinen. Autoon lastattiin kuskin lisäksi, 4 kappaletta teinineitejä ja yksi pikkujäbä. Saatte uskoa, että riitti kikatusta ja sain olla kuvia räpsimässä ipanoista ja heidän tempuistaan jatkuvasti. Hankin eilen "aikuisten värityskirjan" ja pitihän se käyttöön ottaa rantsulla maatessa.


On muuten sopivan aivotonta ja rauhoittavaa puuhaa tälläisellekkin "levottomalle sielulle". Tulihan se lopulta niin tukala kuuma minullekkin, että keräsin rohkeuteni ja pulahdin järveen. Ei se vesi niin kylmää ollutkaan kuin luulin. Pari tuntia taisi retkellä vierähtää ja sen verran, että nahka otti väriä vähän. Mutta oli tosi kiva reissu, tulen todella iloiseksi itsekkin kun saa seurata lasten/nuorten iloa.

Tämän päivän kruunasi treenit kaiman kanssa. Vähän mietiskelin, aamujumppari kun olen, että mitenköhän sujuu. Sujuihan se, ei niin hyvässä seurassa voi olla sujumatta. Selkää sekä takaolkapäitä jumpattiin ja vähän mitä mieleen juolahti. Kyllä ne nuo treenikaverit ovat niin plussaa, hyvän seuran lisäksi aina saa esimerkiksi uusia vinkkejä. Niinkuin nytkin.


Taidettiin tehdä about viisi eri liikettä selälle ja pari takaolkapäille.


Lopuksi jumpattiin vähän vatsoja. Ja toki piti saada kuva voimanaisen kanssa <3

Eilen treenailtiin sitten Kepan kanssa ja sattumoisin taas olkapäätreeniä oli molemmilla. Entisiä puuhia ja liikkeitä.


Treenit menee kyllä hyvin ja jotenkin touhusta on tullut kovempaa puurtamista, kuten Kepa analysoi, uskallan enemmän mennä sen "mukavuusalueeni" yli. Ja koska myös niskajumit ovat olleet pitemmän aikaa kadoksissa niin tuntuu, että olkapäätreenitkin uppoavat kohteeseen paremmin.


Hitaasti, mutta varmasti siis eteenpäin.

Sunnuntaiaamuna kävin persus/pohjejumpalla


Siitä se sitten lähti. Hyvät musiikit korvilla ja hyvä draivi päällä. Hampaat irvessä ja hiki päässä touhusin, onneksi olin valmistautunut huolella ja jättänyt rillit kotiin. Toki piilarit silmissä, muuten ei näe suurinpiirtein mitään. Takareisi/pakaraosastolle neljää liikettä supersarjoina ja lisäksi siis niitä pohkeita. Lopuksi tein Fustran keskivartaloliikkeitä. Ja se fiilis kotiin lähtiessä


Suttuinen kuva kertoo kaiken. Kyllä se vaan on niin, että "itsensä ylittäminen" on huippuhyvä motivaattori.

Tiedättekö mikä on jotenkin "yllättävää" jälleen kerran. Se että ipanat suuntaa taas kouluun ylihuomenna, taas taivastelen, että minne se kesä muka jo meni. Kuten blogiteksteistä on aiemmin varmaan tullut ilmi niin en peukuta syksyä. Olen syksyisin väsyneempi ja "surkea". Tänäänkin taas mietin voisiko auringonvaloa jotenkin purkittaa. Jos joku keksii konstin siihen, niin heti ilmoitus mulle, kiitooos. Tälle syksylle järkkäsinkin sitten puuhaa itselleni, "normielämän" lisäksi. Opiskeluhommia nimittäin sekä yksi kuukauden "verkkovalmennus"liittyen hyvinvointiin. Lisäksi päätin, että yritän kaivaa positiivisempaa asennetta syksyyn ja yrittää nähdä siinäkin kivoja asioita ja fiiliksiä. Eikös kuullosta hyvältä suunnitelmalta?

Mukavaa viikon jatkoa sulle!

-Satu-

2 kommenttia:

  1. Oispa täälläkin tuollaiset kelit, no tai siis olihan eilen lämpimämpää kuin aikoihin. Tsemppiä syksyyn ja opintoihin! :)

    VastaaPoista