Mitä kannattaa funtsia jos mietit oman valmentajan/personal trainerin "hankkimista"? Ja tämä vain omiin kokemuksiin ja ajatuksien perusteella. Mikä on tavoitteesi? Tavoitteita on hyvä olla, edes pieniä askeleita. Itse olen ainakin huomannut, että se motivoi. Perehdy taustatietoihin, kysele tutuilta, ota selvää mahdollisten valmentajien omasta treenihistoriasta ja intresseistä. Jos tavoitteenasi on myös esimerkiksi painonpudotus, huolehdi, että löytyy tarvittavaa tietoa terveellisestä ravinnosta (tosin se tieto pitäisi kaikilla valmentajilla olla...ja ravintopuoli kannattaa olla kondiksessa tavoitteesta huolimatta) Vertaile. Jos olet vasta aloittelemassa saliurheilua niin kannattaa pyytää asiansa osaava ihminen kertomaan mitä ja miten siellä kannattaa rautoja heilutella. Vaikka en itse todellakaan ole mikään asiantuntija, enkä maailman paras esimerkki niin valitettavan usein näkee salilla ihmisiä joiden touhu vähän hirvittää (siis pelottaa, että joutuu todistamaan kun joku hajoittaa itsensä...) Ja peeteestä puheenollen, huh huijakkaa.
Oli sitten maanantaina ne odottamani (ja pelkäämäni) ensimmäiset yhteisjumpat. Olkapääjumppaa olin tilannut, koska siihen haluan lisää tatsia ja oppia. sitä sain mitä tilasin. Ja voi sanoa taaa, että kyllä ne parin kilon painotkin voi painaa ihan hitokseen, myös pelkät kädet. Tehtiin treeniohjelmastani toinen olkapäätreeni, lopuksi tissi- ja vatsaliikkeitä. Tunti oli täyttä tekemistä, ei turhia lätinöitä, tosin ohjeistusta ja tsemppausta toki kokoajan. Jossain vaiheessa vipareita tehdessä tuskailin, kun ei taas meinannut kunnon tuntumaa tulla vasemman puolen olkalihoihin. No, johan tippui konstit siihen ja alkoi tatsit löytyä, mahtavaa. Aamen. Niin ja loppujen lopuksi, ei mua edes pelottanut. Tunti vain meni hujauksessa, liian nopeasti. Että seuraavaa odotellessa... Mutta otsikkoon liittyen, kai ne meni ihan jees (ei ainakaan Teemu pahemmin moittinut, tai ehkä se ei uskaltanut...)
Tiistaina kävin ypöyksin paukuttelemassa selkälihoja ja totesin, että ai kun mä tykkään tosta mun selkäohjelmasta. Tosin niitähän tulee halutessa kaksi erilaista viikon aikana. Kuten myös olkapääjumppaa. Ai niin, enhän mä ihan yksin ollut, koska Elli kulkee ja kilisee mukana treenikassissa. Kaikki konstit käyttöön siis...
Keskiviikkona oli vuorossa hanuritreeniä joka alkoi taas tuon kidutusvälineen kanssa
Tuon kanssa urheillessa on polte hanurissa jatkuva. Kyllä sai taas huokailla.
Tietyt paikat kropassa oli vielä kipeät "sammakkoprässäilyn" jälkeen joten blie-kyykky oli aika mielenkiintoista tehdä. Kaikenlaista jäynää se tuokin persus/takareisitreeni sisältää ja sanoinkin sen jälkeen Kepalle, että on kumma jos ei ala takakintut kasvaa, prkl. Kepalle sanoin myös muutama viikko sitten, että nytpä otetaankin tavaksi treenata kerran viikossa yhdessä siten, että tehdään sama treeni. Niinpä sitten oli hyvä syy torstaiaamun olkapää/ojentajatreenille, joka sitten tehtiin porukassa, minun treeniohjelman mukaan.
Eipä kuulkaa päätä palellut kun laitoin Badass-pipon päähän.. Erilaisia viparihommia tehtiin sekä pystypunnerrusta. Kokoajan taas muistuttelin itseäni mitä ohjeita Teemulta olen saanut. Ilmeisesti perille meni, koska jopa seuraavana päivänä tuntui, että jotain on tehty. Ojentajajumppaa sitten lopuksi, "kahdessa osassa" alaspainallusta taljassa sekä ranskista pudotuksilla. Ennen kotiin lähtöä vähän vatsajumppaa.
Perjantaina pääsin pitkästä aikaa Lauran kanssa treenaamaan, yllätys yllätys, kuuden aikaan aamulla. Yritin taas tinkiä, että josko 6.30, mutta....No, olinhan mä loppujen lopuksi salilla ennen Lauraa ja kerkisin hyvin lämmitellä. Selkätreeniä yhdessä raadettiin, Lauran ohjelmalla + yksi setti mun selkäpäivästä. Kiitettävästi sai selkälihat kyytiä ja latsit oli tulessa. Triplasarjoina tehtiin ensin yhdenlainen setti, johon kuului myös ylätaljaveto
En ole koskaan ikinä käyttänyt noin kapeaa lapiotankoa ja jestas, jotta oudoksutti moinen.
Soutua leveällä ja kapealla otteella. Neljä kierrosta ja uuden setin kimppuun. Siihen kuului ylätaljaveto leveällä otteella rintapuolelle selkä taljaan päin, Latsiveto ylätaljasta (niinkuin Laura sanoi) ja pulldown jonka tahdoin tehdä leveämmällä tangolla
Neljä kierrosta tuotakin settiä urakoitiin, jonka jälkeen ylätaljaa niskan taakse vinopenkillä maaten.
Lopuksi hauisjumppaa, molemmat touhusi omine ohjelmineen. Pikaiset halit ja sinne se kamu taas karkasi, itse ryypiskelin vielä kahvit ja lukaisin lehden ennen kotiin lähtöä. Muutaman tunnin kerkesin kotona olla kunnes piti lähteä kuskaamaan ipanaa, jonka jälkeen käväsin yhden ihanaisen luona kylässä ennen töihin menoa
Töihin ajellessani mietin, että mistä mun elämään on löytynyt noin ihania ihmisiä. Monta monituista. Olen kiitollinen heistä <3 Muutenkin fiilis on ollut aikalailla onnellinen viime aikoina, se on tietysti monen asian summa, mutta suurin "syy" siihen on omien korvien välissä ja omissa ajatuksissa. Vaikka ajoittain on ja tulee olemaan epävarmuuden hetkiä ja tunteita joistain asioista niin silti pyrin ajattelemaan, että kaikki menee hyvin. Kuten treenibloggareiden profiilissani taitaa lukea "Elämä kantaa". Joskus usko on koetuksella, mutta kyllä se kantaa. Se elämä siis. VoimaMinä- valmennus on saanut paljon positiivisia ajatuksia mieleen, yhden annetun tehtävän tuloksena lähetin rakkaalle ystävälle "tsemppikortin" postissa kun en halaamaan aina pääse kun haluaisin. Kortti meni perille ja ilahdutti saajaansa. Sehän se tarkoitus olikin, samalla tuli hyvä mieli tietenkin myös itselle. Joten mitä opimme tästä, kun ilahdutat jotain läheistä ihmistä (tai miksi ei tuntematonta) saat hyvän mielen itsekkin ja huom. ystävällinen hymy ei maksa mitään. Niin ja by the way, et menetä myöskään mitään jos kerrot elämäsi tärkeille ihmisille kuinka tärkeitä he ovat.
Lauantaina meillä oli EasyFitillä pikkuhäppeninki, paikalla oli lisäkseni kaksi peeteetä, Tiina ja Riina sekä Mirkka, urheiluhieroja jonka hierontapalvelut on myös EasyFitillä. Itsehän myös kävin Mirkan niska/selkähieronnassa tällä viikolla, kylläpä teki hyvää. Kyllä tämmöinen vanhakin nuortuu noiden em. nuorten kanssa, mut haittaakse. Itse siis askaroin Fustran neljän liikkeen-testien parissa asiakkaiden kanssa. Kyllähän se tuli taas kaikkien suusta, se miten tehokkaita pienetkin liikkeet olivat. Mukava päivä siis oli ja seuraava onkin jo suunnitteilla, marraskuulle todennäköisesti. Omaan työhöni liittyen tarinaa Fustrasta tulossa piakkoin Aika-ajon sivustolle, ehkäpä kerron teille kun stoori on valmis.
Tänä aamuna heräsin oikeinkin hyvillä mielin. Pari mutkaa vain meinasi tulla matkaan. Piilareita turasin silmiin ja eikös toinen tippunut lattiallekkin, sitä metsästin "yksisilmäisenä", löytyi lopulta. Sain siis linssit silmiin. En nimittäin kestä enää kertaakaan sitä fiilistä mikä on kun treenatessa menee rillit huuruun.. No, entäs sitten. Missä on mun kompressiosäärystimet? Tongin sukka- ja alusvaatelaatikkoni. Ja Kepan sukkalaatikkoa. Kirosin mielessäni koko äijän koska olin varma, että taas se on niitä lainannut. Eihän niitä löytynyt (ja myöhemmin selvisi, että ukon jäljiltähän ne hukassa oli...) Napotin etureisitreenin parissa seiskalta ja enpä edes ollut ainut kun olin useampikin varhainen jumppari paikalla. Totesin (taas kerran), että on se vaan aamutreeni paras treeni. Jonkin aikaa kuntopyöräilin ensin ja rullailin kinttuja ennen kun aloitin
Ekana settinä oli taas etureisihommia reidenojennusvehkeessä + kyykkäilyä, triploina. Muutamana hetkenä olin melkein varma, että aamupalamunakas saattaisi kohta löytyä lattialta. Noh, ei onneksi.
Yksi näkökulma tähän aamuun.. Tuossa vaiheessa treeniä jo kanankoivet tutisi ihan kivasti. Mitäs muuten tykkäät mun kompressiosukista, eiks oo käheet? Lopputulos oli se, että hyvin sain koivet uuvutettua joten loistavilla fiiliksillä sain lähteä köröttelemään kohti kotia.
Upeetamahtavaa uutta viikkoa sulle!
-Satu-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti