keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Blogissa vieraskirjoittajana Henna Paananen

Tämä ideahan lähti Hennalta itseltään kun hän pyysi minua kirjoittamaan jutun omaan Hennallaan- blogiinsa, juttu löytyy täältä. Muutamia ihania naisia pyysin kirjoittelemaan itsestään blogiini, Henna saa nyt aloittaa <3
Kerro meille itsestäsi?


Tervehdys :) Olen Henna Paananen, 29 vuotta, Vantaa. Olen kotoisin Pohjois-Savosta ja asunut monta vuotta myös Jyväskylässä ja viimeisimpänä Oulussa. Vantaalle muutin viime tammikuussa. En oikein osaa sanoa, olen maalais- vai kaupunkilaisihminen, koska en koe meneväni oikein kumpaankaan kategoriaan. Rakastan maaseudun rauhaa, hidastempoisempaa elämää, hiljaisuutta ja sitä, että kaikki ei ole käden ulottuvilla. Nämä ovat myös niitä syitä, miksi halusin muuttaa kaupunkiin jo peruskoulun jälkeen vajaa 16-vuotiaana :D En tiedä, löydänkö paikkaani tällä maapallolla ikinä, mutta toisaalta tietynlainen juurtumattomuus ei haittaa minua. Haaveilen aina asumisesta vaikka missä, mutta loppujen lopuksi onnellisuus ei ole siitä kiinni, missä asuu.

Työskentelen nykyisin sairaanhoitajana, ensimmäinen ammattini oli parturi-kampaaja jonka parissa taisin viihtyä puolisen vuotta. Olisin kiinnostunut työskentelemään enemmän ihmisten hyvinvoinnin edistämisen parissa pelkän pahoinvoinnin helpotuksen sijaan ja yksi mielenkiinnon kohteeni onkin funktionaalinen lääketiede. Aika näyttää, mistä itseni vielä löydän.


Olet treenannut jo kauan, miten innostuit?

Lapsena olin melkoinen sohvaperuna, saatoin helposti vedellä kokonaisen viikonlopun yöpaidassa. Yläasteella alkoi jonkinlainen terveysherännäisyysvaihe, juoksin monta kertaa viikossa ja eksyin koulussa valinnaiselle kuntosali tutuksi -kurssille. Inhosin koululiikuntaa ja liikunnanopettajani taisi inhota minua lähes yhtä paljon, mutta tuon kurssin kävin parin viimeisen peruskouluvuoden sisällä kahteen kertaan. Paluuta ei ole ollut. Kun muutin Jyväskylään peruskoulun jälkeen vuonna 2002, hankin heti kuntosalikortin. Kävin välillä myös ryhmäliikuntatunneilla ja jossain vaiheessa melko ahkerasti spinnigissä, mutta kuntosaliharjoittelu on ainoa, mikä on säilynyt mukana läpi vuosien. Alkuun selailin ahkerasti alan lehtiä ja myöhemmin Pakkotoistoa, mistä imin tietoa ja vinkkejä treenaamiseen. Harjoitteluni ei kuitenkaan ollut kovinkaan tavoitteellista tuolloin.

Tutustuin Jyväskylässä Johanna Vahaan ja Jyväskylän fitnessharrastajien porukkaan ja siitä alkoikin tieni kohti ensimmäisiä body fitness kisoja. Minulla ei tuolloin ollut juuri mitään hajua koko lajista tai kovasta treenistä, mutta tein niinkuin lapussa luki ja kävin ensimmäiset kisani, melkoisena rimpulana, syksyllä 2008. Sijoituin yhdeksänneksi ja olin siitä innoissani. Kisojen jälkeen olin todella väsynyt, loppuvuosi meni jonkinlaisessa koomassa. Samana syksyllä oli neljä työharjoittelua peräkkäin ja meni muutamia kuukausia, ennen kuin sain taas treeneistä kiinni.

Toiset kisani kävin Jaana Kotkansalon valmennuksessa vuonna 2013, sijoituin kevään Fitness Classicissa neljänneksi -163 cm sarjassa. Dieetti pisti kropan melko sekaisin ja dieetin loppupuolen olin sairaslomalla, mutta niin vaan lavalle päästiin. Ylitin kaikki odotukseni, mutta kisan jälkeiset onnentunteet vaihtuivat pian pettymykseen siitä, että koin kehittyneeni todella minimalistisesti. Jatkoin treenaamista, mutta tuntui että keho on aivan sekaisin. Ja niin oli pääkin.

Olin jonkun aikaa JiiPee Pulkkisen valmennuksessa, yritettiin välidieettiäkin mutta paino ei suostunut oikein laskemaan. Hormonitoiminnan normalisoitumiseen meni lopulta lähes kaksi vuotta. Vantaalle muuttaessani otin yhteyttä Solanan Salla Kauraseen, joka alkoi valmentaa minua. Tuntuu, että nyt olen löytänyt itselleni hyvän tavan treenata ja olen oppinut kuuntelemaan kehoani entistä paremmin. Se on vienyt tajuttoman paljon aikaa ja vaatinut käsittämättömän määrän kyyneliä, mutta vihdoin osaan arvostaa oikeasti sitä, että olen terve ja toimintakykyinen, vaikka en olekaan kisakunnossa tai edes lähellä sitä.

Välillä innostun yhä nykyäänkin kuntosaliharjoittelun lisäksi kokeilemaan muita lajeja. Tällä hetkellä käyn Vauhtisammakon juoksukoulussa, tosin kipuilevat pohkeet ja penikat ovat vähän hidastaneet harjoittelutahtia. En ole muutamaan vuoteen juurikaan juossut, mutta nyt muistan taas pitkästä aikaa sen juoksemisen aikaansaaman endorfiinihumalan – ihan mahtava tunne! Juoksukoulussa tehdään yhteiset intervallitreenit kerran viikossa ja omatoimiharjoitukset pari kertaa viikkoon. Ensimmäistä kertaa juoksen myös sykemittarin kanssa ja se on kyllä mainio kapistus :) Toisinaan iskee myös yllytyshulluus; kesällä osallistuin Sulkavan soutuihin työkaverin kanssa, soudettiin 60 kilometriä kirkkoveneellä ja itselläni oli takana tasan YKSI tunti soutuharjoittelua. Aika oli varmaan historian huonoin, mutta ei ollut muuten meikäläisen vika ;D Sama työkaveri sai houkuteltua minut syyskuussa myös Tough Viking -estejuoksukilpailuun ja se oli sen verran hauskaa ja rankkaa puuhaa, että ensi vuonna lähdetään uudestaan!

Olet kilpaillut kaksi kertaa, mikä oli parasta/vaikeinta/opettavinta kisaprojekteissa?

Parasta on ollut ne ihmiset, joihin olen kisaprojektien myötä tutustunut. Ensimmäisellä dieetillä nautin aamuaerobisista ja juoksulenkeistä, toisella dieetillä en jaksanut juuri juoksuaskelia ottaa. Ja onhan se kisalavalla patsastelu ihan uskomattoman siistiä hommaa! Viimeinen viikko, kun kaikki työ on tehty, viimeistellään kuntoa ja liimaillaan strasseja bikineihin... Silloin on toisaalta välillä sellainen fiilis, että voi kun pääsis vaan syömään, mutta toisaalta voi vaan nauttia ja fiilistellä aikaansaatuja tuloksia.

Vaikeinta oli ainakin viimeksi se armoton väsymys, pelotti mennä töihin, tuntui että on niin vetelä että valuu lattian läpi... Sosiaaliset taidot ei ole ehkä aivan huipussaan kun kaksi harmaat aivosolua törmäilee toisiinsa eikä meinaa muistaa edes omaa nimeänsä :D


Opettavinta oli se myllerrys mitä pään sisällä joutui käymään kisojen jälkeisinä kuukausina/vuosina, kun kroppa ei toimikaan niinkuin haluaisi/odottaisi sen toimivan. Omaa minäkuvaa on joutunut pohtimaan paljon. Olen ollut välillä todella syvissä vesissä ajatusteni kanssa, mutta näin jälkikäteen en vaihtaisi näitä kokemuksia pois, koska ne tekevät minusta sen, mitä olen nyt. Paljon entistä vahvempi.

Miten pidät motivaatiota yllä?


Tämä onkin hassu kysymys, koska en oikein koe, että varsinaisesti pitäisin motivaatiota yllä. Motivaation säilymiseen vaikuttavia tekijöitä on toki olemassa: mahtava valmentaja, kisat ja kisaajat, treenien tuoma fiilis, pienet viitteet kehityksestä. Vihaan sitä tunnetta, kun treenejä jää paljon väliin esimerkiksi sairastelun tms. vuoksi. Koko keho tuntuu silloin niin pahalle. Kyllä urheilu on se joka pitää miehen (ja naisen!) tiellä!

En kuitenkaan koskaan ole liimaillut kenenkään takapuolen kuvia jääkaapin oveen motivaattoriksi, tai muuta vastaavaa. Minulla kun nyt kuitenkin on vain ja ainostaan tämä oma takapuoleni. Suurin motivaattorini on kuitenkin terveys, ei pyllyn muoto tai kimmoisuusaste.

Tärkeintä elämässä?

Rakkaus.


Sinulla on blogi jossa on paljon hyvää asiaa ja sopivasti myös huumoria mukana, miten innostuit blogin kirjoittamisesta?


Kirjoitin blogia jo vuonna 2012, sain ihan kivasti seuraajiakin mutta sitä blogia ei ole enää olemassa. Olen aina rakastanut kirjoittamista ja sen vuoksi bloggaaminen tuntuu luonnolliselle. Lapsena haaveilin kirjojen kirjoittamisesta, mutta se taitanee jäädä haaveeksi. Bloggaamisessakin on näin työn ja harrastusten ohessa ihan riittävästi puuhaa :D Nykyisen blogini aloitin vuosi sitten lokakuussa kun sain ensimmäisen lisäravinnesponsorini. Vajaa kuukausi sitten muutin blogini uuteen osoitteeseen ja nykyisin sitä voi lueskella osoitteessa http://www.lily.fi/blogit/hennallaan

Millaisia blogeja itse seuraat?

Seuraan hyvin sekalaisesti blogeja, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Toisinaan lueskelen fitnesskilpailijoiden blogeja, toisinaan muiden terveyshömpöttelijöiden juttuja, joskus sitten taas jotain ihan muuta.

Tulevaisuuden tavoitteita ja suunnitelmia?


Treenaamisen suhteen tavoitteena on kasvaa isommaksi ja tulla voimakkaammaksi, oppia juoksemaan vaikkapa 10 kilometriä ilman kyyneliä ja lisätä liikkuvuutta. Muun elämän suhteen olen melko avoinna hyville ehdotuksille :D

Terveisiä lukijoille?

Kokeilepa vaihteeksi hyväksyä itsesi ja katso, mitä tapahtuu ;) Sellaista syksynjatkoa kaikille!


Blogin lisäksi voit seurata minua Instagramissa nimellä @hennallaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti