Hah, jopas typerä otsikko, mutta hitusen totuutta ainakin. Jopahan mahtuu kahteen menneeseen viikkoon kaikenlaista fiilistä ja ajatusta. Jos kuulisitte sen mun ajatusrallin niin kyllä teitäkin pyörryttäisi. Mutta miten niin, sitä rallia. Vähän alavireisissä fiiliksissä olen mennyt ja sittenhän iski flunssanpirulainen ja ajoi fiilikset ihan surkeaksi. "En varmasti parane ikinä", "Kaikki katoaa mitä on saanut aikaiseksi" "En saa itseäni enää ikinä niskasta kiinni" "En varmaan koskaan enää käy salilla" Yli viikko meni aika voimattomissa oloissa, enimmäkseen makoillessa. Nukkuminen oli <3 Järkihän se nyt kuitenkin samalla sanoo, että hölmö, se on vaan flunssa ja menee ohi kohta. Kun oli jo monta päivää mennyt ajattelin iltaisin, että no huomenna on jo parempi olo. Aamuisin petyin kun ei ollutkaan, viikon oli makuaistikin hukassa, aika tylsää. Tuli sitten syötyä ei juuri mitään/mitä sattuu ja sen kyllä huomaa kropasta samantien. Yök. Makoillessa haaveilin siitä, että miten kivaa on olla taas virkeä ja terve, että jaksaa entiseen malliin.
Jotenkin totuin syksyn kauneimpiin puoliin ja niihin aurinkoisiin syyspäiviin ja yhtä-äkkiä iski harmaus. Myös mieleen. Sehän selvästi kasvoi kipeänä lojuessa.
Noh, mutta nyt on synkistelty tarpeeksi vai mitä?
Mitäs muuta tässä parin viikon aikana. Expo-reissu tuli tehtyä, mukava päivä ja muutamaan ihanaan ystävään törmäsin.
Välillä päällä muutakin kuin jumppakalsarit..
Olihan se kiva päästä samaan kuvaan noin huikean mimmin kanssa..
Olihan se taas motivaatioreissu kaikkinensa ja messuilla olisi ollut kyllä kaikenlaista ostettavaa, itselle tarttui mukaan pari pönttöä lisäravinteita ja edullinen treenitoppi.
Ennen flunssaa, The Feeling hyvän treenin jälkeen.
Olen minä töitäkin tehnyt näemmä..
Mutta mites after flunssa. Eilen aamulla taapersin salille "ristiriitaisin" fiiliksin, jotenkin oli tunne niinkuin aloittaisi alusta, ihan kun olisi ollut öööö tosi kauan treenaamatta. Kevyemmin toki tarkoituksella jumppailin, olkapäitä, mutta niinhän nuo tuntui pikkuruisetkin painot yllättävän painavilta. Kuitenkin tosi hyvä tatsi löytyi lihoihin heti ja hyvillä mielin lähdin treenin jälkeen kotiin. Tänä aamuna sitten selkäjumppaa hyyyyyvin kevyesti ja kuullostellen.
Ja kotiinlähtöselfie. Hyvä mieli. Mukava päästä normiarkeen taas kiinni. Tosiasiahan se on, että kun on tämän "elämäntavan" opetellut niin ei se katoa, eikä se rakkaus punttien heiluttelemiseen.
Ai niin, kirjoittelin stooria Fustrasta,
käyppäs kurkkaamassa mun sivulta tai Aika-ajon sivustolta. Itsehän näen Fustran loistavana treeninä myös fitnessmimmeille ja miehille, koska harjoittelu parantaa ryhtiä, lisää liikkuvuutta jne. Joten vink vink..
Mukavaa viikonjatkoa sulle !!!
-Satu-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti