Mitä kuuluu?

Jos nyt jotakuta sattuu kiinnostamaan niin kerronpa. Pitkästä aikaa istua nökötän tietsikka sylissä. On taas ollut aikakausi kun ei ole ollut oikein jutunjuurta enkä ole hirveästi panostanut yleensäkkään blogien lukemiseenkaan.

Vähän tommosiakin fiiliksiä oli viime viikolla. Paljon tuli mietiskeltyä kaikenlaista, mutta sen ja töitten lisäksi kävin esimerkiksi leikkimässä valokuvaajaa

Totesin taas, että on se metsä vain ihana paikka olipa vuodenaika mikä tahansa.

Treenejä oli viime viikolla siis vain kolme, ja erilaisia kuin "normiviikkoina". Olipa ihan kivaa vaihtelua. Välillä täytyi "poseerata" uudessa paidassa

(ai miten niin tykkäänkö Minionseista...)

Viikko sitten olikin jännä päivä. Rakas ystäväni Laura suti aamulla pakkelia naamaani ja siitä kiiruhdin valokuvaukseen. Jännitti siis aikalailla menomatkalla, mutta kun paikalle saavuin ja tapasin kuvaajan oli jännitys tiessään ja tunnin kuvaushässäkkä olikin itseasiassa tosi mukavaa.

Kiitos paljon Hennalle kuvista <3

Siinä se sitten on.. Melkein kolme vuotta on kohta töitä tehty. Akka on muuttunut, mutta kuitenkin eniten "pään sisällä". Minun painonpudotus on pieni siihen verrattuna mitä muutama tuttuni on saanut aikaiseksi, he vasta ovatkin huikeita naisia! Arvostan suuresti.
Meinasi tulla tippa linssiin kun katselin vanhoja kuvia ja noita studiokuvia, mietin onko noissa oikeasti minä. Tajusin, että hitto, oon mä vissiin jotain saanut aikaiseksi. Ehkä mä pikkuhiljaa opin olemaan vähän ylpeä itsestäni, tiedättehän, silleen hyvällä tavalla. Olen ollut onnekas ja saanut kannustusta ystäviltä, sellainen haluan itsekkin olla, siis kannustava/tsemppaava ihminen. Hämmennyin tänään kun somessa kommentoitiin minun olevan esimerkki, minä? Esimerkki? Taas jotenkin liikutuin. Joku nainen oli kommentoinut instagramiin, että samalla kun olen kutistunut olen myös nuorentunut. Se itseasiassa varmasti jollain tavalla pitääkin paikkaansa, ainakin sitäkautta, että elämään on löytynyt paljon enemmän iloa ja yleensäkkin "elämää".

Mitäs muuta sitten tässä kahden viikon sisällä. Ulkoilua uusissa maisemissakin, yhden iltapäivän lenkki.

Syksyssä on kivointa kynttilät. Relausta, tunnelmaa, koti <3

Viime viikon keskiviikkona mentiin extempore ihanan Minnan kanssa virtuaalivenyttelyyn ja päätettiin sitten ottaa tavaksi. Niinhän sitten tänäkin keskiviikkona treffattiin. Ei päästykään virtuaalivenyttelyä tekemään niin keksittiinpä sitten itse kaikenlaista kivaa. Venyteltiin ja rullailtiin ja lopuksi...

No mitä tuossa sitten tapahtuu, rullaillaan tangolla kinttulihoja. Ja me otetaan niin uusiksi taas ensi keskiviikkona, ihan mahtavaa.

Tälle viikolle on neljä treeniä alla ja kaksi jäljellä. Eilen iltamassa kävin rääkkäämässä etureiskoja (joku oikosulku tuli, olisi ollutkin persuspäivä, tehdään sitä sitten sunnuntaina..) ja pohkeita. Nyt on kintut ihan kiitettävästi kipeinä, varsinkin pohkeenpirulaiset.

Tänään sitä oltiin taas jännän äärellä, oli nimittäin teemutreenit. Olkapää/ojentajajumpan olin tilannut ja sitä saa mitä tilaa, yhdellä sanalla sanoen #tuskaa. Toinen olkapäätreenini oli siis työn alla ja se tehtiin, olihan sillä Teemulla tietenkin lisämausteena parikin kikkakakkosta, että huh huijakkaa. Lopulta tuntui jo, että olin jossain hämärän rajamailla ja takuulla olkalihoistakin lähti kaikki voimat käyttöön mitä otettavissa oli. Niin no, ei se ojentajasettikään mikään helppo ollut. Yksi takaolkapääliike vaihdettiin toiseksi kun sanoin, ettei se oikein ole mennyt kohteeseen. Ja huomasihan se valvova silmä sen ja keksi tilalle paremman liikkeen. Lopuksi tsekattiin pari harmaita hiuksia aiheuttanutta selkäliikettä, joista lopulta toinen vaihdettiin toisenlaiseen ja jopahan osuukin paremmin sinne minne pitääkin. Kyllä taas oli niiiiiiin opettavainen tunti että. Lisäksi motivaatio nousi taas x 100 niin mikäs tässä on taas aamulla lähteä treenaamaan. Kiitos ja aamen.

Tälläisiä kuulumisia mulle, miten sun syksy ja lokakuu on lähtenyt käyntiin?

Mukavaa viikonloppua!

-Satu-