Kerro kuka ja millainen mimmi on Marika?
Sain kutsun vieraskirjoittajaksi Satun blogiin ja luonnollisesti lupauduin kirjoittajaksi, mikäpä ettei! Kiitos Satu kutsusta!
Olen Marika, nelikymppinen treenikärpäsen puraisema sali-intoilija. Asun perheeni kanssa Oulussa. Perheeseeni kuuluu miesystävän lisäksi kaksi ylä-asteikäistä poikaani. Ei pidä unohtaa perheemme rakkaita ja karvaisia kavereita: englanninspringerspanielimummot Sissi ja Mailis ilostuttavat päiviämme. Kirjoittaja opiskelee tällä hetkellä OAMK:ssa fysioterapiaa, treenaa salilla tavoitteellisesti ja toimii äitihenkilönä. Elämäntapaani ohjastaa maailmanparas valmentajani JP Pulkkinen. Elämäntapani ovat tyystin erilaiset kuin monella tavallisella kaduntallaajalla ja luonnollisesti kaikki eivät tätä ymmärrä. Olen oman tieni kulkija, ehkä hieman yksinäinen susi, mutta tyytyväinen omaan elämääni, sen sisältöön ja kaikkeen mitä se minulle antaa. Valintojen maailma! Luonteenpiirteisiin kuuluu periksi antamattomuus, ajoittainen pessimismi, löytyypä minusta myös pedanttinen perfektionisti, joka satunnaisesti sortuu itsensä aliarviointiin… Olen omasta mielestäni huumorintajuinen esteetikko, oikeudenmukainen, toimelias ja parantumaton romantikko.
Miten innostuit treenaamisesta, kerro vähän taustoja?
Olen urheillut pienestä pitäen. Perheessämme melkein kaikki lapsistamme hiihtivät kilpaa, niin minäkin aikani. Lisäksi nuorena harrastuksiin kuuluivat yleisurheilu, jossa pikamatkat ja pituushyppy olivat omat lajit. Olen kilpaillut myös maastojuoksussa. Ratsastus on ollut ja on edelleen yksi rakkaimmista harrastuksista, johon nykyään valitettavasti ei aika tahdo riittää. Nuoruusvuosien jälkeen tuli useiden vuosien urheilematon, laiska ja railakas elämäntyyli. Sitten syntyivät lapset ja lapset kasvoivat, tuli ero ja minusta tuli yksinhuoltaja ja opiskelin silloin uuteen ammattiin. Silloin aiemmin tekosyitä oli pitkä liuta. Tekosyyt alkoivat näkymään peilistä ja pursuamaan vaatteista ja silmät avautuivat lopulta vuonna 2013, jolloin tein elämäntaparemontin. Laihdutin 12 kiloa ja aloin treenaamaan. Siitä se ura sitten urkeni. Valitsemani tie vei mennessään. Kun tuloksia tuli nopeasti, se innosti ja motivoi aina vain pidemmälle.
Olin mukana erilaisissa nettivalmennuksissa pitkän aikaa ja vihdoin kesällä 2015 aloitin henkilökohtaisen valmentajani JP Pulkkisen siipien suojassa. Tähän ajauduin yksinkertaisesti siksi, että koin tarvitsevani henkilökohtaisen valmentajan. Sellaisen, jonka oppeihin ja taitoon voisi luottaa sata prosenttisesti. Valmennuksessa olo on tuonut niin paljon ekstraa tähän omaan touhuun ja ennen kaikkea suunnan kaikelle toiminnalle. Nyt tässä hommassa on järki mukana ja joku vahtii tekemisieni perään ja seuraa tuloksia. Se motivoi, mutta myös pakottaa toimimaan oikein ja ohjeiden mukaan. Lipsahtaminen sivuraiteille on entistä hankalampaa, kun joku valvoo tekemisiäsi ja olet myös itsellesi ”tilivelvollinen” eikä turhia selityksiä kuten mutku, sitku tai nytku hyväksytä ;)
Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia/tavoitteita on treenaamisen suhteen?
Tulevaisuuden suunnitelmat ovat selkeytyneet kun aloitin henkilökohtaisessa valmennuksessa. Treenaaminen ja kaikki mitä elämääni tällä hetkellä kuuluu on paljon tavoitteellisempaa ja tarkoituksenmukaisempaa, kuin mitä ikinä aiemmin on ollut. Toki aiemminkin olen treenannut ainakin omasta mielestä kovaa ja tosissaan, mutta tässä hommassa on nyt joku järki ja tarkoitus. Ehkäpä minut nähdään vielä joskus tulevaisuudessa fitness kisoissa lavalla bling blingeissä poseeraamassa satojen silmäparien tuijottaessa arvostelevasti, ehkäpä kenties? Mutta vaikka sitä kisapäivää ei koskaan tulisikaan, elämäntapani tulee pysymään sata varmasti samanlaisena. Aina täytyy olla haaveita ja tavoitteita. Ilman päämääriä ja tavoitteita toiminnasta tulee epämääräistä mössöä. Muistakaa siis haaveilla, se ei ole keneltäkään pois!
Olet aloittanut opiskelun, miksi fysioterapeutiksi?
Aiempi ammattini parturi-kampaajana tuli tiensä päätökseen erinäisistä ja useista syistä ja piti alkaa miettimään tosissaan mitä isona haluaa tehdä. Olin jo aloittanut liikunnallisemman elämän ja mietin eri vaihtoehtoja kuumeisesti. Fysioterapeutin ammatti vaikutti sellaiselta mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa. Hain opiskelemaan ja onnekseni onnistuin pääsykokeissa ja aloitin opiskelut elokuussa 2015. Halusin ammatin, jossa voisin auttaa ihmisiä kuntoutumaan ja voimaan paremmin elämässään. Ainakin vielä valinta tuntuu hyvinkin oikeaan osuneelta.
Mitkä on vinkkisi sujuvaan arkeen, miten yhdistää mahdollisesti työ/opiskelu, perhe, treenaaminen?
Olen ehkä vähän huono henkilö vastaamaan tähän kysymykseen. ;) Itsellä arjen pyörittämisessä auttaa aikataulutus. En tee kalenteriin kuitenkaan mitään merkintöjä viikkoja ennen, mutta mielessäni järjestän aina tulevan viikon aikataulun koulun, kodin ja treenien osalta. Koulu on tällä hetkellä numero yksi, mutta treenit eivät kodin ja perheen kanssa jää yhtään vähemmälle. Joskus päivää täytyy vain venyttää jommastakummasta päästä, jotta saa kaiken tarvittavan tehdyksi. Ylimääräiseen ei juurikaan jää aikaa, sen tietää varmasti jokainen perheellinen. Arjen pyörityksessä korvaamattoman apunsa tarjoaa mieheni ja jo hieman isommat lapseni. Heidän tukensa ja apu on ollut korvaamatonta. Homma toimii toisena päivänä paremmin kuin toisena ja onhan tässä ollut koko perheellä opettelemista, kun arki muuttui minun opintojeni myötä. Päivä kerrallaan ja mottona: älä jätä tekemättä sitä, minkä voit tehdä jo tänään!
Kirjoitat blogia, millaisia blogeja itse luet?
Nykyään omankin blogin kirjoittaminen on jäänyt hävyttömän vähäiseksi, anteeksi siitä! Mutta pääasiassa seuraan ja luen liikuntaan ja treenaavien ihmisten elämään liittyviä blogeja. En ole niinkään lajiuskollinen tässä asiassa, mutta toki pääasiassa lukemani blogit liittyvät fitnekseen tai kehonrakennukseen. Löytyy seuraamistani blogeista myös leivontaan liittyviä blogeja!
Tärkeintä elämässä?
Tähän on helppo vastata! Oma perhe on numero yksi. Sieltä saan kaiken voiman mitä tarvitsen. Se että saa rakastaa ja olla rakastettu on tärkeämpää kuin mikään muu. Kun asiat rullaavat ja elämä on kuosissaan, niin silloin on helppoa tehdä itseä kiinnostavia juttuja itsekseen ja yhdessä tärkeiden ihmisten kanssa. Perheestäni saan voimia opiskella tavoitteellisesti ja treenata ahkerasti.
Terveisesi lukijoille?
Carpe diem! Ja valitse rohkeasti oma tiesi, välittämättä siitä mitä mieltä muut mahtavatkaan sinun valinnastasi olla. Tee elämästäsi oman näköisesi, olipa se sitten minkälainen hyvänsä. Järjestä arkesi ja elämäsi omien mieltymysten ja tarpeiden mukaan ottaen kuitenkin huomioon perheesi. Jokainen pienten lasten vanhempi tietää sen, ettei ylimääräistä aikaa ole arjessa, mutta aikansa kutakin. Kuulostaa kliseeltä, kun sanotaan että lapset kasvavat liian pian, mutta se pitää paikkansa. Älkää jääkö kotiin sillä varjolla, että ei ole aikaa harrastuksille, vaan järjestäkää aikaa itsellenne ja omille jutuille ja harrastuksille olivatpa ne mitä hyvänsä. Silloin jaksaa ihan varmasti paremmin ja voi paremmin ihmisenä.
Ole rohkea, uskalla muuttua ja ottaa vastaan uusia ajatuksia. Älä vertaa itseäsi muihin vaan omaan lähtötilanteeseesi ja siihen missä olet nyt. Usko itseesi ja omiin juttuihisi mitä teet. Älä lannistu takaiskuista vaan nouse niiden yläpuolelle lannistumatta. Katso peiliin ja sano että minä rakastan sinua. Minä opin tämän eräältä ihanalta asiakkaaltani vuosia sitten. Jokainen aloittaa joskus jostakin, sinä itse muokkaat matkastasi sellaisen kuin tahdot. Voimatsempit kaikille lukijoille ja suuren suuri kiitos Sadulle, että sain tulla vierailevaksi kirjoittajaksi. Oikein mukavaa talven odotusta kaikille!
Oma blogini Tuuliviirin treeniblogi löytyy osoitteesta http://hiljaisetillat.blogspot.fi/
Valmentajani JP Pulkkisen omat kotisivut löytyy osoitteesta http://www.jiipee.fi/
Voit seurata minua Instagramissa profiilissa http://instagram.com/marika_lo/
Kiitos Satu tästä mahdollisuudesta vierailevana kirjoittajana! Tämä oli mukava kokemus :)
VastaaPoista