sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Tsemppii tsemppii


Edelliseen omaan kirjoittamaani tekstiin tuli lukijalta kommentti jossa kiitettiin tsemppaavasta blogista. Olin tietenkin positiivisesta palautteesta hyvilläni ja jäinkin asiaa miettimään. Olenko mä tsemppaava? (Lukeeko mun kirjoituksia oikeesti joku ja miksi lukee..) Millä tavalla mä olen tsemppaava? Siis täällä blogissa. Sitten päädyin siihen vastaukseen, että taidan mä olla. Ja noin ihan muutenkin. Ja haluan olla. Oman elämäntapamuutoksen ajalta kyllä muistaa miten hyvältä se kannustus ja positiiviset kommentit tuntuivat (niinkuin edelleenkin ja matka vain jatkuu.) Varsinkin viime aikoina olen huomannut, että olen onnekas siinä mielessä, että minulla on kannustavia ihmisiä ympärillä. Mä luulen, että kaikkihan sitä tsemppiä tarvitsee, joskus enemmän joskus vähemmän ja jotkut enemmän jotkut vähemmän. Ei toisten kehuminen, kannustaminen ole itseltä pois.


Sain tuon kuvan viestinä eilen ja sillä on iso merkitys minulle.

Tämä viikko onkin ollut monella tapaa erillainen kuin edeltäjänsä, hyvällä ja huonolla tavalla. Treenit on sujuneet valehtelematta hitsin hyvin ja toki se saa aikaan hyvää fiilistä ja uskoa omaan tekemiseen. Maanantaina salikaveri kysäisi miten treenit sujuu, vastasin, että "aivan h.lvetin hyvin" Pari päivää sitten valkkua kiittelin, että johan alkaa olkapäätkin ottaa paremmin osumaa kuin ennen tätä meidän yhteistyötä. Se on tosiasia.


Mutta mistä se johtuu. Before Teemu olen olkapäätreeneissä jännittänyt melko paljon niskoja/epäkkäitä joka on tehnyt treenaamisesta hankalaa ja aiheuttanut kaikenlaista mälsää, silloin ennen olen tehnyt monta kiloa isommilla painoillakin (esim. pystypunnerrusta), mutta eipä onnistuisi enää. Koska hermotus toimii paremmin ja jo alkulämppäliikkeiden aikana on olkalihat tulessa. Thank god! Plus se, että niskat ei ota enää osumaa (olkapää)treeneistä. Mä olen niin tyytyväinen. Eikä mua hävetä myöntää, että ennen olen tehnyt joitain juttuja jollain tavalla väärin tms.

Viime viikko oli treenien osalta siis aika takkuinen, ei ihmekkään flunssan jälkeen. Meinasi turhautuminen iskeä, mutta onneksi järkikulta taas lohdutteli, että kyllä tää taas tästä lähtee.

Tämä viikko alkoi olkapää/ojentajatreenillä ja kuten kehuin niin perfect, että varmana kasvoi lihat puolella. No viiitsi vitsi. Ojentajille onkin vain pari liikettä ja se on ihan riittävästi, sellaisessa tulessa on lopulta nekin ojentajaraasut. Valkku on myös löytänyt mulle just sopivan takaolkapääliikkeen, no facepull se on ja paljon olen sitä ennen tehnytkin. Ero on vain siinä, että nyt osaan tehdä sen siten, että paremmin menee kohteeseen.


Maanantaina pääsin katsomaan Helsinkiin yhtä suuresti rakastamani bändin keikkaa kun oli Kepa liput sinne hankkinut. Nimittäin Five finger death punch oli lavalla.


Jännän äärellä, Hesaan lähdössä. FFDP:n lämppärinä oli orkesteri nimeltä Papa roach, jota olen joskus nuorena tyttönä vähän kuunnellut, mutta ei tehnyt vaikutusta. Mutta nytpä teki ja tulihan se uusin levykin hetimiten hankittua <3 Tiistaina oli jumpan osalta vuorossa etureiskat, kiitettävästi sain ne väsytettyä. Keskiviikkona oli treeneistä välipäivä. Torstaihan on toivoa täynnä vai miten se meni. Pitkästä aikaa käytiin Kepan kanssa treenaamassa, selkätreeni tehtiin, mun ohjelman mukaisesti.






Hyvä treeni ja hirrrveen vahva olo.

Perjantai. Menin salille ja iski katastrofi! Salikassissa ei kuulokkeita. What the fuck. Ei löytynyt ei, eikä ole löytynyt tähän päiväänkän mennessä (tarvinnee hankia uudet, saa siis suositella edullisia langattomia kuulokkeita, jotka pysyy päässä..?) Jouduin sitten treenaamaan ihan salin musiikin tahdissa, onnistuihan tuo jotenkin. Olkapää/rintatreeni ja jo vain taas heti alkuunsa olkalihat tulessa, mahtavata. Eilen oli ihanan/kamalan takareiska-pakarajumpan vuoro. Milläs muullakaan se alkaa kuin kuminauhahommilla.


Kumppari kintuissa siis taapersin menemään määrätyn verran sivusuunnassa, eteenpäin (paino varpailla) ja taaksepäin (paino kantapäillä). Kuminauhailun jälkeen siirryin takareisiä koukistamaan ensin kolme settiä takareiskan alaosaa supistavaa liikettä, sitten yläosaa. Toimii. Ja tottahan toki kaikkea muutakin kivaa kintuille. Salilta kiiruhdettiin kotiin syömään ja siivoamaan. Sain sitten vielä viettää aikaa kahden rakkaan ystäväni kanssa, tosin molempien kanssa erikseen.


Tämä päivä on ollut tosi harmaa, ei mieli vaan tuo ulkona näkyvä maisema. Olenkin kirjoittanut tätäkin tekstiä kirkasvalolamppuni valossa, kyllä sillä vaan piristävä vaikutus on. Muutakin piristystä päivää kun pitkästä aikaa natsasi aikataulut ja pääsin ystäväni Lauran kanssa treenaamaan. Kyllä on sekin itselleni yksi motivaattorimuija, on myös mahtavaa seurata ystävän matkaa kohti body fitness-kisoja. Mutta siitä treenistä, selkätreenin vuoro oli molemmilla joten sitähän sitten. Kolme eri liikettä joita Lauran ohjelmassa oli.


Hyvin jaksoi puristaa kun oli tsemppari selän takana, kiitos Laura <3 Kamu jatkoi omaa treeniään, itse tein vielä yhden oman treeniohjelmani mukaisen selkäjumppaliikkeen sekä hauisjumpat. Sitten hyvillä mielin kotiin välipalaselle ja jatkamaan blogin kirjoittelua. Blogiinkin iittyen, pari päivää sitten alkoi kasvontuunausoperaatio josta myös tulen kertomaan blogissa. Jospa musta tulee kohta tosi nätti :) Joopa, mutta pysykääs kuulolla!

Mukavaa uutta viikkoa sulle!

-Satu-






.

2 kommenttia:

  1. Hyvä Satuuuuu! Mulla kävi samoin aika monien treenien ja painojen kans, että uusiksi meni mutta menköön! Kannattihan se ja nyt menee tosiaan jo lämppäreissä olat pumppiin :D Voimakasta viikkoa sulle voimanainen <3

    VastaaPoista
  2. Ei susta tarttis tuon nätimpi kyllä tulla, tulisit jo liian nätiksi. Senkin tsemppimuija, oot huikeessa kunnossa! :) Sama homma muuten ittellä noiden painojen kanssa...

    VastaaPoista