lauantai 18. kesäkuuta 2016

I`m really alive



Olisikohan niin, että saisin vihdoinkin jotain tekstiä aikaiseksi.. Oikeastaan olisi hirveesti asiaa, toisaalta ei yhtään. Aika tuntuu menevän kuin siivillä. Ei ole ollut helppo tämä taaksejäänyt kevät. Mutta "kurjuuden" keskellä paljon hyviä asioitakin. Treenannut olen kyllä, välillä enemmän, välillä vähemmän. Nyt taas tuntuu, että alkaa taas saada paremmin jutusta kiinni. Voimavarat on olleet viime aikoina vähän vähempänä niinpä en ole treenihommista stressiä repinyt.


Itse asiassa perjantaina oli niin hyvä fiilis ja treeni kulki kuin unelma, että jammasin salilla kuulokkeet korvilla. Olihan siellä muitakin, mutta ajattelin, että paskanko väliä. Entistä vähemmän ja vähemmän mietin sitä mitä muut minusta mahtavat ajatella. Mitä väliä sillä on?


Olen ottanut "löysin rantein", syön melkolailla "vapaasti" ja treenaan mitä huvittaa. En nyt sentään treenaa miten sattuu vaan selkeä jako siinä hommassa on, mutta fiiliksen mukaan tavallaan.

Olen nauttinut kesästä niin paljon kuin sää on sallinut. Uudet biksutkin tuli hankittua (kai kerran neljässä vuodessa voi hankkia uudet...), odottavat kaapissa rantsukelejä. Olen saanut nauttia ystävieni seurasta ja voin taas todeta (ja kiittää), että mulla on maailman parhaita ystäviä <3



Lapset selvisivät kunnialla taas yhdestä kouluvuodesta ja voin sanoa olevani ylpeä jokaisesta heistä, miksipä en olisi. Vanhempi tyttäreni suuntaa äidin jalanjäljille ja aloittaa hoitsu (+lukio) opinnot elokuussa. Toisaalta vaikka tiedän kuinka rankkaa hoitajan työ nykypäivänä on olen silti hitusen innoissani asiasta.

Blogi ei ole oikea paikka ruotia ihan kaikkia henkilökohtaisia asioita, enkä meinaa sitä tehdä nytkään. Voin vain todeta, että viime ajat ovat opettaneet paljon. Olen löytänyt itsestäni sellaisia voimavaroja joita toivoin olevan, mutta en ehkä uskonut olevan. Nyt kuljetaan päivä kerrallaan. Ja treenataan. Ja opiskellaan. Ja tehdään töitä.
Ehkä joskus saan oikeata asiaa tähän blogiinkin...ehkä..

"Just open your eyes and see that life is beautiful"

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Vitnesstä

Niin, viime lauantai menikin siis vitnestellessä kun oltiin kultsalla katsomassa kisoja kultsin kanssa. Koko päivä siellä tuli istuttua ja hitusen meinasi levottomuuskin iskeä. Mutta eihän meillä tylsää ainakaan ollut.




Pari tuttua oli kisaamassa body fitneksessä ja odotinkin näkeväni heidät lavalla. Isosti hattua nostan heille, jotka kovan työn tekevät ollakseen "kisakunnossa". Muutamana vuotena on tullut käytyä katsomassa noita skaboja. Tuolla fitness classicissa ei juuri muuta nähtävää olekkaan kuin nuo kisat ja ajattelinkin, että enää en mene ja maksa niin paljoa moisesta lystistä (paitsi jos sattuu joku kaveri olemaan lavalla)


Kuvassa koulukaverini Liis, joka nappasi Body fitness -163cm- sarjassa ensimmäisen sijan

Fitness Expo syksyisin onkin toinen juttu, koska onhan siellä aina myös hienot messut ja paljon katseltavaa.
Monesti noitten reissujen jälkeen itsellekkin tulee fiilis, että itsekkin haluaa. Tällä kertaa sellaista ei oikeastaan tullut. Seuralaiselle taisi tulla ja odotankin milloin näen Hennan lavalla <3 Laitoin kyllä faceen päivityksen just for fun, että josko kisaamaan. Hetken kävi mielessä, että jos tähtäisi siihen masterseihin, yli 45 vee. Olis ainakin "pari" vuotta aikaa reenata.. No joo, näin on ihan hyvä. Toki kyllä mulle kelpaisi pyöreät olkapäät, sutjakka vyötärö ja pyöreä perä. Ne tulee jos on tullakseen, en mä salilla ravaa unelmap.rseen kuvat silmissä vilkkuen. Se on The Feeling joka sinne vie kerta toisensa jälkeen. Mutta nämä oliskin menneet vaikka kisakynsistä, eikö vaan?


Kävin taas laitattamassa Vilman luona hius.somassa kynnet kuntoon. By the way, nyt löytyy myös instagramista, laittakaahan seurantaan! Taas annoin vapaat kädet kynsien suhteen ja kannatti. Oma kekseliäisyyteni ei riittäisi suunnittelemaan tuollaisia. Mitähän ensi kerralla.. Ehkä jotain oranssia..tai lilaa..

Tällä viikolla olen päässyt taas treeneissäni "normaaliin" vauhtiin. Olenkin saanut puserrettua todella hyviä treenejä. Olen tehnyt "mitä huvittaa". Maanantaina etureiskoja ja vatsoja. Etureisille kyykkäilyä smithissä, prässiä, reisiojennusta ja kyykkyjä pallo selän takana seinää vasten. Tiistaina alleja ja olkapäitä.


Selkäpäivää keskiviikkona


Torstaina pidin välipäivän salipuuhista, lenkillä taapersin kuitenkin.


Vesi on plussaa vaikka noinkin vähäinen. Pielisen rannalla kun on lapsuutensa elänyt, sekä myöhemmin Kuopiossa (vesistön läheisyydessä sielläkin) niin sitä vesistöä kaipaa...

Perjantaiaamuna jouduin pakon edessä taapertamaan aikaisin aamulla hammaslääkäriin 40 minsan matkan. Eipä edes potuttanut yhtään, koska aurinko paistoi. Raittiista ilmasta sai energiaa ja hammaslääkäristä taapertelinkin salille takareisi/pakara/vatsajumpalle.


Hyvän treenin kerkesin tehdä ennen töitten aloittamista. Illalla alkoi jo olla fiilikset, että jotain on tullut tehtyä hanurilla, muutakin kuin istuskelua.

Tänään kerkesin salille vasta puolenpäivän aikaan. Rinta-olkapäätreeni oli aikeissa tehdä. Kehitys on hidasta, välillä sitä tulee surkuteltua, että hitot kun ei aiemmin ruvennut noita puntteja nostelemaan. Täytyy kuitenkin pysähtyä miettimään, että täytyy olla tyytyväinen siihen mitä on reilun kolmen vuoden aikana saanut aikaiseksi. Ja taas kerran voi todeta, että onhan tässä loppuelämä aikaa jumpata mikäli terveyttä riittää.






p.s Muistathan, että koodilla satu10 saat 10% alennusta tilatessasi Baseativan- verkkokaupasta! Kannattaa käydä kurkkaamassa.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Mitä kuuluu?


Täällä mä vielä olen, uskokaa tai älkää. Viimeksi kirjoittelin, että yritän kirjoittaa tätä blogia useammin, mutta... Kuten näkyy, laiska olen ollut sen suhteen. Aim veri sori. Kaksi viikkoa on mennyt (taas) kuin siivillä. Aikamoista sinkoilua on ollut. Töitten parissa on tullut puuhasteltua, sekä fyysisesti työmaalla, sekä kotona kone kourassa. Mutta hätäkös tässä, mä niiiiin tykkään mun työstä ja se on niiiiin mun juttu. Saan touhuta eri ikäisten ja erilaisten ihmisten kanssa, ihan huippua. Innolla odotan myös sitä, että saan ensimmäisen pt-ryhmäni kasaan ja pääsen suunnittelemaan kaikkea kivaa porukalla toteutettavaksi.


Minä en valmentajana halua olla "vain fyysinen" valmentaja, haluan olla valmentaja, jonka kanssa voi avoimesti jutella myös niistä psyykkisistä haasteista. Se on kuitenkin tärkeä asia jos puhutaan vaikkapa painonpudotuksesta. Haluan olla tsemppaaja valmennettavalleni, kaikille ei kotoa tai vaikkapa työyhteisöstä kannustusta löydy.


Viime viikonloppuna olikin taas kouluviikonloppu Espoossa, odotan aina noita reissuja. Joka kerta oppii niin paljon uutta, huippujengin kanssa. Tosin taas kerran olinkin reissusta palattua yhden päivän aivan todella väsynyt (sitä se aivotyö teettää ja muukin hölmöily) Koko viikonloppu meni liikeanalyysien ja anatomian maailmassa.


Tällä viikolla olen sentään skarpannut omienkin treenien kanssa, jopa kolme treeniä tälle viikolle olen saanut aikaiseksi. Viikon päätin aloittaa erityisen reippaasti ja suuntasin aamulla salille jalkatreenin pariin


Salilta jatkoin matkaa hyppyrimäelle ja kävin kipittämässä portaita


Kotiin päästyä lähdin vielä lenkille. Oli ihan pakko, koska upea sää. Lopputuloshan oli se, että takapuoli oli kipeänä useamman päivän.

Eilen käytiin Repovedellä toista kertaa tänä vuonna. Pari tuntia siellä meni taapertaessa upeissa maisemissa.


Tuo paikka onkin ehdottomasti lempipaikkani näillä huudeilla.

Tänä aamuna kerkisin käydä tekemässä selkätreenin ennen töitä. Olen erityisesti ihastunut leuanvetolaitteeseen, jossa pystyy laitteen avulla keventämään liikettä. Kun ei tätä omaa ruhoa jaksa ylös hinata. Jonkin verran on tullut kikkailtua noiden jungle gym-nauhojen kanssa, joilla pystyykin tekemään vaikka mitä. Saa vaihtelua treeneihin.


Pahoittelut kuvan laadusta, mutta saanee selvää mitä puuhaan.


Huomenna ei treenaamaan kerkiä, sillä aamulla lähden kohti Helsinkiä, Kultsalle katsomaan Fitness classic-skaboja.


Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua !!!

-Satu-





sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Vihdoinkin!!!

Blogin kirjoittelu on ollut mielessä, mutta ei niin tärkeysjärjestyksessä kärkisijoilla, että olisin tarttunut koneeseen kirjoittaakseni. Vihdoinkin päätin ruveta tähänkin puuhaan. Ja vihdoinkin, tuli eilen se tärkeä päivä. Nimittäin Fitness24Sevenin avajaiset täällä Kouvolassa.


Täytyy rehellisesti todeta, että olen tyytyväinen. Uuteen työpaikkaani, sekä työni kannalta sekä treenaajan silmin. Kaikki tarvittava löytyy ja vähän "extraakin".



Uusi sali on ihanan valoisa ja avara. Plussana mukavat työkaverit.
Vaikka vuosi tulikin tehtyä yksilövalmentajan työtä niin nyt saan oikeasti tehdä sitä mikä on enemmän niin mun juttu. Olen innoissani ja kiitollinen.

Viime viikot on menneet siis odottavissa fiiliksissä. Hitusen myös tylsistyneenäkin kun olen odottanut, että pääsen "tositoimiin". Tänä aamuna kävin itse uudella salilla treenaamassa ennen kuin toinen avajaispäivä starttasi.


Mutta miten tässä on pari aiempaa viikkoa mennyt? On tullut käytyä päivän reissu Tallinnassa, retki Repoveden kansallispuistossa, pääsiäispäivällisellä ystävän luona. Treenattu on myös enemmän ja vähemmän. Vietetty aikaa perheen ja ystävien kanssa. Niin ja tottakai nautittu aurinkoissta päivistä.


Siinä muutama räpsy viime viikoilta. Kuten näkyy, nyt ei runosuoni kuki. Mutta yritän ryhdistäytyä bloginkin suhteen.

Käyhän kuitenkin kurkkaamassa tuo valmentajasivuni myös.

Ihanaa ja aurinkoista uutta tulevaa viikkoa!!!

-Satu-

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Kuntosalivalmentaja tässä hei!

Jälleen kerran, väsynyt, mutta onnellinen kuvastaa tämän hetkistä fiilistä erittäin hyvin. Voisin lisätä tuohon vielä kiitollinen.


Tuohon kysymykseen voin vastata, että hiton hyvin. Mutta kerrotaan kuitenkin edeltäviä tapahtumia, jottei nyt ihan kehumiseksi mene.

Vielä reilu viikko sitten ajattelin, että hätäkös tässä. Menen ja teen ja that`s it. Kuitenkin alkuviikosta se alkoi vyöryä, se jännitys nimittäin. Tulevan viikonlopun suhteen. En muista olenko blogissa kertonut, mutta olen/olen ollut kova tyttö jännittämään joitain asioita. Enkä ole siis mikään semijännittäjä, vaan olen ollut superhyperjännittäjä. Se on ollut iso juttu sikäli, että vuosia sitten kyseisen asian takia jätin sairaanhoitajaopiskelut kesken. Kyllä vain. Sen jälkeen tunsin oloni tosi epäonnistuneeksi ja toki se on jäänyt kaivelemaan mieltä jollain tavalla. Toki silloin olin paaaaljon nuorempi ja muutenkin "erilainen" minä. Kuten sanotaan, kaikella on tarkoitus, niin lienee tuollakin. Läheisimmät ihmiset elämässäni tietävät, kuinka suuri henkilökohtainen merkitys esimerkiksi tämän viikonlopun onnistumisella minulle on.
Mutta niin, ajatukset olivat siis tällä viikolla hyvin tiukasti tulevassa kuntosalivalmentaja-näyttökokeessa. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa näin itseni näyttökokeessa ohjaamassa ja mietin miten toimin, mitä teen.

Koittihan se perjantaiaamu ja maha velloen matkustin matkustin junalla Lahteen. Sieltä matka jatkui kohti Espoota ihanan koulukaverini, Heidin kyydissä. Meillä oli niin hauska ajomatka ja yhdessä käkättäessä jännityskin unohtui (kiitos Heidi <3 ) Koulutus alkoi kello 12 ja itse olisin toivonut, että näyttökokeet olisivat olleet heti edessä. Mutta eipäs, kuin ihan päivän päätteeksi illalla. Lopultahan olin siis toiseksi viimeinen näytön suorittaja. Alkuun meillä oli siis teoriaa. Onneksi sain keskityttyä siihen jännityksestä huolimatta. Tärkeää asiaa oli tietenkin.


#jännänäärellä

Viideltä alkoi näyttökokeet ja kaksi tuntia sain odotella omaa vuoroa. Sen kahden tunnin aikana jännitys vain katosi ja luottamus omaan osaamiseen kasvoi. Näytöt suoritettiin siis parin kanssa kouluttajan valvoessa tarkkaan vierellä. Näyttökoeliikkeet arvottiin. Tuli lopulta oma vuoro ohjata ja rehellisesti sanottuna, se meni todella hyvin. Yllätyin itsekkin kuinka cool olin siinä tilanteessa. Ohjattavan liikkeen lisäksi ohjattiin myös palauttava venytys ko. lihakselle. Sitten kuulemaan tuomio kouluttajalta. Jos en väärin muista kouluttajan ensimmiset sanat olivat "Sä olit niin ihana". Sain siis hyvän palautteen. Kivi vierähti sydämeltä, helpotus. Äkkiä puolisolle soitto asiasta. Tuli komenttia takaisin "En hetkeäkään epäillyt" Rehellisesti sanottuna, en epäillyt itsekkään. Nimittäin omaa osaamistani. Mutta pelkäsin sitä, että jännityksen vuoksi unohdan tärkeitä asioita ja siksi en saa näyttöä läpi.
Noh, tyytyväisin mielin pääsin lähtemään rakkaan isosiskoni hoiviin ja iltapalalle.

Lauantaiaamuna alkoi koulutus klo.9. Kävellessäni parkkipaikalta koulutuspaikalle teki mieli tanssahdella auringonpaisteessa.


Varsinainen valopää...

Päivän aiheena oli muunmuassa lihaskuntoharjoittelua tukeva ravitsemus


Ei oo toi tyyppi ollut kyllä ruoka-aikaan kotona... Asiaa oli myös diabeteksestä ja verenpaineasioista. Kun noita aiheita käytiin läpi, totesin olevani tyytyväinen. Tulevaan työhöni liittyen, että on tuo hoitajan koulutus ja työkokemus pohjalla. Mielenkiintoisien ja opettavaisten teorioiden lisäksi harjoiteltiin erikoisnostotekniikoita (maastaveto, rinnalleveto, tempaus) sekä passiivisia venytyksiä pareittain.


Venyttelyä Pauliinan kanssa.

Ruokatauolla kerittiin Eveliina-open kanssa ulkoilemaankin


Tulihan sieltä lisääkin opiskelukavereita tankkaamaan aurinkoenergiaa. Käkätystä ja naistenjuttuja siis, huippujengii.


Lopultahan sekin hauska ja opettavainen päivä oli ohi. Pääsin tyytyväisenä kotiin. Teoriakoe pyöri mielessä ja meinasin kokeilla sitä jo heti eilisiltana. Maltoin kuitenkin ruveta nukkumaan, hyvä niin. Tänä aamunahan se sitten oli edessä, koska halusin saada senkin pois alta. Puoli tuntia oli aikaa verkkotentin tekemiseen, eikä se mikän iisi ollut. Mutta läpihän se meni, että heilahti. Joten nyt voin sanoa olevani myös kuntosalivalmentaja.

Tänään meinaan juhlistaa asiaa jollain tavalla. Punttia en taida mennä kolistelemaan tänään, mutta ulkona paistava aurinko houkuttelee ainakin ulkoilemaan. Onneksi on päivää vielä paljon jäljellä.
Ihanaa sunnuntain jatkoa!!!
Näihin kuviin ja tunnelmiin....Kohti uusia haasteita



-Satu-