maanantai 29. helmikuuta 2016

Toiminnallista treeniä ja asiaa Shock absorber RUN HRM- liiveistä


Siinä mää oon kuulkaa. Ensimmäisiä treenikokeiluja. Jos tuona päivänä olisi minulta kysytty tulenko jäämään koukkuun salitreenaamiseen, tulenko kirjoittamaan julkisesti asioitani tai ajatuksiani, vaihdanko ammattia pari vuotta myöhemmin, olisi vastaus ollut "En todellakaan." Jos tuona päivänä kolme vuotta sitten olisi minut laitettu tekemään treeni jonka sunnuntaina tein.. Niin no, eihän se olisi onnistunut. En olisi jaksanut esimerkiksi ainuttakaan punnerrusta. Tuntuu niin kaukaiselta katsoa tuota kuvaa, omituiselta.

Mutta se noista vanhojen muistelusta ja itse asiaan.


Kuvassa olevat liivit ovat Shock absorberin ja mallia RUN HRM (Heart Rate Monitor). Mutta ei ihan mitkä tahansa juoksuliivit vaan noissahan on sykevyö itsessään. Liiveissä on korkein tukitaso, joten ovat loistavat monenlaiseen treeniin juoksun lisäksi. Eli liivien rinnanympärysnauhassa on integroidut sykeanturit. Kätevää! Liivit ovat yhteensopivat Polarin ja Garminin sykemittareiden kanssa. Olen itse omistanut 2 sykemittaria, molemmat Polarin. Aina on ollut sama ongelma, vaikka mitä tekisin sykevyölle ja vaikka miten hyvin sen asettelisin tulee usein hetkiä. jolloin mittari näyttää sykkeeksi 0. Miten raivostuttavaa. Onneksi tälläiset liivit on keksitty.

Sunnuntaiaamun kunniaksi päätin haastaa hiukan itseäni, poistumalla tutusta ja turvallisesta. Niin ja testata taas noita urheiluliivejä. Paikkotreenin vuoro olisi ollut, päätin korvata sen toiminnallisella treenillä, jonka suunnittelin omassa päässäni. Halusin kokeilla miten jaksan vai jaksanko mitenkään.
Asiantuntijahan en ole, varsinkaan tässä asiassa, mutta kerron teille mitä aiheesta tiedän. Toiminnallisessa treenissä pääsee useat lihakset töihin, treeni kuormittaa koko kroppaa. Harjoittelu kehittää lihaskunnon lisäksi esimerkiksi tasapainoa, liikkuvuutta, kestävyyttä. Saat tehokkaan, napakan treenin ilman isojen painojen kanssa kikkailemista tms., eikä tarvitse tuntikausia huhkia. Joudut myös keskittymään kehonhallintaan.

Kotona mietiskelin, että mitenkäs mä toimin kun kellon kanssa pitäisi pelata. Päädyin sitten lataamaan puhelimeen "Swing timer"- sovelluksen. Hyvin simppeli sovellus, johon näpytin ajat


Yksi liike/ 45 sek duunia, liikkeiden välissä 15 sek tauko. Kolme kierrosta, kierrosten välissä minuutin tauko. Sovellus antoi äänimerkkejä, joten helppo homma oli sen suhteen.
Treeniin valitsin seitsemän eri liikettä. Suuresti paljon pahoittelen kuvien huonoa laatua :-/


Yhtenä liikkeenä oli lankku narujen varassa, keskivartalo paketissa. Joutui kyllä keskittymään kehonhallintaan.


Reisien koukistusta, hyvin tuntui takareisissä(kin)


Maastavetoa kera kuulan, yhdellä jalalla. Tuohonkin sain keskittyä huolella, sillä tasapainoni ei ole huippuluokkaa.



Ring row.


Säkin "heilautusta" puolelta toiselle, painoa oli 10 kg. Keskivartalo tiukkana, hallittu liike.

Lisäksi yhtenä liikkeenä oli ihan peruspunnerrukset ("naisten tyylillä"), sekä askellukset boxille. Ja kyllä, ihan askeltamalla tein nuo nousut boxille, koska edelleenkään en helpolla lähde siihen hyppimään.


Huippuhyvä fiilis oli kun kolme kierrosta oli huhkittu. Sykemittari näytti lukemiksi 21 minuuttia ja 219 kcal. Ja niin se vaan pelitti koko harjoituksen ajan, joten hurraahuuto noille SA:n urheiluliiveille. Mikä vapaus kun ei tarvitse hermoilla sykevyön kanssa. Huippujuttu kerrassaan.

Sanomattakin selvää, että hyvä mieli oli treenin jälkeen. Hetken kerkesin huokaista ennen kuin alkoi yksi sovittu ohjausharjoittelu. Hyvinhän se sekin meni ja asiakas oli tyytyväinen. Rupesin sitten pohtimaan lisää tuota aihetta toiminnallinen harjoittelu, mitkä ja millaiset liikkeet ovat toiminnallista harjoittelua. Kuten sanoin, olenkin ihan aloittelija tällä saralla, mutta aion ehdottomasti opiskella ja testata lisää. Heti rupesinkin mietiskelemään seuraava mahdollista treenikokeilua..

Mukavaa uutta viikkoa ja nauttikaa auringonpaisteesta <3 P.s Tälläinen fb-sivu on olemassa työhöni liittyen, aion panostaa tulevaisuudessa siihen enemmän. Vinkkejä otetaan vastaan :)




sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Reeniä ja huoltoa, niin ja alekoodi!

Reenattu on ja vielä kerran reenattu. Mutta edelleenkin se kaksi lepopäivää salitreeneistä viikossa on.


Keskiviikko oli jalkatreeni vuorossa, toisaalta en tykkää yhtään treenata jalkoja, toisaalta tykkään ihan hitokseen. Jalkatreeni on ainakin itselleni se rankoin treeni ja jotenkin tarvitsen siihen enemmän "henkistä" latautumista. Kunnon tsempin kun saa päälle niin avot. Kumpparin kanssahan se jumppa taas alkoi ja kyllä se vaan on niin pirullista touhua, että. Kokoajan on polte persauksissa. Jalkaterät suorassa ja kumppari mahdollisimman kireällä kokoajan, pienillä sivuaskelilla niin voi moro. Herättää uinuvat lihakset. Hyvin sain rääkättyä tikkukintut, mukava tärinä iski lopussa. Treenin jälkeen tein lyhyet palauttavat venyttelyt


Melko notkeaa on..

Keskiviikkona oli myös odottamani laatuaika sillä pääsin hierontaan Mirkan hoiviin. Viime viikolla jo taas aloin kuullostella, että tarttis tehdä jotain. Niskoille nimittäin.


Vajaa tunti niskan ja yläselän aluetta sitten möyhennettiin ja kylläpä teki hyvää. Jonkin aikaa kyllä tuntui hieronnan jälkeen, että kävelen pitkin seiniä. alkoi "vissiin" veri kiertää.. Öhöm.. Viime aikoina olen kyllä venytellyt aiempaa enemmän ja tehnyt fustran "avaavia" liikkeitä, mutta mutta.. Olisi tuo hieronta hyvä lisä kehonhuoltoon. Jospa jatkossa useammin..

Torstain ja perjantain pidin huilia salista. Lauantaiaamuna starttasin taas innolla treenin kimppuun, olkapäitä ja ojentajia oli vuorossa. Treenin alkuunhan mulla on tietynlaiset kuminauhakikkailut, joista harmi vain ei ole kuvaesimerkkejä, vielä. Mutta kyllä niillä heti löytyy tuntuma olkalihoihin. Hyvä treeni ja hyvä fiilis. Oman treenin jälkeen yksi ohjausharjoittelu, toiminnallista treeniä. Kyseisen asiakkaan kanssa jutusteltiin hetki treenin jälkeen. Puhuttiin siitäkin kuinka helposti yksin tehdessä "luovuttaa". Kun taas jonkun vieressä komentaessa on tilanne ihan toinen. Myöskin se, että helposti aliarvioi itseään tai omaa jaksamista.

Päivällä kun aurinko paistoi se suoraan pakotti ulos. Sain jopa toisen tyttären houkuteltua lenkkiseuraksi.


Mitäpä muuta tuohon voi sanoa kuin u-pe-aa, kevät tulee hiljalleen.



Ylläolevassa kuvassa jalassani on Baseativan treenihousut, jotka valehtelematta on hyvät. Ihan kuin "toinen" iho ja mikä itseä miellyttää myös, on se, että noissahan on korkeampi vyötärö. Itse en yhtään tykkää käyttää sellaisia navanalushousuja. Nyt kun klikkaat itsesi Baseativan verkkokauppaan, saat 10% alennuksen syöttäessäsi ostosten yhteydessä koodin ---> satu10.

Tämä päivä alkoikin erilaisella treenillä kuin yleensä, siitä lisää seuraavalla kerralla, joten pysy kuulolla. Nyt toivottelen mukavaa sunnuntain jatkoa ja upeaa uutta viikkoa !!

-Satu-




torstai 25. helmikuuta 2016

Tekosyitäkö


Ihminenhän on toisinaan mestari keksimään tekosyitä. Joskus niiden keksiminen on liiankin helppoa. Joskus pienikin juttu invalidisoi ihmisen. Jos nyt sattuu vaikka sormi olemaan paketissa niin eihän sitä pysty sitten liikkumaan ollenkaan. Kun nyt väsyttääkin niin kamalasti niin helpompi on rojahtaa sohvan pohjalle. Onhan se helppoa. Siinäpä sitä haastetta onkin, miten motivoida itsensä liikkeelle kun ei ole "oikeata" syytä miksei voisi liikkua. "Kun mä en osaa" Aina voi oppia uutta jos haluaa.

Olen itsekkin ollut mestari keksimään tekosyitä. Helppo on jäädä kotinurkkiin murjottamaan omaa laiskuuttaan. Kun taas voisi lähteä vaikka lenkille ja todeta miten hyvä mieli siitä tulee. Voiko kukaan väittää, että on paljon paskempi olo lenkin tai treenin jälkeen kuin ennen sitä? Toki jos teloo itsensä treenatessa niin..
Miten sitten motivoida itseään? No, vaikkapa sillä ajatuksella kuinka hyvä mieli on sen jälkeen kun saat itsestäsi irti jotain. Ehkäpä vaikka päivätyön tekijänä kannattaa mahdollisuuksien mukaan mennä treenaamaan tms. heti töiden jälkeen. Helposti kun käy niin, että menee töistä kotiin, syö ja... Noh, jumittaa vaikka siihen sohvan pohjalle. Sieltä voi olla työn ja tuskan takana päästä ylös ja lähteä liikkeelle. Toki elämäntilanne, perhe jne. vaikuttavat järjestelyihin, mutta kannattaa miettiä etukäteen milloin on "eniten" virtaa ja milloin on mahdollista ottaa sitä aikaa itselle.
Tekosyitten kanssa "kamppailin" itse tiistai-iltana kun otin iltapäivällä pikkunokoset ja sen jälkeen iski aikamoinen laiskuus. Hetken keskustelin itseni kanssa ja niin vain lenkille lähdettiin kun niin oli sovittukin. Miten motivoin itseni lähtemään? Kuvittelin mielessäni sen tyytyväisen, virkeän mielen joka lenkin jälkeen on. Ja niinhän se olikin.


Koita siis motivoida itseäsi sillä hyvällä fiiliksellä. Ainahan voi pyytää treeni/lenkkikaveriksi ystävää, jolloin yhdistyy huvi ja hyöty. Mukavamminhan se lenkki sujuu kaverin kanssa. Tai sitten yksin, musat korville ja menoksi. Muistathan, että et luovuta, vaikka joskus takapakkeja tuleekin.


Hyvinvointiin vaikuttaa niin moni asia. Kuinka yösi nukut, nukutko tarpeeksi, miten ja mitä syöt ja liikutko. Ihanteellistahan olisi, että nukkuisi yöt hyvin, söisi terveellisesti ja säännöllisesti ja jaksaisi liikkua, harrastaa. Joskus se on helpommin sanottu kuin tehty. Kannattaa kuullostella itseään, milloin on kyse laiskuudesta ja milloin siitä, että on oikeasti todella väsynyt? Kuitenkin vaikka kokisi olevansa väsynyt, stressaantunut tms. niin väitän, että edes pieni happihyppely tekee hyvää.


Siitä sujuvasti seuraavaan aiheeseen, yksi lukijani pyysi kertomaan ajankäytön hallinnasta kun vuorokaudessa on vain se 24 tuntia. Ensinnäkin taas kerran suosittelen, että valmistat sapuskat, eväät itselle/ perheelle useammalle päivälle yhdellä kertaa, helpottaa huomattavasti kun ei joka päivä ole saman pulman edessä "Mitäs tämään syötäisiin". Samoin kuin ruokaostokset, hankkia kerralla enemmän, ettei aikaa mene joka päivä ruokakaupassa käymiseen (samalla saattaa välttyä hetken mieliteoilta jos sattuu nälkä kurnimaan mahassa kauppareissulla)
Suunnittele, vaikka viikoksi eteenpäin, tee toimintasuunnitelma. Tuohon vaikuttaa niin moni asia, riippuen elämäntilanteesta, jotka täytyy ottaa huomioon. Jos on pieniä lapsia, kuka voisi heitä mahdollisesti hoitaa sillä aikaa kun äiti/isä harrastaa? Voisiko puolison kanssa sopia ajat, jolloin molemmat pääsevät vuorotellen harrastamaan. Voiko lapset ottaa mukaan lenkille tms.? Milloin täytyy lapsia kuskata lasten omiin harrastuksiin? Onko se aika mahdollista käyttää hyödyksi ja tehdä oma treeni tai vaikkapa kävelylenkki sillä aikaa kun lapsi harrastaa? Mikäli se pari vapaapäivää viikossa on, kannattaa se käyttää hyödyksi. Kyllä yhdenkin vapaapäivän aikana paljon ehtii jos haluaa. Omaa harrastusaikaa, aikaa perheelle ja mahdollisille kotitöille, lepoa unohtamatta.


Olen tehnyt paljon vuorotyötä aiemmin, rupesin muistelemaan kuinka silloin toimin. Joskus saatoin mennä treenaamaan tai puolen tunnin lenkille jo ennen töitä eli tosi aikaisin. Iltavuoropäivinä kävin aamulla tekemässä treenin jonka jälkeen tein ruokia yms. kotiduuneja. Kaikista haasteellisinta ehken oli lähteä treenaamaan aamuvuorojen jälkeen kun olo oli aika väsynyt. Kuten tuossa jo kirjoittelin niin jos töistä tultua mättää mahan täyteen niin iskee kenties isompi väsy ja sitten se vasta onkin hankala lähteä. Kenties kannattaa ottaa pieni välipala töistä tultua ja lähteä samantien treenaamaan, jos on mahdollista. Riippuu tietysti mitä harrastaa, mutta esimerkiksi puolessakin tunnissa saa salilla tehokkaan jumpan aikaiseksi tekemällä vaikka toiminnallisen treenin. Tällä hetkellä kun oma työaika on "epäsäännöllinen", enimmäkseen iltapainotteinen niin treenaan yleensä aina aamulla. Se sopiikin itselle kaikista parhaiten.

Ei ole minulla siis antaa tähän kysymykseen mitään maatamullistavia vinkkejä, valitettavasti. Jokaisen on vain löydettävä oma sopivin ratkaisu ajankäytölle ja tarvittaessa karsittava kaikki "turha" pois.


Mukavaa viikon jatkoa !!

-Satu-

tiistai 23. helmikuuta 2016

Jotakin jorinaa



Maanantai


Hyvä päivä aloittaa kaikkea uutta. Tai tsempata jossain asiassa itseään, vai mitä? No niinhän minäkin ajattelin. Aamulla kun kello soi niin väsytti aivan kamalasti ja sehän meinasi hiukan harmituttaa. Koirien kanssa kun taapersin ulos, ihastelin lumisia puita ja maisemia. Hymyilin ja ajattelin, että tästä tulee hyvä päivä. Koska päätän ja ajattelen niin.
Noh, tulihan vähän mutkia matkaan ja positiiviseen ajatteluun. Ensin tuli riitaa pikkujätkän kanssa. Tuohtuneena lähdin puhdistelemaan peltilehmää lumen alta, koska salilla olisi pitänyt olla puoli kahdeksan kuten oli kaverin kanssa sovittu. Sain lopulta kotteron liikenteeseen ja eikös se ruvennut heti nikottelemaan. Pääsin kait 10 metriä kotinurkilta ja silläkin matkalla se juukelin murheenkryyni simahti monta kertaa. Lopulta se jumitti sitten läheiselle pikkutielle, jonne sain sen ohjastettua. Keskelle tietä melkein. Syy miksi kerron tätä tarinaa on se, että tuokin kokemus sai ajattelemaan paljon. Meitä ihmisiä, miten erilailla toimimme ja käyttäydymme toisia kohtaan.
Tarinahan jatkuu siten, että jökötin sen rotteloni kanssa siis melkein keskellä tietä kun naisautoilija kääntyy kyseiselle tielle ja ohittaa autoni siten, että nyrjäyttää minun autosta peilin. Jatkaa matkaansa. Pari kirosanaa taisi päästä. Minulta siis. Hetken kuluttua sama nainen on tulossa taas ohitseni. Nousee autostaan minulle valittamaan kuinka alkaa olla liikennettä kyseisellä tiellä ja kuinka nyt olen siinä tien tukkona. "Ymmärrän kyllä, mutta ei tämä auto tästä liiku minnekkään. Pääsetköhän tästä ohi?", vastasin. "Pitää yrittää", murahti ystävällinen autoilija ja lähti ohittamaan. Kyllähän se minun autoni peili taas otti osumaa, mutta eipä se tätä daamia kiinnostanut. Jatkoi matkaansa. Hetken kuluttua tuli toinen naisautoilija. Siinä vaiheessa olin saanut nihkutettua murheenkryyniä vähän sivumpaan. Tämä autoilijapa pysähtyi kohdalleni ja kysyi voiko auttaa. Kerroin, että apu oli jo tulossa. Että semmoista. Mutta tuo tarina oli viime viikon maanantailta.

Tuosta positiivisuudesta ja itsensä tsemppaamisesta. Aika kenkku fiilis siis oli tuon aamun kokemusten jälkeen. Hetken jo harkitsin, että painun kauppaan ostamaan kilon lohtusuklaata tms. ja murjotan loppupäivän kotona. En kuitenkaan tehnyt niin vaan painelin salille. Ja hyvä niin. Kuulokkeet korville ja musat täysille (no ei nyt ihan) ja rautojen kimppuun. Ah, niin paras tapa meikäläiselle purkaa kaikenlaisia fiiliksiä ja olla hetki ajattelematta mitään muuta kuin sitä meneillä olevaa treeniä.
Kävin siis rintalihoja ja olkapäitä pumppailemassa. Vähän vatsamakkaroita lopuksi, alavatsan aktivointiharjoituksia. Helpommin sanottu kuin tehty. Kyllä mä vaan niin rrrrrakastan olkapäätreeniä, erityisesti sitä. Erityisesti nykyään kun se tatsi löytyy niihin pikkuisiin lihoihin. I love it.


Tiistaina (siis viime viikolla) kävin treenaamassa selkää ja kaksipäistä olkalihasta. Ihmeellisesti ruvennut tulemaan ajatuksiin noita kaikenmaailman lihaksia, mistähän moinen. Olisikohan koulussa olosta vaikutusta :) Mutta niin, alkuunhan tein tietenkin normikuvioni, lapapunnerruksia ym. Tarkoituksena kun parantaa lapatukea/hallintaa. Tiesittehän, että ei sitä ylätaljaakaan revitä miten sattuu. Siihenkin perehdyttiin viime kerralla koulutuksessa. Kuinka moni pitää keskivartalon paketissa esimerkiksi ylätaljaa tehdessä? Videopätkän avulla sain tarkasteltua omaa ylätaljatekniikkaa sivusuunnastakin eikä se hirveämmin mönkään mennyt. Tarkistutin asian vielä asiantuntijalla.




Olen huisin tyytyväinen sillä viime viikolle tuli viisi treeniä rutisteltua. The Feeling on hyvin läsnä, kuten tälläkin viikolla. Joten ei ainakaan motivaatio ole hukassa.
Viime keskiviikkona matkustelin Helsinkiin treffaamaan yhtä rakasta.


Ihan kivat oli maisematkin bussin ikkunasta.



Laatuaikaa, lounasta ja höpötystä. Odotan milloin Henna saapuu leipomuksineen minun luokseni Kouvolaan <3 Treenattu on siis ahkerasti taas ja viikonloppuna pääsin huokailemaan lumisiin maisemiinkin



Tuollaisissa maisemissa mun "sielu" lepää, suunnittelin taas josko olisin jäänyt sinne päiväksi istuskelemaan. Jos olisi vielä aurinko paistanut niin olisi ollut enemmän kuin perfect.

Eilen oli jostain syystä ihan älytön väsy, mutta niinpä vain oli pakko raahustaa salille kun kerta oli koutsin kanssa jumpat sovittu. Olkapäätreenin Teemulta tilasin ja toiveena oli myös tehdä muuta kuin oman ohjelman mukaan. Niinhän tehtiinkin, johan oli kaikenlaisia kikkakakkosia. Olkalihat oli tulessa, kuinkas muuten ja väsymys katosi aika nopeasti. Uutta oppia tuli taas ja hyvillä mielin sai matkustella kotia kohti.


Omien treenien lisäksi olen ohjastanut muita salilla. Kuten kerroin niin opiskeluihin liittyen olen nyt askarrellut treeniohjelmien ja ohjausharjoitusten parissa. Voin sanoa, että tykkän. Kuten kaverille tänään sanoin, niin on kyllä niin mun juttu. Muutamat harjoitusohjattavat ovat kyllä salilla treenanneet, mutta onneksi ovat saaneet jotakin uutta ohjauksessani. Muutenkin positiivinen palaute antaa hyvää fiilistä ja uskoa omaan tekemiseen. Loppuviikolle on vielä ohjausharjoittelua luvassa, mikäs sen mukavampaa.


Mukavaa viikon jatkoa !!!

-Satu-

Ai niin, mielelläni ottaisin vastaan ehdotuksia aiheista mitä täällä blogissani voisin kirjoitella, joten kertokaapas?








perjantai 19. helmikuuta 2016

Minä, valmentaja


Paljon olen pohtinut asiaa viime aikoina. Sitä millainen on hyvä valmentaja. Siihen ei ole yksiselitteistä vastausta tietenkään. Yksinkertaisuudessaan valmentajan tulee tietenkin olla ammattitaitoinen, osaava. Mielestäni valmentaja on itse "esimerkki", joten tulisi siis omata terveelliset elämäntavat. Valmentajan tulee olla ihminen, johon voi luottaa. Luottaa siten, että voit olla varma, että treenit ovat turvallisia ja juuri sinulle suunniteltuja. "Pöytälaatikko-ohjelmia" minulta ei ainakaan tipu. Kuten fustra-valmentajan työssä, sekä tulevaisuudessa personal trainerinkin työssä treeni- ja ravinto-ohjelmat suunnitellaan yksilöllisesti, asiakkaan taustat ja tavoitteet huomioiden.
Onneen ei ole oikotietä, ei myöskään vaikka jenkkakahvojen kutistamiseen. Valmentaja ei voi tehdä työtä puolestasi, mutta voi antaa työkaluja onnistuaksesi paremmin. Tosiasiassahan se on niin, että ravinto, treeni ja lepo tulee olla sopivassa suhteessa, jotta saadaan parhaiten tuloksia. Ravinto vaikuttaa uskomattoman paljon elimistöön ja sen toimintaan, vaikkei sitä ehkä heti uskoisikaan.


Millainen itse olen ja haluan olla valmentajana? Toivoisin olevani helposti lähestyttävä. Valmentaja on se ihminen, joka kannustaa, joka voi auttaa kadonneen motivaation löytymisessä. Harjoittelu saa olla hauskaa. Treenataan tosissaan, muttei totisesti. Minä haluan olla hyvä valmentaja. Haluan olla tsemppari.
Kaikille ei sovi samanlainen valmentaja. Yksi haluaa rauhallisen valmentajan, toinen räväkän. Henkilökemiat vaikuttavat paljon, siihen onnistuuko yhteistyö. "Poppakonsteja" minulla ei ole asiakkaalle antaa, eikä ole olemassa pillereitä, joitten avulla paino putoaa kohisten. Mutta vaikka suurin motivaatio ja halu muutokseen on löydyttävä ihmisestä itsestään on valmentajankin tuki tärkeää.

Ylempänä olevan kuvan lähetin asiakkaalleni, alemman kuvan sain vastaukseksi. Huumori on hyvä juttu.

Vaikka valmentaja olisi kuinka hyvä ja asiakas motivoitunut voi ympäristö aiheuttaa haasteita. Ei saa tukea puolisolta tai läheisiltä. Työyhteisö ei tue, ihmettelevät kenties miksi et enää syökkään pullaa joka päivä kahvitauolla. Tärkeää on, että kerrot elämässäsi oleville ihmisille mahdollisista tavoitteistasi, vaikkapa jos tähtäät kevyempään olotilaan. Kerro kuinka tärkeää toisten tuki on.


Usko itseesi, pystyt mihin vaan!

Pohdinnoista "asiaan". Opiskelen siis tällä hetkellä personal traineriksi ja myönnettäköön, että olen innoissani siitä. On iso halu oppia lisää, oppia uutta. Opiskeluun liittyen olemme saaneet tehtäväksi harjoitella ohjauksia salilla ja harjoitusohjelmien tekoa. Viime päivinä olenkin päässyt harjoittelemaan. Eiliseltä ihanalta asiakkaalta sain hyvää palautetta, kiitteli hyvästä fiiliksestä treenin jälkeen. Täytyy kyllä kehua, että oon oikein asennemuijien kanssa päässyt viime päivinä puuhaamaan. Tänään pääsinkin vähän erilaiseen puuhaan kun vedin toiminnallisen treenin ystävälleni Minnalle.
Treeniin olisin halunnut ujuttaa vaikka mitä liikkeitä, mutta maltoin kuitenkin, ettei ihan överiksi mene. Valitsin seitsemän liikettä, tarkoituksena saada liikettä koko kropalle.
Alkulämmittelyn jälkeen:

1. Boxihyppy/askellus
2. Etuheilautus kahvakuulalla
3. Lankku
3. Jalkojen koukistus, selällään, jalat trx-nauhoissa (siten, että alaselkä,lantio ja takamus irti lattiasta)
4. Punnerrus
5. Suorin jaloin maastaveto, yhdellä jalalla, kahvakuula kädessä (haastaa mm.tasapainoa)
6. Ring row

Jokaista liikettä 40 sekuntia, liikkeiden välissä 15 sekunnin tauko. Kaksi kierrosta. Hauskaa oli ja hiki näkyi tulevan.

Otettiinpa ennen ja jälkeen-kuvat, ylläoleva on se ennen-versio. Lopuksi tehtiin lyhyet venyttelyt. Minnan kanssa meillä on yhteistä taivalta jo fustran merkeissä. Ilolla olen katsonut Minnan kehitystä, mimmi on hoikistunut paljon ja on nykyään paljon ryhdikkäämpikin, mahtava mimmi kaikkinensa.

Nyt mä meinaan viikonlopun huilata duuneista, ehkä.. Ensi viikolla taas harjoitellaan. Tällä viikolla olen päässyt myös omiin treeneihin kiinni kunnolla ja yksi Helsingin reissukin tuli tehtyä, niistä lisää ensi kerralla.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua sulle!

-Satu-

maanantai 15. helmikuuta 2016

Koulunpenkillä

No niin, taas kerran on uusi viikko alussa ja mielen virkistykseksi oikein lumiset maisemat, sopii mulle. Viime viikolle tuli taas huikeat kaksi omaa treeniä vedettyä. Tällä viikolla isketäänkin arkeen kunnolla kiinni eli myös niihin treeneihinkin. Oli yksi viikko joka meni miten meni flunssan vuoksi ja sen perään kaksi muuten vain "rikkonaista" viikkoa niin nyt on aika hyvä fiilis kun ei tällä viikolla ole hirveästi mitään sinkoilua luvassa.


Kuten kuvasta näkyy niin selkää kävin sentään levittelemässä alkuviikosta ja muistaakseni olkapäitä. Hämärä muistikuva on, että hyvät treenit tuli tehtyä. Tulihan se muuten virallinenkin dokumentti siitä, että kyllä mä olen hyvinvointivalmentaja. Hurraa ja matka jatkuu.


Loppuviikko olikin sitten yhtä lentoa. Perjantaina matkustelin taas Espooseen. Ensimmäistä kertaa ostinkin lipun bussiin kun hoksasin, että sehän on paljon halvemi matkustuskeino kuin juna. Törötin sitten odottamassa bussia, jonka oli määrä lähteä klo.7.50. Tulihan se bussi ja juuri tuohon aikaan. Ilmoitin kuskille millä nimellä matka oli varattu. Noh, eihän mun nimeä löytynyt listasta. Kävi ilmi, että se bussi johon olin matkan ostanut olikin jo lähtenyt. Surkeana taivastelin kuskille, että mitäs mä nyt teen. Kuski oli hyväsydäminen ja lupasi, että pääsen siinä kyydissä Helsinkiin kun sattui olemaan saman firman bussi. Huoh. Loppu hyvin kaikki hyvin siis. Pääsin Helsinkiin. Ihanan koulukaverini Liisin kanssa siellä sitten treffattiin ja mentiin samaa matkaa Espooseen.


Innolla odotin taas alkavaa koulutusviikonloppua ja onneksi meillä oli jo aiemmasta koulutusviikonlopusta tutut opettajat, Liina ja Samuli. Alkuun meillä oli teoriaa, kuntosaliharjoittelun tavoitteista ym.


Tuo ylläoleva kuva pätee esimerkiksi treeneihin. Motivaatiota ja intoa voi olla helpompi löytää jos sinulla on treenikaveri, jolla on samankaltaiset tavoitteet kuin itselläsi on. Mutta jotenkin tuosta kuvasta tulee mieleen myös meidän opiskeluporukka, joka on ihan huippu jengi. Huumoria löytyy paljon ja hauskoja keskusteluita, tylsää ei ole missään vaiheessa. Niin ja onhan meillä se yhteinen tavoitekkin, opiskella personal trainereiksi.

Teorian lisäksi meillä oli siis tietenkin myös käytännön harjoittelua ja kävimmekin liikepankkia läpi myös salin puolella.


Nooran kanssa ohjattiin toisiamme.


Minulla on itselläni jo hoitajan työn, sekä fustra-valmentajan työn puolesta helppo olla asiakkaan "lähellä", se tuleekin melko luonnostaan. Koen sen itse todella tärkeänä osana ohjaamista. Löydän itse ainakin paremman suunnan ja tuntuman treenattavalle lihakselle, jos valmentaja osoittaa missä treenin pitäisi tuntua. En tällä tarkoita sitä, että pitäisi olla kokoajan "kopeloimassa" tai vaikka hanurissa kiinni, mutta you know what I mean. Mielestäni on aika pinnallista jos valmentaja käskyttää kahden metrin päästä ja laskee toistoja. Vai mitä mieltä olette?

Lauantain jouduin olemaan pois koulutuksesta, koska oli oltava työhommissa. Shock absorber- urheiluliivejä esittelemässä siis ja tällä kertaa Kouvolassa.


Siellähän sitä ollaan työn äärellä. Mukava oli olla todistamassa asiakkaitten ahaa-elämyksiä siitä miten tukevia ja hyviä urheiluliivejä onkaan. Tyytyväisiä asiakkaita ja sitä kautta tyytyväinen tuote-esittelijä.

Sunnuntaiaamuna olin ihan tautisen väsynyt. Raahustin opiskelujen pariin puoliunessa. Päivä alkoikin toiminnallisella treenillä ja kas kummaa, väsymys oli tiessään. Meillä oli 11 eri pistettä, joissa treeniä tehtiin, tietty aika jonka jälkeen siirryttiin seuraavaan pisteeseen. Meillä oli parit, osa liikkeistä tehtiin parin kanssa yhtä aikaa, osa vuorotelleen.


Tuossa yksi esimerkki, rintaa kohti tankoa. Selkä sai hyvää osumaa tuostakin. Kevyempi versio olisi tehdä jalat lattialla.


Liis oli parinani, tsemppaamassa vierellä. Tuon kannustuksen merkityksen huomasin myös pariin otteeseen myöhemmin. Yhdessä pisteessä oli nimittäin yksi maailman suurimmista hirvityksistä. Boxihyppy. Kauhistus. Alkuun meiltä kysyttiinkin onko joku joka arvelee, ettei pääse hyppäämään tuohon kirotulle laatikolle. Minä viittasin. Sanoin, ettei kyse ole siitä, ettenkö pääsisi, mutta se onkin korvien välissä. Pelko. Jonkinlainen este. Kun se boksi on siinä nenän edessä ja näyttää kaaaaamalan korkealla. Noh, tulihan se boxipisteenkin vuoro. Hetken nieleskelin, mutta minä hyppäsin. Hyppäsin monta kertaa. Liis ja Liina vieressä kannustamassa, ihanat naiset.


Siellä se tikkukinttu kuulkaa hyppii!

Mä ja mun ihana tsemppariope Liina <3



Treeni kesti kokonaisuudessaan about 20 minuuttia ja hiki tuli. Ja oli tosi hauskaa, sai naureskella itselleen. Positiivisessa mielessä kuitenkin. Kun omistaa huonohkon tasapainon oli suorinjaloin maastaveto yhdellä jalalla, kahvakuula kädessä aika hupaisaa puuhaa. Mutta tosi hyvä fiilis tuli ja ajatus, että aion tehdä joskus jatkossakin itsekseni samantyyppistä treeniä vaihtelunkin vuoksi. Seuraavaksi käytiinkin toiminnalliseen treeniin liittyen teoriaa läpi sekä muuta asiaa, esimerkiksi erilaisista saliohjelmista. Päivän päätteeksi päästiin taas salin puolelle kun tehtiin ohjausharjoittelua pareittain. Kuten olen blogissa kertonut, on vapaa kyykky itselleni se murheenkryyni, vitutusmaximus oikein. Ja ihan vain siksi, etten sitä kunnolla osaa. Uskon, että osaan sen ohjata melko hyvin toiselle, mutta se oma osaaminen.. Lantion ja keskivartalon hallinnassa on puutteita ja nilkat on jäykät ja seli seli. Mutta härkää sarvista kiinni vai miten se oli. Pyysin, että parini Liis ohjaa minua tekemään kyykkyä. Hyvin hän ohjasi, mutta ei se oikein alkanut taas luonnistua. Liina tuli ohjastamaan apuna ja kohta jo kyykkäilin kohti Liinan kouria (harmi kun tästä ei ole kuvatodisteita..) Alkoi se sitten lopulta sujua..jotenkin. Mutta tulihan se aika valtava turhautuminen omaan itseen. Treenit kuitenkin jatkui ja ohjattiin toinen toisiamme, välillä vaihtui pari. Todella opettavia kokemuksia.


Ylipäätäänkin nuo ohjausharjoitukset toivat paljon ajatusvirtaa päähän. Esimerkiksi noihin pelkoihin liittyen. Kun moni asia on sieltä päästä kiinni niin koskaan ei pidä vähätellä toisten tunteita. Esimerkiksi myös valmentajana. Jokin liike tai asia voi olla todellinen "mörkö" sille toiselle. Voin kuvitella, tai itseasiassa tiedän omasta kokemuksesta, että aremmalle ihmiselle voi salilaitteet itsessään olla jo "pelottavia" vehkeitä. Sitä ei ole välttämättä helppo myöntää (ääneen), saatikka sitten pyytää apua tai ohjausta. Noh, mutta anyway. Nythän sitä pitäisi ruvetakkin ihan oikeasti tuumasta toimeen eli harjoittelemaan noita saliohjelmien tekoa ja ohjausharjoittelua. Mukavaa puuhaa siis tiedossa tässä tulevien viikkojen aikana.

Mukavaa uutta viikkoa !!!

-Satu-