torstai 25. helmikuuta 2016

Tekosyitäkö


Ihminenhän on toisinaan mestari keksimään tekosyitä. Joskus niiden keksiminen on liiankin helppoa. Joskus pienikin juttu invalidisoi ihmisen. Jos nyt sattuu vaikka sormi olemaan paketissa niin eihän sitä pysty sitten liikkumaan ollenkaan. Kun nyt väsyttääkin niin kamalasti niin helpompi on rojahtaa sohvan pohjalle. Onhan se helppoa. Siinäpä sitä haastetta onkin, miten motivoida itsensä liikkeelle kun ei ole "oikeata" syytä miksei voisi liikkua. "Kun mä en osaa" Aina voi oppia uutta jos haluaa.

Olen itsekkin ollut mestari keksimään tekosyitä. Helppo on jäädä kotinurkkiin murjottamaan omaa laiskuuttaan. Kun taas voisi lähteä vaikka lenkille ja todeta miten hyvä mieli siitä tulee. Voiko kukaan väittää, että on paljon paskempi olo lenkin tai treenin jälkeen kuin ennen sitä? Toki jos teloo itsensä treenatessa niin..
Miten sitten motivoida itseään? No, vaikkapa sillä ajatuksella kuinka hyvä mieli on sen jälkeen kun saat itsestäsi irti jotain. Ehkäpä vaikka päivätyön tekijänä kannattaa mahdollisuuksien mukaan mennä treenaamaan tms. heti töiden jälkeen. Helposti kun käy niin, että menee töistä kotiin, syö ja... Noh, jumittaa vaikka siihen sohvan pohjalle. Sieltä voi olla työn ja tuskan takana päästä ylös ja lähteä liikkeelle. Toki elämäntilanne, perhe jne. vaikuttavat järjestelyihin, mutta kannattaa miettiä etukäteen milloin on "eniten" virtaa ja milloin on mahdollista ottaa sitä aikaa itselle.
Tekosyitten kanssa "kamppailin" itse tiistai-iltana kun otin iltapäivällä pikkunokoset ja sen jälkeen iski aikamoinen laiskuus. Hetken keskustelin itseni kanssa ja niin vain lenkille lähdettiin kun niin oli sovittukin. Miten motivoin itseni lähtemään? Kuvittelin mielessäni sen tyytyväisen, virkeän mielen joka lenkin jälkeen on. Ja niinhän se olikin.


Koita siis motivoida itseäsi sillä hyvällä fiiliksellä. Ainahan voi pyytää treeni/lenkkikaveriksi ystävää, jolloin yhdistyy huvi ja hyöty. Mukavamminhan se lenkki sujuu kaverin kanssa. Tai sitten yksin, musat korville ja menoksi. Muistathan, että et luovuta, vaikka joskus takapakkeja tuleekin.


Hyvinvointiin vaikuttaa niin moni asia. Kuinka yösi nukut, nukutko tarpeeksi, miten ja mitä syöt ja liikutko. Ihanteellistahan olisi, että nukkuisi yöt hyvin, söisi terveellisesti ja säännöllisesti ja jaksaisi liikkua, harrastaa. Joskus se on helpommin sanottu kuin tehty. Kannattaa kuullostella itseään, milloin on kyse laiskuudesta ja milloin siitä, että on oikeasti todella väsynyt? Kuitenkin vaikka kokisi olevansa väsynyt, stressaantunut tms. niin väitän, että edes pieni happihyppely tekee hyvää.


Siitä sujuvasti seuraavaan aiheeseen, yksi lukijani pyysi kertomaan ajankäytön hallinnasta kun vuorokaudessa on vain se 24 tuntia. Ensinnäkin taas kerran suosittelen, että valmistat sapuskat, eväät itselle/ perheelle useammalle päivälle yhdellä kertaa, helpottaa huomattavasti kun ei joka päivä ole saman pulman edessä "Mitäs tämään syötäisiin". Samoin kuin ruokaostokset, hankkia kerralla enemmän, ettei aikaa mene joka päivä ruokakaupassa käymiseen (samalla saattaa välttyä hetken mieliteoilta jos sattuu nälkä kurnimaan mahassa kauppareissulla)
Suunnittele, vaikka viikoksi eteenpäin, tee toimintasuunnitelma. Tuohon vaikuttaa niin moni asia, riippuen elämäntilanteesta, jotka täytyy ottaa huomioon. Jos on pieniä lapsia, kuka voisi heitä mahdollisesti hoitaa sillä aikaa kun äiti/isä harrastaa? Voisiko puolison kanssa sopia ajat, jolloin molemmat pääsevät vuorotellen harrastamaan. Voiko lapset ottaa mukaan lenkille tms.? Milloin täytyy lapsia kuskata lasten omiin harrastuksiin? Onko se aika mahdollista käyttää hyödyksi ja tehdä oma treeni tai vaikkapa kävelylenkki sillä aikaa kun lapsi harrastaa? Mikäli se pari vapaapäivää viikossa on, kannattaa se käyttää hyödyksi. Kyllä yhdenkin vapaapäivän aikana paljon ehtii jos haluaa. Omaa harrastusaikaa, aikaa perheelle ja mahdollisille kotitöille, lepoa unohtamatta.


Olen tehnyt paljon vuorotyötä aiemmin, rupesin muistelemaan kuinka silloin toimin. Joskus saatoin mennä treenaamaan tai puolen tunnin lenkille jo ennen töitä eli tosi aikaisin. Iltavuoropäivinä kävin aamulla tekemässä treenin jonka jälkeen tein ruokia yms. kotiduuneja. Kaikista haasteellisinta ehken oli lähteä treenaamaan aamuvuorojen jälkeen kun olo oli aika väsynyt. Kuten tuossa jo kirjoittelin niin jos töistä tultua mättää mahan täyteen niin iskee kenties isompi väsy ja sitten se vasta onkin hankala lähteä. Kenties kannattaa ottaa pieni välipala töistä tultua ja lähteä samantien treenaamaan, jos on mahdollista. Riippuu tietysti mitä harrastaa, mutta esimerkiksi puolessakin tunnissa saa salilla tehokkaan jumpan aikaiseksi tekemällä vaikka toiminnallisen treenin. Tällä hetkellä kun oma työaika on "epäsäännöllinen", enimmäkseen iltapainotteinen niin treenaan yleensä aina aamulla. Se sopiikin itselle kaikista parhaiten.

Ei ole minulla siis antaa tähän kysymykseen mitään maatamullistavia vinkkejä, valitettavasti. Jokaisen on vain löydettävä oma sopivin ratkaisu ajankäytölle ja tarvittaessa karsittava kaikki "turha" pois.


Mukavaa viikon jatkoa !!

-Satu-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti