sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Kuntosalivalmentaja tässä hei!

Jälleen kerran, väsynyt, mutta onnellinen kuvastaa tämän hetkistä fiilistä erittäin hyvin. Voisin lisätä tuohon vielä kiitollinen.


Tuohon kysymykseen voin vastata, että hiton hyvin. Mutta kerrotaan kuitenkin edeltäviä tapahtumia, jottei nyt ihan kehumiseksi mene.

Vielä reilu viikko sitten ajattelin, että hätäkös tässä. Menen ja teen ja that`s it. Kuitenkin alkuviikosta se alkoi vyöryä, se jännitys nimittäin. Tulevan viikonlopun suhteen. En muista olenko blogissa kertonut, mutta olen/olen ollut kova tyttö jännittämään joitain asioita. Enkä ole siis mikään semijännittäjä, vaan olen ollut superhyperjännittäjä. Se on ollut iso juttu sikäli, että vuosia sitten kyseisen asian takia jätin sairaanhoitajaopiskelut kesken. Kyllä vain. Sen jälkeen tunsin oloni tosi epäonnistuneeksi ja toki se on jäänyt kaivelemaan mieltä jollain tavalla. Toki silloin olin paaaaljon nuorempi ja muutenkin "erilainen" minä. Kuten sanotaan, kaikella on tarkoitus, niin lienee tuollakin. Läheisimmät ihmiset elämässäni tietävät, kuinka suuri henkilökohtainen merkitys esimerkiksi tämän viikonlopun onnistumisella minulle on.
Mutta niin, ajatukset olivat siis tällä viikolla hyvin tiukasti tulevassa kuntosalivalmentaja-näyttökokeessa. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa näin itseni näyttökokeessa ohjaamassa ja mietin miten toimin, mitä teen.

Koittihan se perjantaiaamu ja maha velloen matkustin matkustin junalla Lahteen. Sieltä matka jatkui kohti Espoota ihanan koulukaverini, Heidin kyydissä. Meillä oli niin hauska ajomatka ja yhdessä käkättäessä jännityskin unohtui (kiitos Heidi <3 ) Koulutus alkoi kello 12 ja itse olisin toivonut, että näyttökokeet olisivat olleet heti edessä. Mutta eipäs, kuin ihan päivän päätteeksi illalla. Lopultahan olin siis toiseksi viimeinen näytön suorittaja. Alkuun meillä oli siis teoriaa. Onneksi sain keskityttyä siihen jännityksestä huolimatta. Tärkeää asiaa oli tietenkin.


#jännänäärellä

Viideltä alkoi näyttökokeet ja kaksi tuntia sain odotella omaa vuoroa. Sen kahden tunnin aikana jännitys vain katosi ja luottamus omaan osaamiseen kasvoi. Näytöt suoritettiin siis parin kanssa kouluttajan valvoessa tarkkaan vierellä. Näyttökoeliikkeet arvottiin. Tuli lopulta oma vuoro ohjata ja rehellisesti sanottuna, se meni todella hyvin. Yllätyin itsekkin kuinka cool olin siinä tilanteessa. Ohjattavan liikkeen lisäksi ohjattiin myös palauttava venytys ko. lihakselle. Sitten kuulemaan tuomio kouluttajalta. Jos en väärin muista kouluttajan ensimmiset sanat olivat "Sä olit niin ihana". Sain siis hyvän palautteen. Kivi vierähti sydämeltä, helpotus. Äkkiä puolisolle soitto asiasta. Tuli komenttia takaisin "En hetkeäkään epäillyt" Rehellisesti sanottuna, en epäillyt itsekkään. Nimittäin omaa osaamistani. Mutta pelkäsin sitä, että jännityksen vuoksi unohdan tärkeitä asioita ja siksi en saa näyttöä läpi.
Noh, tyytyväisin mielin pääsin lähtemään rakkaan isosiskoni hoiviin ja iltapalalle.

Lauantaiaamuna alkoi koulutus klo.9. Kävellessäni parkkipaikalta koulutuspaikalle teki mieli tanssahdella auringonpaisteessa.


Varsinainen valopää...

Päivän aiheena oli muunmuassa lihaskuntoharjoittelua tukeva ravitsemus


Ei oo toi tyyppi ollut kyllä ruoka-aikaan kotona... Asiaa oli myös diabeteksestä ja verenpaineasioista. Kun noita aiheita käytiin läpi, totesin olevani tyytyväinen. Tulevaan työhöni liittyen, että on tuo hoitajan koulutus ja työkokemus pohjalla. Mielenkiintoisien ja opettavaisten teorioiden lisäksi harjoiteltiin erikoisnostotekniikoita (maastaveto, rinnalleveto, tempaus) sekä passiivisia venytyksiä pareittain.


Venyttelyä Pauliinan kanssa.

Ruokatauolla kerittiin Eveliina-open kanssa ulkoilemaankin


Tulihan sieltä lisääkin opiskelukavereita tankkaamaan aurinkoenergiaa. Käkätystä ja naistenjuttuja siis, huippujengii.


Lopultahan sekin hauska ja opettavainen päivä oli ohi. Pääsin tyytyväisenä kotiin. Teoriakoe pyöri mielessä ja meinasin kokeilla sitä jo heti eilisiltana. Maltoin kuitenkin ruveta nukkumaan, hyvä niin. Tänä aamunahan se sitten oli edessä, koska halusin saada senkin pois alta. Puoli tuntia oli aikaa verkkotentin tekemiseen, eikä se mikän iisi ollut. Mutta läpihän se meni, että heilahti. Joten nyt voin sanoa olevani myös kuntosalivalmentaja.

Tänään meinaan juhlistaa asiaa jollain tavalla. Punttia en taida mennä kolistelemaan tänään, mutta ulkona paistava aurinko houkuttelee ainakin ulkoilemaan. Onneksi on päivää vielä paljon jäljellä.
Ihanaa sunnuntain jatkoa!!!
Näihin kuviin ja tunnelmiin....Kohti uusia haasteita



-Satu-



torstai 10. maaliskuuta 2016

Ei mitään järkevää asiaa?

Tiistaina oli taas eräänlainen viikon kohokohta ja relaxingtime vain mulle. Naistenpäivän kunniaksi.


Pääsin Mirkan hoiviin ja niskahartia-seutua taas möyhennettiin. Kireyksiä sielä kuului olevan, se tieto nyt ei yllätyksenä tullutkaan. Omaan "makuuni" Mirkan otteet ovat juuri sopivat, en nimittäin pidä siitä, että murjotaan niin, että nahka on mustelmilla (niinkin on joskus käynyt jonkun hierojan käsittelyssä). Enkä myöskään halua, että hieronta on sellaista "hitvettelyä". Ensi kerralla onkin kenties koipien vuoro pehmetä.

Piti nyt ihan ruveta funtsimaan, mitä mä olen tässä viikon sisällä puuhaillut. No ainakin kyykkyharjoituksia. Kuten olen myöntänyt ja kertonut, en osaa kyykätä oikeinkaan hyvin (paitsi smithissä, mutta se onkin toinen juttu). Tällä viikolla onkin iskeydytty ajatuksella asian kimppuun. Isäntä on kärsivällisesti jaksanut olla apuna.


Siinä sitä lonkkia "auotaan" kuminauhajumpalla. Täytyy myöntää, että kyllä tuosta taisi apuakin olla. Ei ollut kyykkäily ihan niin jäykkää. Etukyykky alkaa sujua jo melko hyvin. Ärsyyntyneenä omasta osaamattomuudesta olen päättänyt ottaa tavoitteeksi The Kyykyn. Joskus mä vielä osaan sen, niih! Vähän olen soimannut itseäni em.aiheesta, kun en osaa kunnolla. Mutta kukaan ei ole seppä syntyessään niinhän sitä sanotaan. Onhan tässä loppuelämä aikaa opetella yhtä sun toista, vai mitä?


Onhan tässä viikon sisään tietenkin jumpattu muutakin kuin koipia. Ja ihan hyvällä menestyksellä.


Ja nuo Baseativan pöksyt, aim in laav <3 (Muistathan, että koodilla satu10 saat 10% alennuksen tilauksesi yhteydessä!)

Ja välillä on otettu vähän lepoa...


Ja lenkkeilty

Viime päivinä on ollut menkkäränkkä läsnä ja tänä aamuna herätti hitolliseen mahatuskaan. Dislike sanon minä. Onneksi huomenna lienee jo iisimpi päivä masun suhteen. Toivottavasti, sillä huomenna matkataankin kohti Espoota, se olisi kouluviikonloppu nääs edessä taas. By the way, muutoksia, mieluisia sellaisia ilmaantui elämään. Uusi työ alkaa parin viikon päästä, nimittäin TÄÄLLÄ. Vielä pitäisi malttaa hetki odotella..

Mukavaa ja toivon mukaan myös aurinkoista viikonloppua !!!

-Satu-




torstai 3. maaliskuuta 2016

Ystävän seuraa ja kynsijuttuja


Kyllähän sitä tuon sunnuntain erilaisen jumpan jälkeen maanantaina huomasi, että jotain tavallisesta poikkeavaa on kroppa on tehnyt. Tuntui selkälihoissa ja takajaloissa ja ja vissiin joka puolella kehoa. Mutta tiesipä tehneensä jotain. Maanantaina kävin sitten kaiman kanssa selkä/rintatreenin tekaisemassa ja tiistaina pidin välipäivän salihommista.

Keskiviikkona olikin The Päivä, nimittäin kovasti odottamani päivä. Sain nimittäin vieraan pääkaupunkiseudulta. Ihana Hennahan sieltä saapui tuliaisineen


Raakasuklaata, toisissa mausteena lakritsaa, toisissa mustaherukkaa.

Nappasin Hennan kyytiin ja ajeltiin samantien salille. Olkapää/ojentajatreeni tehtiin, koskapa se natsasi sopivasti molemmille. Parilla takaolkaliikkeellä aloiteltiin, jonka jälkeen pystypunnerreltiin laitteessa ja kässäreillä


Kovaa hommaa niinkuin näkyy, vaikkei painot päätä huimaa. Siitä olikin puhetta treenin lomassa, niistä painoista olkapäätreeneihin liittyen. Molemmilla kun on treenityylit muuttuneet niin ei tarvitse enää kuvitellakkaan, että esimerkiksi pystypunnertelisi huiman "suurilla" raudoilla. Itsellä ainakin on usealla kilolla painot pienentyneet, nyt kun tekniikkaa ja hermotusta on parannettu. Miten mahtavaa onkaan oppia uutta ja kehittyäkkin, hitaasti kenties, mutta varmasti.


Onnistunut oli treeni ja pikkulihat sai kyytiä. Koska nälkä jo vatsassa huuteli niin lähdettiin salilta suoraan lounastamaan. Shoppailemassa käytiin toki myös..


Ei me noita laseja ostettu, vaikka ehkä olisi pitänyt :)

Vihdoin päästiin sitten maistelemaan Hennan tuliaisia kahvin kanssa (nam, sanon minä!) ja jonkin aikaa kerittiin höpötellä. Pieni Kouvola-rundi ajeltiin vielä ennen kuin piti viedä kamu kotimatkalle bussin kyytiin. Nyt sitten odotellaankin seuraavia treffejä.

Tänä aamuna taapertelin ajoissa salille, jalkatreenin vuoro oli. Normikuvioitani hiukan muutin ja tein tilalla vähän muutakin, koska niin halusin.



#kuhakokeilin

Kaikkea voi aina kokeilla, ainakin kerran, vai mitä? Mutta kyllä ihan "perustreeniäkin" tein.

Suoraan salilta kipitin Vilman hoiviin. Minullahan on nyt ollut kynnet tikissä muutaman kuukauden ajan, mutta nyt ensimmäistä kertaa olin asiakkaana tässä kyseisessä paikassa. Jonkinlaiseen kynsikoukkuun olen jäänyt, muutamasta syystä. Ensinnäkin nuohan on niin huolettomat ja taitava laittaja voi loihtia niihin vaikka mitä, kuten tänään sain todeta. Toisekseen, kyllä, minulla kasvaa omatkin kynnet, mutta ne ovat kuin paperia. Niin ohuet ja liuskottuvat, eivät vain kestä jos vähän kasvaavatkin. Kaikenlaiset lakat, geelilakat ym. olen elämäni aikana kokeillut, mutta...kun ei niin ei. Sallin itselleni tämän turhuuden, koska muuten omaan "kauneudenhoitoon" en juurikaan rahaa tuhlaa.
Päätin sitten kerrankin olla rohkea ja annoinkin Vilmalle vapaat kädet kynsien suhteen, vain pituuden päätin itse. Eikä kyllä kaduta, kynsistä tuli niiiiin mageet, vai mitäs sanotte?


Saas nähdä mitä seuraavalla kerralla keksitään. Käyppäs kurkkaamassa facebook-sivusto ja hius.soma:n instagram.

Tää rupeis nyt iltapalaselle ja ajoissa nukkumaan, että jaksaa taas aamusta lähteä salille :)

Mukavaa viikonloppua !!

-Satu-