Minä joka olin 2-kymppisenä vielä viisikymmentä kiloinen ja sain syödä mitä vain lihomatta olenkin nyt reilu kolmekymppinen 72-kiloinen.. Mitä tapahtui.. Hmmm, olen aina ollut oikea sokerihiiri ja näköjään ihan liikaa koska varsinkin viime vuosina kiloja on kertynyt. Liikkunut olen kyllä, ehkä enemmän jotenkin kausittain, välillä enemmän välillä vähemmän.
Nyt toivon että voisin omaksua uuden elämäntavan ja uuden syömistavan. Muutama vuosi sitten laihduin monta kiloa painonvartijoitten pistelaskun avulla mutta se "innostus" meni ohi ja kilot tulivat takaisin.
ITSEKURI on se jota täytyisi löytää jostain, että pystyisi sulkemaan silmänsä työpaikan kahvipöydällä olevilta herkuilta, joita on siellä aivan liian usein :-)
Reilu viikko sitten päätin oikeasti aloittaa tämän uuden elämän, sen jälkeen olen käynyt kuntosalilla ja lenkillä, joka päivä jotain. Olen myös syönyt säännöllisemmin, terveellisemmin.
Olen aina inhonnut hiihtoa mutta suuressa reippaudessani päätin ostaa sukset ja niitä lähdin sitten viikonloppuna testaamaan, edellisestä kerrasta aikaa noin 18v. Noh, sehän ei sujunutkaan niin kuin olisin toivonut ja rakas avomieheni (ahkera urheilija) sai melkein sauvasta silmään kun erehtyi kyselemään miksi itkua tihrustan yrittäessäni hiihtää. No hammasta purren hiihdin puoli tuntia samaa rinkiä koska päätin etten anna periksi. Kotiin tullessa myös sanoin että pakko lähteä uudelleen koska välineet on hankittu.
Siitä sisuuntuneena päätin vielä lähteä lenkille ja suunnitelmana osan matkasta hölkätä, mutta ei... pieleen meni sekin kun kova kipu iski toiseen sääreen heti ja jatkui koko lenkin ajan vaikka kävellen sitten kuljinkin koko matkan. Masentavaa kyllä, mutta edelleenkin päätin että periksi en anna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti