tiistai 15. huhtikuuta 2014

Fitness classicista ja omasta muutoksesta




Ajauduin pohtimaan syvällisiä yhtenä iltana, lähinnä tätä omaa muutosta. Kirjoitin viimeksi siitä, että kuvista näkee muutoksen. Jotenkin vain välillä oma päänuppi ei pysy mukana tai ei muka näe mitä toiset näkevät.
Hämmästyin suuresti kun kokeilin työkaverin hänelle pieneksi jääneitä työhousuja ja ne mahtuivat. Ne oli kokoa 36, mitä ihmettä. Viimeksi olen ollut ehkä sen kokoinen...9 vuotta sitten, vähän aikaa. Sitä ennen pulskistuin raskausaikana ja sen jälkeen, sitten rupesin lenkkeilemään ja olin niillä painonvartijoiden ohjeilla, putosihan se paino.. Kunnes tuli takaisin korkoineen. Ja nyt hyvin ymmärtää syyt siihen. Kaipa sitä vaan herkutellessa ajatteli, että en enää mussuta näitä herkkuja tms. huomenna tai ylihuomenna, joskus palkitsin itseni herkuilla tai jollain tavalla joskus söin erilaisiin tunteisiin. Jotenkin sitä ei vain muka nähnyt miten niitä kiloja kerääntyi ja kerääntyi. Ennen en tainnut juurikaan ajatella esimerkiksi sellaisia asioita juonko vettä tarpeeksi tai saanko tarpeeksi vitamiineja, syönkö terveellisesti (en todellakaan syönyt ennen viime ja tätä vuotta). Tämä "elämäntapamuutosaika" on ollut huikea matka omaan päähänkin.
En olisi pohjimmiltaan ehkä itsestäni uskonut ettei voin näin muuttaa tapojani koska olen niin mukavuudenhaluinen. Seuraava hämmästely tuli toisena päivänä vaatekaupassa kun myyjä kauppasi mulle koon 36 takin ja väitti sen olevan just sopivakin, wtf?


Tuo vasemman puoleinen kuva on otettu joskus about helmikuussa- 13. On allitkin hiukan kutistuneet.

Karkkipäivä, sitäkin funtsin tässä yhtenä päivänä sikäli, että ennen mulla oli herkkupäivä melkein joka päivä jollain tavalla, nyt on pyritty pitämään se herkku/karkkipäivä lauantaisin tai perjantaisin. Nyt mun uusiin safkaohjeisiin ei karkkipäivät sisälly niin rupesinkin aattelemaan että hetkinen, enhän mä sellaista taida edes tarvita, ainakaan tällä hetkellä ja outoa kyllä, että ei ole edes tehny mieli vaikka ipanat on herkkujaan viljelleet ympäri torppaa (oonkohan mä ihan terve...) Tosin musta on ollu kiva hetki se viikonlopun karkkihetki kun on Kepan kanssa mussutettu jotain hyvää ja katsottu vaikka leffaa. Viikonloppu hurahti ihan ilman herkkuja helposti (jos ei proteiinipatukkaa lasketa...)
Ruokailu tuntuu sikäli helpolta nyt ettei tarvitse itse miettiä miten paljon syön ja mitä syön, hyvä että joku ajattelee ne asiat mun puolesta (ainakiin osittain). Ruuasta tulikin mieleen, että laitoin tässä jokin aika sitten kauppapuutelistaan bulguria. Kepa oli kauppa-asioillaan muka sitä minulle ostanut..


Eipä se ollutkaan bulguria vaan hirssiä. Mutta nou hätä, kuulin ystävältä sen olevankin oikein hyvä eväs ravintoarvoiltaan. Sitä sitten vaihtelun vuoksi siis masuun.

Sunnuntaina oli siis se odottamani tapahtuma, eli Fitness Classic. Tapahtuma järjestettiin Helsingissä kultturitalolla. Noh, minulle tapahtuma oli osittain pettymys vaikka olin kuullut etukäteen itse messujen olevan minimaaliset. Liian pienet tilat joissa iso määrä porukkaa, hapen puute ja ahtaus, örk. Näytteilleasettajia oli vissiin reilu kymmenen. Palkkarivarasto meillä oli kotona tyhjä, joten ostettiin kotiinviemisiksi Xtreme Recoverya, suklaan makuisena tietenkin.

Nostan hattua jokaiselle joka on saanut kroppansa siihen kuntoon, että voi lavalle astella. Odotin kovasti, että näen lavalla kaksi tuttuani. Tässä ekassa kuvassa Saara joka kilpaili bikini fitneksessä.



Kovan työn oli Saarakin tehnyt kisaprojektinsa aikana.


Kuvassa keskimmäisenä Piia joka sijoittui neljänneksi omassa sarjassaan, body fitneksessä. Piian blogista löytyy upeita kisakuvia, pahoittelen näiden mun räpsyjen huonoa laatua.

Näkyihän siellä happeningissä paljon tuttuja ja muutama kaverikuva tuli otettua

Minä ja Noora

Olenpas lyhyt Jasmin vieressä :-)

Mukava reissu oli, Kepan kanssa siis oltiin liikenteessä, Kepa saikin koko päivän ihastella kauniita naisia:-)
Reissusta sai sitten taas virtaa omiin tekemisiin vaikken minnekkään fitnesskilpailuihin tähtääkkään. Reippaana lähdinkin maanantaiaamuna salille ennen töihin menoa, sillä tiesin etten töitten jälkeen treenaamaan ehdi.

Tyytyväisenä olkapäätreenin jälkeen
Hyvä treeni tuli tehtyä ja siitä jatkoin hyvillä mielin töihin. Tänään oli välipäivä salista, töitten jälkeen minulla olikin aika hierojalle joka totesi hartiaseudun olevan kohtalaisen jumissa, kuten arvelinkin. Katsottiin lopuksi yhdessä venyttelyohjeita ja niskoja vahvistavia liikkeitä. Hieronnan jälkeen kurvasin suoraan Terhiä treffaamaan. Hetki kerittiin höpistä ja samalla reissulla sain uuden takin, jossa on selässä tiimin logo


On kyllä aika ihku, vai mitä?


2 kommenttia:

  1. Heippa! On kyllä käsissäs hieno muutos tapahtunut. Kovaa saa tehdä töitä pienenkin muutoksen eteen. Mä olen vihdoin päässyt elämässäni siihen pisteeseen, ettei mulla ole kiire minnekään. Pikkuhiljaa ja kovaa reeniä, karkkia ja herkkuja kun sille tuntuu. Liian kurinalainen elämä ei ole minua varten, mutta ihailen toki heitä, jotka pystyvät noudattamaan ruokavaliota pilkuntarkkaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Näin se on ettei "ilmaiseksi" ja helpolla mitään saa. Totaalikieltäytyminen kaikesta hyvästä ei toimi mullakaan mutta nyt on joku kausi, ettei edes tee mieli esim. herkkuja.

    VastaaPoista