maanantai 10. marraskuuta 2014

Mikä on se sun juttu?

Korviini särähtää kun joku sanoo, pitäisi aloittaa laihdutuskuuri, pitäisi ruveta laihikselle. Myönnetään, että varmasti on tullut itsekkin niin sanottua. Mutta siis tuo lause herättää ajatuksia. Kuuri-sana. Kituutetaan jonkin aikaa ja palataan entiseen? Joskus tähän blogiin taisinkin kirjoittaa, että jos haluan pysyviä muutoksia elämääsi/kroppaasi niin heitä hiiteen kuuri-ajattelu. Toki saahan niillä kuureilla hetkellisiä tuloksia ja esim. joku "laihdutuskuuri" jotain juhlamekkoon mahtumista varten voi olla ihan ok, mutta pitemmällä tähtäimellä.. Mietippäs. Itselläni oli vielä pari vuotta sitten myös kolesteroliarvot koholla, mutta elämäntapamuutoksen ansiosta nekin lukemat ovat nyt oikealla tasolla. Liikunnalla ja oikealla ruokavaliolla on siis paljon positiivisia vaikutuksia.


Ihminen on kokonaisuus. Voi kai sitä syödä ties mitä ja kuluttaakkin ne syömänsä mössökalorit pois, ja pysyä siten normaalin painonkin rajoissa. Tai syödä suht fiksusti, mutta olla sitten taas "liikkumaton" ihminen. Kumpikaan ei ole hyvä vaihtoehto. Asioiden tulisi kulkea käsi kädessä. Tarpeeksi liikuntaa ja fiksu ruokavalio ja säännölliset ruokailut. Piste. Plus lepo. Nyt voi joku miettiä, että mikäs asiantuntija tuo luulee olevansa. Enpä olekkaan, nämä onkin minun kokemuksia, ajatuksia ja mielipiteitä.
Edelleenkin väitän, että itselläni suurin tekijä painon putoamiseen oli ruokailutottumusten muuttaminen, ruokavalion muuttaminen sekä herkkujen syönnin radikaali vähentäminen. Siinä samalla löytyi se mun juttu = kuntosalitreeni, entistä enemmän on vahvistunut tunne siitä, että se on niin mun juttu. Kaikkien juttu se ei ole, eikä tarvitsekkaan olla. Toki lihaskuntoa olisi hyvä harjoittaa jollain tavalla. Mä en ole (koskaan ollut) jumppaihminen, hyi yök (no, ehkä joku bodycombat tms. vois kiinnostaakkin). Joogaan en ole vieläkään mennyt vaikka olen monesti ajatellut asiaa (vois tehdä hyvää tämmöselle levottomalle sielulle). Sähly olis kivaa. Golffariksi minusta ei olisi, ikinä. Nuorempana harrastin ratsastusta, enää en uskalla, tai uskaltaisin mutta en kävelyvauhtia kovempaa menisi... Luistelusta tykkään, vaikka en taitava olekkaan. Pyöräily on kesällä joskus ihan jees.
Mikä sun juttu on ja kerro miksi se on just sun juttu?

Siihen mun juttuun, kuntosalille siis. Isänpäivänä kun ensin aamupuurot ja vähän kakkua oli syöty lähdettiin Kepan kanssa salille niitä syötyjä kaloreita kuluttamaan. Persusta jumppailin, ensin bulgarialaista askelkyykkyä smithissä. Tässä vielä kyseisestä touhusta vertailukuva. Vasemmanpuoleisessa ei siis lisäpainoja ole, mutta kummasti vaan puhisuttaa moinen...silloin joskus..


Tuon jälkeen tein reisikoukistusta istuen ja mahallaan. Käsipainon kanssa vähän sumokyykkäilin


Ja tein taas maastavetoa. Sen jälkeen jätin jalkalihat kasvamaan (I wish) ja rupesin vimputtelemaan olkapäitä. Ensin pystypunnerrusta käsipainoilla, välillä kokeilin Kepan auttamana isommilla painoilla kuin aiemmin, mutta enpäs oikein jaksanut. Lopulta tuli hetken hyytymys ja naurattikin niin, ettei edes ne kevyemmät painot nousseet..


No, sain lopulta ne punnerrukset tehtyä. Teen niitä kymmenen kilon painoilla ja hitusen isommillakin menisi, mutta kun seuraava paino on 12,5 kg niin too much for meikäläinen. Seuraavaksi tein vipareita käsipainoilla, yksi käsi kerrallaan, vähän "vauhtia" ottaen. Niitä neljä sarjaa jonka jälkeen istuen minipainoilla oikein hitaasti vipareita, puhtaasti. Voi juma, että olkalihat oli tulessa.


Pystysoutua käsipainoilla ja etuolkapäitä tein taljassa myös, selällään maaten. Lopuksi takaolkapäille muutamaa liikettä. That`s it.

4 kommenttia:

  1. Mulla on välillä sama juttu, kun ei onnistu niin alkaa naurattamaan. :-) Välillä taas hengitän niin, että vihellän samalla. En nyt ihan kissanpolkkaa vedä, mutta melkein. ;-)

    VastaaPoista
  2. Niin monta kertaa oon haikaillut 11 kilon kässäreiden perään etenkin pystäreissä!! 12 kilolla menee, mut jotain kutosen sarjoja korkeintaan, eli just ne optimaalisimmat puuttuu tosta kymppien 12 väliltä :(

    VastaaPoista