perjantai 12. joulukuuta 2014

Toiveita ja treenejä

Toiveita joulupukille. Toivoisin, että toisit paljon lahjoja, treenivaatteita ja sykemittarin ainakin. Kiitos. Eipäs. Kun pysähtyy miettimään mikä elämässä on tärkeintä niin toivon vain lapsilleni ja läheisilleni onnellisen joulun. Niin ja toki kaikille maailman muillekkin lapsille omien lisäksi. Niin ja itsellekkin aikaa huokaista. Viime päivinä olen pysähtynyt taas miettimään koko jouluvouhotusta, ihmiset (kuten itsekkin vähän..) kimpoilevat pitkin kauppoja ostamassa ties mitä kun pakkohan niitä lahjoja on ostaa, vai onko? Tälleen perheellisenä on vissiin hankittava lapsille lahjoja ainakin jonkin verran. Nyt kuitenkin yritän keskittyä siihen, että ostaisin vain hyödyllisiä/tarpeellisia juttuja enkä keräilisi hätäpäissään mitään jonninjoutavaa. Noh, anyway, herättää paljon ajatuksia tämä joulunaika. Se sai myös ajattelemaan viime aikojen asioita/uutisia. Viime viikolla oli uutisissa juttua ihmisistä jotka jonottivat ilmaisia ruokakassejaan jossain "leipäjonossa", suurin osa oli ilmeisesti eläkeläisiä. Meni pari päivää niin oli Linnan juhlat.. Jotenkin rupesi miettimään miten epäreilu maailma on. Rupesi suoraan sanottuna ärsyttämään. Toiset seisoo leipäjonossa, toiset linnan juhlissa. Huh huh. Tuli taas muistutus siitä, että on oltava kiitollinen pienistäkin asioista.

Niihin treeneihin sitten ja tähän viikkoon muutenkin. Olen ollut nuutuneempi. En tiedä olenko väsynyt uusien työkuviotten opettelusta vai vaan tästä harmaudesta. Oli miten oli niin siitä huolimatta olen saanut hyviä treenejä aikaiseksi, no osittain niistä saa kiittää Kepaakin joka on ollut tsemppaamassa ja auttamassa. Tiistaina oli vuorossa selkätreeni + olkapäitä. Sain suostuteltua Kepan tekemään saman treenin jonka itsekkin tein, olipa vähän vaihtelua sillekkin.
Tehtiin ensin kellarisalilla maastavetoa ja Kepa sai yllytettyä kokeilemaan isommilla painoilla kuin millä aiemmin olen tehnyt. Kyllähän mä jaksoinkin, mutta asento meinasi yläkropasta pettää. Ehkä tässä vielä oppii. Muistona ainakin mustelmat säärissä. Maven jälkeen normikuviot, kulmasoutua, ylätaljaa, alataljaa, pulldownia


Ja lopuksi se polttava viparisetti olkapäille. Kotiin päästyä käytiin vielä puolen tunnin kävely/hölkkälenkki. Jopas olikin tyytyväinen mieli sen jälkeen.

Keskiviikkona oli tissilihojen ja hauisten vuoro. Jouduin vähän soveltamaan kun ilta-aikaan menin ja porukkaa oli siis taas enemmän. Ensin tein penkkipunnerrusta smithissä kun jollain oli penkkipunnerruspaikka varattuna. Vinopenkkipunnerrukset tein käsipainoilla enkä missään laitteessa tällä kertaa.


Rintalihojen jälkeen hauiksia, taljassa, tangolla, käsipainoilla. Supersarjoja.


Treenin lopuksi 20min intervalli juoksumatolla ja "loppupullistelua"... Saisivat jo ruveta kasvamaan nuo kätösetkin..


Ehkä uurastus palkitaan ja joskus kasvaa edes pikkuisen lihastakin tikkukäsiin ja jalkoihin. Entistä enemmän se on noussut omaksi tavoitteeksi selkeämmin viime aikoina, eli saada sitä lihaakin luitten ympärille. Päässä kyllä pyörii muitakin haaveita..

Torstaina oli pakko töitten jälkeen urvahtaa hetkeksi unille. Sen jälkeen olinkin virkeä ja sain houkuteltua Kepan mukaan salille "apumieheksi". Yksin ei olisi onnistunutkaan niin tiukkaa treeniä tehdä. Vuorossa oli siis etureiskat. Ah niin tuskaista, mutta lempparia nykyään. Smithissä kyykkyä jonka jälkeen reiden ojennus ja prässi superina, siinä vaiheessa puntit tutisi jo aika lailla. Prässiin uskalsin vähän lisätä taas painoa ja hampaat irvessä jaksoin. Viimeisenä sitten hack-kyykkyä, sitä saikin vinkuttaa pienemmillä painoilla, mutta tuntuipa olevan ihan tarpeeksi sekin. Lopuksi vähän mahajumppaa. Ja eikun hoipertelemaan kohti pukkaria. Niin ja loistavalla fiiliksellä kotiin syömään.

Huomenna vaihtuu treeni- ja ruokaohjeet, vähän jänskättää. Takana on jo 4 viikkoa ilman herkun herkkua tms.


Ennen oli ennen, kuten vasemman puolen kuvasta näkyy niin ennen upposi niitä herkkujakin vähän tiuhempaan tahtiin.. Tuohon ulkomuotoon en meinaa enää palata.

Huomenna takakinttujumpalle lauantain kunniaksi. Mukavaa viikonloppua sulle!

- Satu-




6 kommenttia:

  1. Hyvinhän ne kädet ovat kasvaneet. Sitä on vaan niin malttamaton tulosten suhteen, tai ainakin itse olen. Mutta maltti on valttia kuten vanha kulunut sananlaskukin sanoo. :-)

    VastaaPoista
  2. Wautsi, huikee muutos tapahtunu sulla!! :)

    VastaaPoista
  3. Eihän tähän muuta voi sanoa kuin että VAU. Sinnikäs työ on tuottanut todella upeaa tulosta, mahtavat olkapäät ja kädet!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi. Täytyy vaan jaksaa uurastaa että saa tulosta aikaiseksi:-)

      Poista