perjantai 8. toukokuuta 2015

Kaikenlaista

Pysähdyin miettimään yhtenä päivänä ystävyyttä. Olen äärimmäisen kiitollinen ystävistä jotka ovat tulleet elämääni. Osa on tullut ja mennyt, jättäneet muistoja. Jotkut ovat ja pysyvät, pysyvät vaikka harvoin näkeekin. Joitakin ihan liian harvoin. Mutta ystäväthän ovat sydämessä aina. Ensimmäinen vuosi täällä asuessa oli kamala. Kamalan yksinäinen ja orpo siis. Paras ystäväni oli ukkokulta ja on sitä edelleenkin. Mutta naiset tarvitsee naiskavereita. Salille eksymisen ansiosta minulla on nyt ystäviä. Ajoittain tulee kummallinen yksinäisyyden tunne, mutta se tulee ja menee pois. Oma elämäntapamuutos on tehnyt myös sen, että uskallan "tutustua". Oman elämäni aikana kun myös ystävä on osannut loukata, jättänyt jälkensä. Olen oppinut sen, että voin olla sellainen kuin olen, pidettiinpä siitä tai ei, ne ihmiset joiden on tarkoitus pysyä mukana, he pysyvät.

Tuossa yks kullanmuru <3

Tuossa toinen, Miia <3 Kun hurahdin salitreeneihin ja muutin pikkuhiljaa elämäntapojani, sain osakseni jonkinlaista vinoilua treenaamisestani. Noh, silloin se tuntui kurjalta. Mutta nyt, olen jollain tavalla kasvanút, että ymmärrän myös sen, että monesti oma aikaansaamattomuus tai kateus juuri sen toisten moittimisen aiheuttaa. Onneksi elämä opettaa, onneksi se kasvattaa. Niin ja myös vahvistaa. Kaikilla elämässä on omat muistonsa, omat hyvät hetkensä, omat kipunsa. Äitiys on taas ajankohtainen "aihe" tähän aikaan vuodesta. Itselleni äitinä olo on tärkeintä maailmassa, niinkuin on tärkeintä koko perhe. Vaikka elämä on arjen pyöritystä ja touhottamista, sotkujen siivousta jne. Olen itse tehnyt lupauksen, että omat lapseni eivät koskaan tule kärsimään alkoholismin vuoksi kodissaan. Koskaan ei tule sitä hetkeä, että viina olisi minulle tärkeämpää kuin lapseni. Joillekkin se on niin, kuten itse olen saanut kokea, sitä ei voi ymmärtää. Se jättää jäljet pysyvästi. Alkoholismi on sairaus, tiedetään, mutta miten se viinapiru voi olla niin voimakas, että sen vuoksi laiminlyö kaiken muun? Liian monella löytyy henkilökohtaista kokemusta tuosta. Kuullostaako katkeralta..onhan se sitä, edelleenkin, vaikka asiaa on joutunut käsittelemään paljon. Em. kirjoitusten perusteella ei tätä voine treeniblogiksi kutsua, kaipa tämä on "Elämä-blogi" vaikka sisältää eniten treeni- ja lenkkikuvia. Ja niihin treeneihin sitten. Tiistaina mulla oli veepee ja kävin veivaamassa hauis-ojentajatreenin. Ensin heittäydyin lattialle selälleen ja tein hauista taljassa. Hyyyvä liike kyllä.

Katastrofi meinasi iskeä kun kuulokkeista loppui virta kesken treenin. Dääm. Jos treenaan yksin, tarvitsen kuulokkeet korville a)siksi että voin olla "omissa oloissani" b) hyvä musiikki. Salilla tulee kyllä välillä mieleisiäkin biisejä, mutta joskus sellaisia, että ei tod rauta nouse sillä, ei edes kahden kilon kässärit. Noh, jotkuthan tätäkin "tapaa" moittivat, että miksi pitää treenatessa olla "lisä-ärsykkeitä". Voihan sitä moittia, mutta itselle se vaan on must-juttu. Ja omanlaisensa tsempparikin. Mulla kun ei kuulokkeissa soi "matti ja teppo" vaan metallilla mennään.

Ojentajille tein penkkidippiä, taljaa ja pitkästä aikaa myös keksin tehdä kickbackia käsipainolla, hyvin meni kohteeseen. Tein tällä kertaa vuoronperään hauiksia ja ojentajia.


Viikko on mennyt..no, monenlaisissa fiiliksissä. Pari päivää olin entisissä hoitajan töissäni, keikkailemassa. Keskiviikkona työpäivän saldona oli jäätävä väsymys ja päänsärky, olin sata varma että skippaan treenit. Kuitenkin pikku nokosten (ja parin panadolin) jälkeen oli olo ihan toinen ja lähdin innolla testaamaan uutta saliohjelmaani. Mukaan sain Kepan ja Miian, onneksi niin, molemmat tsemppaamassa. Voin sanoa, että mitään helppoa settiä ei ole. Sellaisia "pikku" 10 x 10 settejä. Prässillä aloitin jalkatreenin ja kokoajan painoa lisäten eteenpäin. Lisäksi sumokyykkäilin ja "tavallisen" kyykyn tekniikkaa opettelin Kepan auttamana, toivottavasti lähtee sujumaan, nyt on pakko ruveta opettelemaan. Lisäksi pohkeille treeniä. Koville otti, mutta hiton hyvä fiilis oli kotiin lähtiessä. Miia opetti lopuksi vähän poseerauksia,joutui tikkukinttukin vääntelehtimään outoihin asentoihin, mutta hauskaa oli. Kiitos Miialle. Eilen aamulla ihmettelin, että onpas kumma kun ei juuri missään tunnu treenit. Väärin. Päivän aikana alkoi kintut kipeytyä ihan tosissaan. Eilisen työpäivän jälkeen sama kaava, ensin pikkupäikkärit ja salille. Sain onneksi Kepan houkuteltua mukaan varmistamaan tekniikkaa kun maastavetoa oli luvassa heti alkuun.


Painoa nostettiin tuossakin sarjojen edetessä..


Jaksaa jaksaa..

Pitkästä aikaa ylätaljaa niskan taakse, painoa nostaen. Tuossa ei ainakaan onnistu "vauhdin ottaminen"avuksi.


Kepa selän takana auttoi viimeiset sarjat. Lisäksi ohjelmassa oli kulmasoutua, alataljasoutua ja vatsatreeniä.

Tänään olen havainnut, että eipä juuri kropasta paikkaa löydy joka ei olisi hellänä. Huomenna ei salille kerkiä, joten oli tarkoitus tänään päivällä mennä treenaamaan, mutta menemättä jäi kun tuli mutkia matkaan. Jos sitten äitienpäiväjumpalle seuraavaksi. Tänään kävin töitten jälkeen elämäni toista kertaa osteopatiassa josta toivon saavani apua "vaivoihini", siitä myöhemmin lisää.

Mukavaa viikonloppua ja ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!

-Satu-

p.s Mikäs musa sulla soi treenatessa, vai soiko mikään?

2 kommenttia:

  1. Missä valmennuksessa oot nyt? Loppuiko sulla se edellinen juttu jo? Sama homma mulla, blogissa on paljon muutakin juttua kuin treeniä ja sen ympärillä pyörivää elämää, mutta näinhän se meneekin :) Onhan sitä muutakin elämää! Kuin myös voin samaistua sun kokemuksiin... Itse olen saanut isän osalta lasisen lapsuuden. Ne kaikki kamalat kokemukset liian pienelle ihmiselle ovat syöpyneet muistiin. Ei niitä koskaan sieltä saa pois, mutta elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Asiasta kukkaruukkuun: meikän treenejä tahdittaa aina biisit, ilman kuulokkeita treeneistä EI tule mitään. Ihan laidasta laitaan musaa kuuntelen, pääasiassa kuitenkin jotain techno/trance, latino, dance, metalli, rokki :D Jopa oopperaa ja iskelmääkin harvakseltaan. On muuten Mavet meikän feivorittejä salilla <3 Ihan parasta! Oiskohan sittenkin pitänyt alkaa voimanaiseksi? Hehheh :D

    VastaaPoista
  2. Muista tehdessäsi mavea kokeilla eri jalkojen leveydellä. Ite kun teen kapeammalla niin jo alkoi rauta lentämään. :)

    Musat soi korvilla aina, nyt menossa raskaampaa eli Kotiteollisuus, Teräsbetoni, Valonkantajat ym. :)

    VastaaPoista