sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Oppia ikä kaikki

Eikös sitä niin sanota? Kaksi viimeistä vuotta opettaneet mulle enemmän kuin mikään muu ajanjakso elämässä. Vai onko tää sitä, että musta tulee aikuinen (hah, never). Mun aiempi paasaus omana itsenään olemisesta herätti lisää ajatuksenvirtaa päänuppiin. Toisia on helppo arvostella, koskaan et kuitenkaan voi täysin tietää niitä kokemuksia ja tunteita mitä toinen on elämässään läpikäynyt. Miten esimerkiksi koulukiusaaminen ihmisen kasvuun vaikuttaa, miten alkoholismi perheessä vaikuttaa jne. Mun elämä ei ole koskaan ollut "ruusuilla tanssimista". Toisaalta olen kiitollinen siitä, se on tehnyt minusta minut. Se ei ole onneksi tehnyt minusta tunteetonta ja itserakasta. Tarkoitan huonolla tavalla itserakasta. Minussa on vikani, en ole "helppo" persoona, mutta onneksi olen oppinut, että on minussa hyvät puolenikin.


"Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,
Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
Mut joku aamu mä tiedän sen,
Sä heräät huomaamaan,
Sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan"

Sanat on Juha Tapion biisistä. Joskus kun oli vaikeampi aika elämässä ystäväni lähetti linkin tuosta biisistä, siksikin se on jäänyt erityisesti mieleen. Ei mun tarvitse olla millään tavalla parempi kuin muut, mutta aina voin pyrkiä olemaan parempi itseni.

Olisinko kertonut julkisesti tälläisistä asioista vaikka kaksi vuotta sitten? En. On ihmisiä jotka käyttävät aseena toisen heikkouksia tms. Se on väärin. Olen kokenut sen itse, se sattuu. Ei kukaan ole parempi kuin toinen. Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa. Täydellisyyttä ei ole. Ja hyvä niin. Voit kadehtia toisen elämää joka kenties näyttää täydelliseltä. Joskus se on vain "ulkokuori". Mutta pysähdy miettimään mitä kaikkea hyvää omassa elämässäsi, omassa itsessäsi on. Vaikka toisinaan aika avoimesti asioista(ni) täällä kirjoittelen, en silti ruodi kaikkia elämän ongelmia täällä. No, joo, ehkä "treeniongelmia". Jokatapauksessa, elämä on ihmeellinen asia. Aina voi oppia uutta, jos vain niin haluaa. Jotkut asiat vain vaativat enemmän aikaa. Ainakin jos se liittyy henkiseen kasvamiseen tai lihasten kasvatukseen:)


Hetken kerkisin katua Oman onnensa seppä-tekstiäni, mietin olisiko pitänyt jättää julkaisematta. Kunnes sain pari viestiä, joissa "kehuttiin" tuota höpötystä. Ja kommenttia siitä kuinka moni varmasti miettii samoja asioita, vaikkei sitä myönnäkkään. Varmasti totta. Sellaista ajatuksenjuoksua tällä kertaa, koska tämä on enimmäkseen wannabetreeniblogi lupaan kertoa ensi kerralla myös eilisistä ensisalitreffeistä.

Mukavaa, vaikkakin näköjään sateista sunnuntaita sulle!

-Satu-

P.s Muista olla kiitollinen niistä hyvistä asioista joita itsessäsi ja elämässäsi on :)Niin ja ole oma itsesi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti