lauantai 10. lokakuuta 2015

Ei dieetti vaan elämäntapamuutos


Kuten viisas ystäväni totesi. Kirjoittelin hänen kanssaan fiiliksistä tässä taannoin kun taivastelin kaikkia mietteitäni joita pulpahteli vanhoja kuvia ja studiokuvia katsellessa. Niin, sehän tässä parasta onkin. Se ettei tässä millään kitukuurilla tms. olla oltu (kohta) kolmen vuoden aikana missään vaiheessa vaan elämäntavat muuttuneet, pikkuhiljaa, täysin. Ja ajattelenkin, että se "pikkuhiljaa" on tehnyt tästä pysyvän elämäntavan. Monelle olen joutunut sanomaan, että ei en ole laihdutuskuurilla, en ole ollut, en nälässä, en syömättä. Vaan aivan päinvastoin. Ne on ne terveelliset/oikeanlaiset sapuskat ja säännöllinen ruokailurytmi jotka painonputoamisessa on avainasemassa, se on ainakin minun mielipide. Aina on mahdollisuus muuttaa tapojaan tai opetella uusia jos vain niin haluaa. Muistan itse pari vuotta sitten kun Kepa söi välipalaksi rahkaa, itse en ikinä voinut edes sietää sitä hajua.. Päätin kuitenkin opetella syömään sitä jos se kerran olisi terveellisempää (kuin esimerkiksi se ainainen leivän puputtaminen) ja kyllä, meinasi tulla yök kun sitä rahkaa ensimmäisiä kertoja nieleskelin. Mutta niinpä vain, kaikkeen tottuu. Tällä hetkellä mun ruokavalio ei maitotuotteita sisälläkkään. Mun entinen "ruokavalio" (siis mikä...) oli pääasiassa leipää... aamupalaksi leipää, lounaaksi eväänä leipää, iltapalaksi leipää.. No toki ehkä kerran päivässä joku lämmin ruoka.. Jugurtteja, vanukkaita. Lähes joka ilta jotain herkkuja.. Lähinnä karkkia, suklaata, jäätelöä..


Öööö... ei oo ihan putkeen menny ruokailut.. Noh, tammikuussa v.2013 kaikki alkoi pikkuhiljaa jotenkin muuttua, ei mitenkään hammasta purren, Muutin ruokavalion pikkuhiljaa täysin ja sehän teki sen, että myös herkkuhimo alkoi laantua. Menin Kepan mukana peloissani salille ja aika nopeasti jäin (onneksi) koukkuun siihen. Alkuun välillä turhauduin kun olisi tietysti halunnut niitä lihaksia jne. muutoksia nopeasti, tuolaisia em. turhautumisia tulee nykyään enää hyvin harvoin. Kaikesta oppii. Samoihin aikoin lisäsin lenkkeilyä ja lenkkeilinkin aika paljon. Silloin varmaankin kesällä 2013 yritin myös innoissani hölkkäillä, mutta eihän siitä mitään tullut kun "penikoihin" koski ym.ym. Nykyään voisi hölkkäillä etenkin pehmeämmällä alustalla ongelmitta (siis jos hölkkäilisin...) Ja onhan se kaikki liikkuminen ja tekeminen paljon helpompaa sitten kun sitä ylimääräistä taakkaa ei ollut.. Vaikkei sitä monia kymmeniä kiloja ollutkaan. Jotenkin jäänyt mieleen kun yritin kumarrella sitomaan (mahani kanssa) kengännauhoja ulos lähtiessäni ja se oli jotenkin hankalaa.. Oli miten oli, tuosta "aiheestahan" jaksaisin jauhaa pitempäänkin, mutta en viitsi kyllästyttää ketään selittämällä taas miten suuri matka se on ollut korvien välissä ja on sitä kokoajan vieläkin. Välillä tuntuu, että se onkin parasta kaikessa ja miten paljon hyvää se on elämään antanut. Jospa se pikkuhiljaa kasvattaa itsevarmuutta ja rohkeutta lisää. Taas kerran voin sanoa olevani kiitollinen. Ja kehitykseen liittyen.. Joskus kun kuvittelee mielessään, että mitään muutosta ei varmana tapahdu eikä ole tapahtunut niin voi askarrella kollaaseja niin kenties voi huokaista, että tapahtuu sitä, vaikkakin hitaasti


Asiasta toiseen, treenit menee "entiseen malliin". Tosin eilen suunnitelmat meni uusiksi enkä päässyt treenejä tekemään. Helposti minussa iskee kiukutus jos en pääsekkään silloin kuin olen suunnitellut/halunnut, mutta...vähän kun vetää henkeä ja sanoo itselleen, että pöhlö, ei se maailma siihen kaadu. Kun aikaa kuitenkin on...loppuelämä niin kauan kuin puntit nousee..
Viime lauantaina pääsin kaiman kanssa jumpalle, parasta <3 Selkäjumppaa tehtiin mun treeniohjelman mukaan.

Suunnittelee tarttuvansa tankoon hän.. Kulmasoutua siis. Mulla painot on tuossa tangossa persuksen "takana" joka onkin (mulle ja mun niskoille) paaaljon parempi kuin se, että se painot olisivat kropan etupuolella. Siten olen aiemmin joskus kokeillut tehdä ja ei ei yök, mutta tällä tyylillä, yksi uusi lemppari. Kiitos vain koutsille tästäkin. Lauantaina sain jumppaseuraksi vanhemman tyttäreni jonka kanssa tehtiin tarakkajumppaa osittain yhdessä, kuten näkyy..


Hermohommia...hermohommia..

Keskiviikkona mulla oli lajissaan kolmannet kehonhuoltotreffit Minnan kanssa. Aloiteltiin virtuaalivenyttelyllä, mutta sitä ei keretty loppuun tehdä kun piti lähteä alta pois kun kahvakuulatunti starttasi. Mutta nou hätä, osataanhan me kehoa huoltaa omatoimisesti. Minna ehdotti, että tehdään ensin ne "kurjimmat" jutut joten taas sitten kinttuja tangon avulla rullattiin


Ehkä ilmeeni kertoo jotain..


Uusi juttu oli mulle kun pohkeita vetristeltiin kahvakuulan kahvan päällä, auts, löytyi kipeitä paikkoja. Sen jälkeen vielä rullailtiin ja venyteltiin. Reilu tunti meni ja tekipä taas hyvää kropalle (ja mielellekkin koska hyvä seura)

Tänä aamuna selkätreeniä.


Koska Teemu käskee tekemään noin niin sittenhän tehdään.. Ja juu, se on rintaprässilaite..


Tuosta(kin) tykkään. Vatsallaan vinopenkissä, ensimmäinen toisto hitaasti sen jälkeen nopeampaa pumppausta ja taas hitaasti jne. Tosi hyvän tuntuman saan tuolla setillä. Selkätreenin jälkeen vielä parit liikkeet hauiksille. Salilta parin kaupan kautta kotiin. Iltapäivä menikin ruuanlaitto ym. keittiö ja siivoushommissa. Lopulta pääsi kuitenkin saunan kautta sohvalle nököttämään tämä masiina sylissä. Huomenna onkin mukava ja mielenkiintoinen päivä tiedossa kun lähden Lahteen Fitness expoon katsomaan kisoja ja messuja kiertämään, kyseiseen häppeninkiin tulossa myös useampi ystäväni muualta, ihana nähdä heitä <3


Näihin tunnelmiin, huomista reissua odotellen..

-Satu-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti