tiistai 23. helmikuuta 2016

Jotakin jorinaa



Maanantai


Hyvä päivä aloittaa kaikkea uutta. Tai tsempata jossain asiassa itseään, vai mitä? No niinhän minäkin ajattelin. Aamulla kun kello soi niin väsytti aivan kamalasti ja sehän meinasi hiukan harmituttaa. Koirien kanssa kun taapersin ulos, ihastelin lumisia puita ja maisemia. Hymyilin ja ajattelin, että tästä tulee hyvä päivä. Koska päätän ja ajattelen niin.
Noh, tulihan vähän mutkia matkaan ja positiiviseen ajatteluun. Ensin tuli riitaa pikkujätkän kanssa. Tuohtuneena lähdin puhdistelemaan peltilehmää lumen alta, koska salilla olisi pitänyt olla puoli kahdeksan kuten oli kaverin kanssa sovittu. Sain lopulta kotteron liikenteeseen ja eikös se ruvennut heti nikottelemaan. Pääsin kait 10 metriä kotinurkilta ja silläkin matkalla se juukelin murheenkryyni simahti monta kertaa. Lopulta se jumitti sitten läheiselle pikkutielle, jonne sain sen ohjastettua. Keskelle tietä melkein. Syy miksi kerron tätä tarinaa on se, että tuokin kokemus sai ajattelemaan paljon. Meitä ihmisiä, miten erilailla toimimme ja käyttäydymme toisia kohtaan.
Tarinahan jatkuu siten, että jökötin sen rotteloni kanssa siis melkein keskellä tietä kun naisautoilija kääntyy kyseiselle tielle ja ohittaa autoni siten, että nyrjäyttää minun autosta peilin. Jatkaa matkaansa. Pari kirosanaa taisi päästä. Minulta siis. Hetken kuluttua sama nainen on tulossa taas ohitseni. Nousee autostaan minulle valittamaan kuinka alkaa olla liikennettä kyseisellä tiellä ja kuinka nyt olen siinä tien tukkona. "Ymmärrän kyllä, mutta ei tämä auto tästä liiku minnekkään. Pääsetköhän tästä ohi?", vastasin. "Pitää yrittää", murahti ystävällinen autoilija ja lähti ohittamaan. Kyllähän se minun autoni peili taas otti osumaa, mutta eipä se tätä daamia kiinnostanut. Jatkoi matkaansa. Hetken kuluttua tuli toinen naisautoilija. Siinä vaiheessa olin saanut nihkutettua murheenkryyniä vähän sivumpaan. Tämä autoilijapa pysähtyi kohdalleni ja kysyi voiko auttaa. Kerroin, että apu oli jo tulossa. Että semmoista. Mutta tuo tarina oli viime viikon maanantailta.

Tuosta positiivisuudesta ja itsensä tsemppaamisesta. Aika kenkku fiilis siis oli tuon aamun kokemusten jälkeen. Hetken jo harkitsin, että painun kauppaan ostamaan kilon lohtusuklaata tms. ja murjotan loppupäivän kotona. En kuitenkaan tehnyt niin vaan painelin salille. Ja hyvä niin. Kuulokkeet korville ja musat täysille (no ei nyt ihan) ja rautojen kimppuun. Ah, niin paras tapa meikäläiselle purkaa kaikenlaisia fiiliksiä ja olla hetki ajattelematta mitään muuta kuin sitä meneillä olevaa treeniä.
Kävin siis rintalihoja ja olkapäitä pumppailemassa. Vähän vatsamakkaroita lopuksi, alavatsan aktivointiharjoituksia. Helpommin sanottu kuin tehty. Kyllä mä vaan niin rrrrrakastan olkapäätreeniä, erityisesti sitä. Erityisesti nykyään kun se tatsi löytyy niihin pikkuisiin lihoihin. I love it.


Tiistaina (siis viime viikolla) kävin treenaamassa selkää ja kaksipäistä olkalihasta. Ihmeellisesti ruvennut tulemaan ajatuksiin noita kaikenmaailman lihaksia, mistähän moinen. Olisikohan koulussa olosta vaikutusta :) Mutta niin, alkuunhan tein tietenkin normikuvioni, lapapunnerruksia ym. Tarkoituksena kun parantaa lapatukea/hallintaa. Tiesittehän, että ei sitä ylätaljaakaan revitä miten sattuu. Siihenkin perehdyttiin viime kerralla koulutuksessa. Kuinka moni pitää keskivartalon paketissa esimerkiksi ylätaljaa tehdessä? Videopätkän avulla sain tarkasteltua omaa ylätaljatekniikkaa sivusuunnastakin eikä se hirveämmin mönkään mennyt. Tarkistutin asian vielä asiantuntijalla.




Olen huisin tyytyväinen sillä viime viikolle tuli viisi treeniä rutisteltua. The Feeling on hyvin läsnä, kuten tälläkin viikolla. Joten ei ainakaan motivaatio ole hukassa.
Viime keskiviikkona matkustelin Helsinkiin treffaamaan yhtä rakasta.


Ihan kivat oli maisematkin bussin ikkunasta.



Laatuaikaa, lounasta ja höpötystä. Odotan milloin Henna saapuu leipomuksineen minun luokseni Kouvolaan <3 Treenattu on siis ahkerasti taas ja viikonloppuna pääsin huokailemaan lumisiin maisemiinkin



Tuollaisissa maisemissa mun "sielu" lepää, suunnittelin taas josko olisin jäänyt sinne päiväksi istuskelemaan. Jos olisi vielä aurinko paistanut niin olisi ollut enemmän kuin perfect.

Eilen oli jostain syystä ihan älytön väsy, mutta niinpä vain oli pakko raahustaa salille kun kerta oli koutsin kanssa jumpat sovittu. Olkapäätreenin Teemulta tilasin ja toiveena oli myös tehdä muuta kuin oman ohjelman mukaan. Niinhän tehtiinkin, johan oli kaikenlaisia kikkakakkosia. Olkalihat oli tulessa, kuinkas muuten ja väsymys katosi aika nopeasti. Uutta oppia tuli taas ja hyvillä mielin sai matkustella kotia kohti.


Omien treenien lisäksi olen ohjastanut muita salilla. Kuten kerroin niin opiskeluihin liittyen olen nyt askarrellut treeniohjelmien ja ohjausharjoitusten parissa. Voin sanoa, että tykkän. Kuten kaverille tänään sanoin, niin on kyllä niin mun juttu. Muutamat harjoitusohjattavat ovat kyllä salilla treenanneet, mutta onneksi ovat saaneet jotakin uutta ohjauksessani. Muutenkin positiivinen palaute antaa hyvää fiilistä ja uskoa omaan tekemiseen. Loppuviikolle on vielä ohjausharjoittelua luvassa, mikäs sen mukavampaa.


Mukavaa viikon jatkoa !!!

-Satu-

Ai niin, mielelläni ottaisin vastaan ehdotuksia aiheista mitä täällä blogissani voisin kirjoitella, joten kertokaapas?








2 kommenttia:

  1. Mua ainakin kiinnostaa tietää, että miten oot selvittänyt sen ikuisen ongelman: eli ajankäytön, kun tunteja ei oo vuorokaudessa kuin se 24, niin miten onnistut hoitamaan itseäsi, lapsiasi, työsi, kotisi jne ilman että joku osa-alue kärsii. Vai annatko suosiolla jonkun vähemmän tärkeän olla ja keskityt vain olennaisiin :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä, yritänpä tarinoida :-)

    VastaaPoista