sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Elämänkumppani nimeltä pms

What the fucking pms? Aika moni (ainakin nainen) tietää varppina kyseisen lyhenteen (premenstruaalinen syndrooma = ihana aika ennen kuukautisia). Mutta kiittäkää luojaanne ne naiset joilla ei ole tuota riesaa elämänkumppanina. Ketä kiinnostaa, no tuskin ketään, kirjoitan aiheesta silti.


Kyseinen kaveri ilmestyi mun elämään vasta kun olin lapsosia saanut ja alkoi piruilla vuosi vuodelta enemmän. Mitä se mulle sitten "aiheuttaa".. Noh, voisin sanoa, että kaikkea mahdollista shittiä. Katson peilistä ja näen möhköfantin (turvotusta, lähinnä vatsan alueella), hitollista hikoilua. Ärsyttää eikä tiedä mikä edes ärsyttää. Olo on siis ärtynyt. Eikä sille oikein mitään mahda. Pinna palaa...sekunnissa. Itkettää, pienetkin asiat ja helposti. Herkkyys reagoida normaalia enemmän kaikkeen. Jäätävä väsymys. Vieläköhän jotain.. Ai niin, ruuan himo, herkkujen himo.


Niissä tunnelmissa sitä kärvistellään sitten viikko kuukaudessa, jeesus sentään. Toisaalta välillä huvittaa omassa olossa nuo ilmiöt. Tänä aamuna olin tekemässä lähtöä salille ja muistin että perkule kuulokkeista on virta loppu, noh äkkiä ne lataukseen josko vähän kerkiäisivät saada virtaa. Salille päästyä sitten pengoin kassia ja kiroilin, että ne prkeleen kuulokkeet jäi kotiin vaikka muka laitoin ne kassiin. Noh, ei auta itku markkinoilla. Pystypunnerrusta tekemään. Arvelin että nyt kyllä nousee isommat käsipainot. Mutta katin kontit, ei noussut ei (ja eikun hiljaisia kirosanoja) Kiroilin välillä puuttuvia kuulokkeitani, senkin takia että olisin halunnut olla "omissa oloissani" kuulematta muitten treenaajien juttuja tai radiosta tulevia huonoja biisejä. Päivällä raivostutti ajella tuolla meidän toisella autolla jolla harvemmin ajelen, kun ei vaihdekeppikään liikkunut niinkuin minä olisin niin halunnut niin...hyvä ettei se käteen jäänyt kun sitä murjoin. Kotiin päästyä rupesi sitten ketuttamaan kaikki tekemättömät kotiduunit.

No, mikä tuon pirun sitten kesyttää. Ei mikään, paitsi kun ne ihanaiset naistenpäivät alkaa, sitten minä muuttuu enkeliksi. Kaikkea on kokeiltu, believe me. Kaikenmaailman lääkärin määräämät eväät ja kaikkea muutakin. No, mikä sitten auttaa. Puolison pitkä pinna. Hah. Ymmärrys, hellyys ja armollisuus itseään kohtaan. Lepo. Liikunta. Tää nyt on sit vaan osa minua. Peeämässästä huolimatta ekan pystypunnerrusyrityksen jälkeen tein tänään hyvän olkapää- ja ojentaja-treenin..ja itse asiassa fiilis oli hyvä ja onnistunut ainakin hetken siis.


Jos ei olisi kuntosaliharrastusta tai muuta liikuntaa elämässä niin tod.näk. kiipeilisin seinille ja ukko laittaisi minut telkien taakse sen yhden tietyn viikon ajaksi, kerran kuussa. Mitä siis opimme tästä kuitenkin? Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Yritä ainakin.

Kyllähän "näinä aikoina" on siis myös hyviä hetkiä kuten eilen. Aamusella kävin tekemässä selkätreeniä.


Yhden videopätkänkin tyrkkäsin instagramiin. Lopuksi vatsamakkaroille jumppaa.


Tuosta sitten rutistelee menemään, konstit on monet. Lisäksi penkillä maaten koipien nostoja ja tehokkaita Fustran keskikroppaliikkeitä. Hyvä tuli. Illasta vielä laatuaikaa kun käytiin Kepan kanssa katsomassa uusin Terminator- leffa. Tykkäsin.

No, vielä on kesää jäljellä ja tätäkin päivää. Taidan tästä lähteä harrastamaan hyötyliikuntaa, joten ruohoa kynimään.

Muksaa sunnuntain jatkoa sulle!

T: Pms-Satu






perjantai 26. kesäkuuta 2015

Ärsytyksen karkoitusta

Maanantai. Kinttujumppaa ennen töitä. Hyvä treeni, hyvä mieli. Pohkeitten treenaamisessa täytyy käyttää luovuutta, teen yleensä smithissä seisten tai istuen, tanko reisien päällä, koroke varpaitten alla. Sekä tavallisessä prässissä vinkuttelen. Nyt sitten innostuin kokeilemaan näin ja jopa olikii huikee idis.


Toimii toimii, polttaa polttaa. Jostain syystä mieli teki tehdä vielä lopuksi ylimääräisenä pari sarjaa tätä


Treenin jälkeen Fustra-ohjauksen pariin josta pakko mainita muutama juttu. Asiakas kehui moneen otteeseen miten tehokkaita on niin "pienet" liikkeet joita tehtiin. Loppulämmittelyn aikana asiakas hakeutui heti parempaan asentoon kuin mitä alkulämmittelyn aikana, jännä juttu mutta niin siinä kaikille näkyy käyvän. Itsellekkin tuli tunnista paljon onnistumisen iloa, koska huomasi miten silmiä avaava kokemus tuo tunti oli myös aivan jumissa olevalle asiakkaalle. Tunnin lopuksi hän kiittelikin miten yläkroppa tuntui jo "vetreämmältä". Että vink vink, teillekkin lukijoille, kannattaa tulla kokeilemaan Fustraa! By the way, nythän on UKK- instituutin tekemän tutkimuksen tuloksia julkaistu, käyppäs katsomassa tuolta tai Fustra Finlandin facebook-sivulta. Se maanantai-ilta meni siis työmaalla ja mietin taas, että onpa hyvä fiilis kun saa tehdä työtä siellä ympäristössä jossa on kuin kala vedessä.

Tiistai ja keskiviikko lepoa salitreeneistä. Tiistaiaamuna oli onneksi hyvä sää ja käytiinkin lenkki metsässä koiruleitten kanssa. Metsäähän ne nekin tuntuvat rakastavan varsinkin kun joskus saavat laukata vapaana. Ilmeisen hyvä lenkki oli kun väsy iski sen jälkeen..


Poikkeuksellisesti haluan laittaa tähän netistä bongatun kuvan, Tikis- sivustolta


Toi on vaan niin totta, ainakin itselleni. Toki pätee mielestäni kaikkeen liikkumiseen. Vai mitäpä oot mieltä? Viimeksi tuon totesin eilen kun pienessä ärsytysfiiliksessä (kiitos pms..) lähdin treenaamaan, siellähän se ärsytys katosi touhutessa eikä palannut takaisin. Niin, mitäs mä eilen teinkään. Koipia. Niinkuin kahdesti viikkoon aina tulee niitä vinkuteltua. Ensin kyykkäilin smithissä, prässiä tyrkin menemään ja taas sai 10 kiloa enemmän lisätä painoa viime kertaan verrattuna. Kepa oli apukannustusmiehenä.


Jopahan näytänkii apinalta kun ei ole kakkulatkaan päässä. Laitoin piilarit aamulla välttyäkseni siltä hermostukselta kun rillit menee huuruun niinkuin nykyään jalka/selkätreenipäivinä näkyvät menevän. Noh. kuitenkii tuli tehtyä hyvä treeni, kintut alkoi "kipuilla" illalla.


Tämä aamu alkoi rinta/hauistreenillä, en tiedä mikä oikosulku tuli päähän että hauiksia treenasin. Rintatreenin kaverina kun on olleet ojentajat, mutta haitannoonko tuo. Penkkipunnerrusta ähräsin ensin. Jotenkin sen tekeminen on vaan niin epävarmaa, siis tulee sellainen epävarma fiilis, kaipa pelkään että litistyn sinne alle jos voimat (mitkä voimat..?) katoaa kesken kaiken. No, nyt sain punnerreltua kunnolla kun oli varmistaja vahtimassa. Rintajumppien jälkeen sitä hauista sitten.


#jaksaajaksaa Ja jaksoikin, tosi hyvin. Loistava fiilis. Eipähän sen huonommissa fiiliksissä ole mennyt tämä loppupäiväkään. Nyt mä lähden iltalenkille, mukavaa viikonloppua sulle !!!!

-Satu-

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Juhannusjuttujakin

Että niin, siitä juhannusaaton hauisjunpasta. Voin kertoo, että oli ihan hiton hyvä. Ensin tein hauiskääntöä käsipainoilla, pikkupainoista aloittaen niin isoihin (pikkupainoihin) kuin suinkin jaksoin. Olipa kerrassaan ihan loistava draivi päällä ja innoissani kokeilin tehdä "enkkapainoilla" ja muutamat toistot meni, jihaa. Jopa Kepa myönsi, että mulla on kuin onkin ehkä pienen pieni hauis olemassa. Tai ehkä siitä on vaan lähteny rasvaa päältä, niin se jatkoi. Sivusilmällä huomasin siinä ährätessä, että näkyi nauravan mulle. Ilmeisesti kuitenkin positiivisessa mielessä..oli kuulemma lärvi punaisena. No oli varmaan ja hikikii tuli.
Jäi siis tuo habajumppa erilliseksi treeniksi kun en torstaina kerinnyt sitä tehdä. Ja ihan hyvä vaihtelu olikin, hyvin jaksoi kun ei ollut alla muuta treeniä.

Käsipainoilun jälkeen tein taljajumppaa.


Lopuksi vähän vatsajumppaa


No entäs sitten. Kepa yritti ja yritti aikansa, että olisin hyppinyt boxihyppyjä, mutta kun en niin en. Minähän en muuten hypi. Saamarin pelottava laatikko. Hyppelehdin sitten steppilaudan päälle, ihan tarpeeksi pelottavaa oli sekin. Päästähän se on vaan kiinni. I know. Kepa hyppi taidokkaasti hyppynarulla tuplahyppyjään ja mitä lie. Hypin sitten vähän minäkin, mutta en siis todellakaan mitään tuplia. Innostuin sitten vielä heilumaan kuulan kanssa Kepan syynätessä meneekö se nyt sinne päinkään kuin pitäisi


Päivällä grillattiin ja syötiin mahat täyteen. Illalla suunnattiin kurkkimaan paikallista juhannuskokkoa, sen jälkeen ajeltiin Kotkaan. Ihan vaan huvikseen pällistelemään. Kepa oli mielissään retkestä kun ei joutunut muijan perässä kiertämään rättikauppoja, muutenkin kyllä nykyään se aika taitavasti skippaa jo sellaiset aikeet.. Kolme ipanaa oli siis matkassa ja mukava ilta oli. Hengailtiin vaan ilman säntäilyä minnekkään.


Kuten arvata saattaa niin johan tämä wannabevalokuvaaja räpsi mooooonta kuvaa iiponillaan


Ei oo pakko katella jos ei taho. Ylläolevat räpsyt on Kotkan Sapokasta. Tytärpuoleni kulki mun järkkäri kourassaan ja räpsi retkeltä tosi hienoja kuvia, varmasti tuli suurin osa Sapokan kukkasistakin kuvattua.

Minähän olen lapsuuteni Pielisessä rypenyt, veden äärellä on hyvä fiilis, sitä kaipaa. Kuopiossa asuessa oli myös vesistö ja uimarannat kiven heiton päässä. Toista se on täällä, vettä on suurinpiirtein lähellä vain sateella rapakoissa ja niin vettä näkee jos ylittää Kymijoen. Muuten saa lähteä kauemmas kotinurkalta jos veden äärelle (tai uimarannalle) haluaa, paitsi nyt tänä kesänä ei biitsireissuista ole vielä tarvinnut haaveilla.. Sitä tuntuu ilahtuvan jo melkein mistä vain "lätäköstä" kuten lauantai-iltana kun käytiin kaiman kanssa lenkki kävelemässä.


Kaimahan se oli matkanjohtajana, minä olisin tod.näk eksynyt. Onneksi tuli käytyä lenkillä, päivä meni muuten aikalailla vetelehtiessä. Hassu juttu, että tälleen (wannabe)aikuisena alkaa tulla "lapsuuden asiat" tärkeiksi, kuten juurikin tuo vesistö ja metsä.

Eilen aamulla kävin tekemässä hyvän tissi/ojentajatreenin. Sainkin olla salilla lähestulkoon koko treenin ajan ypösen yksin. Lapsihan on terve kun se leikkii niin loppuhuviksi piti vähän venkoilla


Että semmosta tällä kertaa.. Mutta nyt on aamupuurot jo mahassa ja tää lähtee tekemään vähän takakoipijumppaa ennen töitä.

Muksaa uutta viikkoa sulle!

-Satu-





lauantai 20. kesäkuuta 2015

Wannabevahva

Torstaiaamu. Herätys hiton aikaisin, koskapa täytyi lähteä viemään tyttösiä juna-asemalle. Ennakkoon jo olin suunnitellut, että käytän hyödyksi aikaisen herätyksen ja menen salille tai sitten jotain muuta. Sain urheiluseuralaiseksi tytärpuoleni (joka halusi vapaaehtoisesti herätä ajoissa, en edes herättänyt) ja juna-asemalta kurvailtiin hyppyrimäelle kipittelemään portaita, käytiin lisäksi lenkki "kylillä".


Omat tyttäreni lähtivät siis kohti Pohjois-Karjalaa ja kotiin tultuahan se iski. Itku. Ikävästä ja kiitollisuudesta, siitä että on ihanat lapset ja puolison lapset <3 Aikani nyyhkittyäni kuivasin kyyneleet, laitoin kuulokkeet korville, musat pauhaamaan ja painuin leikkaamaan ruohoa. Aiemmin keväällähän mä niin uhosin, että mä niin nautin tästä kesästä ja blaa blaa.. Suunnittelin makaavani rantsulla ja leikkaavani ruohoakin bikinit päällä. No joopa joo. Ehkä ens kesänä. Vaikka en hellettä kaipaa niin auringonpaistetta tilaisin, kiitos.

Kateellisuudesta ja "toisten ihailemisesta" pakko raapustaa muutama sana, viime kirjoituksessa kateudesta kirjoitin pari sanaa. Se rupesi mietityttämään lisää. Kateus on yksi ihmisen normaaleista tunteista, kuulemma. Toisilla ilmenee enemmän toisilla vähemmän. Itse olen kuulunut ajoittain sarjaan enemmän, mutta elämä, aikuisuus (mikä aikuisuus..) opettaa tässäkin asiassa. Kadehtiminen on kuluttavaa ja voimavaroja vievää. Lapsilleni olen jauhanut tätä monta kertaa, yrittänyt saada heitä ymmärtämään, että tulisi olla tyytyväinen siitä mitä on, eikä murehtia sitä mitä mahdollisesti puuttuu tai mitä muilla on. Muistan kyllä lapsena itse kadehtineeni siskoni lapsia, jotka saivat aina paljon lahjoja tms. Olin sanonut toiselle siskolleni jouluna, että olenko minä ollut tuhma kun en saanut niin paljon lahjoja. Nythän tuo asia naurattaa, mutta silloin se oli todellista, se tunne. Muistan halunneeni vaikka mitä, mutta nyt (äitinä) tajuaa miksi kaikkea ei voi saada mitä haluaa, ei lapsena eikä aikuisena. Nykypäivän maailmassa on niin PALJON kaikkea, liian paljon.

Minusta on jotenkin niin hämmentävää kun joku peukuttaa minun "muutosta". Muutosta joka onkin ollut kahden vuoden sisällä enempi henkinen kuin fyysinen, ainakin ajoittain tuntuu siltä. No kuitenkin, tuttavapiirissäni on usempiakin naisia jotka ovat muuttaneet elämäntapansa ja pudottaneet useita kymmeniä kiloja painoa, huom. useita kymmeniä. Erityisesti heille minä nostan hattua ja paljon. Ja toivon, että näkisivät itsensä minun silmin sillä näyttävät upeilta. Pääasia, että itse viihtyy omassa kropassaan, jos ei, on tehtävä jotain asialle. Muistan kun itse ruikutin muutamia vuosia sitten ylipainostani. Mitähän kuvittelin, sitäkö että joku vaan tulee ja vie ne ylimääräiset kilot mennessään eikä mun tarvitse tehdä mitään. Ei mikään muutu jos ei itse mitään asian eteen tee, olipa kyseessä mikä tahansa.



Ylläolevassa kuvassa, Minä kesällä v. 2012. Huh huh. No jotain on vissiin tehty tuon jälkeen.

Takaisin siis tähän nykyiseen "elämäntyyliin". Torstaina olinkin huippureipas kun illalla vielä pyyhälsin salille. Päikkärit kyllä nykäisin ennen sitä. Herättyä oli kyllä fiilis ettei olisi jaksanut lähteä minnekkään, mutta olihan se lähdettävä kun oli sovittu. Samassa se laiskotusväsymysmikälie katosi kun salin oven avasi. Miian kanssa oli siis treenitreffit sovittu. Mulla tarkoitus oli tehdä olkapää + hauistreenit, mutta tein vain olkapäät kun tuli sitten aikaa käytettyä muuhunkin puuhasteluun.


Miia puuhaili omia treenejään, välillä kävi jeesaamassa mua ja antamassa hyviä vinkkejä. Kattelin välillä kun em.muija teki jotain lämmittelysarjojaan mun "maksimipainoilla", just joo. Mietin siinä sitten, että hitto vieköön joku päivä haluan olla yhtä vahva. Ja voisin haluta edes puolet Miaan rautaisesta asenteesta. Kiitos. Ennen kotiin lähtöä käytiin venkoilemassa peilin edessä


Miia näytti esimerkkiä, minä yritin matkia perässä. Jäykkää meininkiä, mutta olipa hiton hauskaa. Tuohon kun lisäis vielä korkkarit jalkaan mulle niin....öööö...turvallaan olis.


Kiitos Miialle <3

Eilen aamulla kävin sitten treenaamassa habaa, taidankin kertoa siitä ensi kerralla, luvassa myös kenties kuvatulvaa juhannukselta... Mukavaa juhannuspäivän jatkoa !

-Satu-







keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Reeniä ja retkikuvia

Jumpat kulkee taas ja hyvä niin. Painoja on taas pystynyt hitusen lisäämään ja motivaatio kasvaa. Taitaa mennä jotenkin "kausittain" tää mun treenielämä, välillä menee ihan h.vetin hyvin, välillä...hyvin. Joskus sillai keskinkertaisesti tai jotenkin. Mutta elämä on, ei aina jaksa painaa sata lasissa. Tai en mä ainakaan jaksa. Enkä enää koe, että tarvitsisikaan.


Joskus aiemmin hitusen kadehdin niitä joilla tuntuu aina vain, ihan aina olevan virtaa kaikkeen, kokoajan, täysillä. Mutta en enää juurikaan, siis kadehdi. Kaikki kun ollaan erilaisia. Tällä hetkellä on koti, perhe,(sali)treenit, työt. Niin ja tietysti tuohon listaan lisään ehdottomasti vielä kamuset joita viime aikoina olen useita kerinnyt (?) näkemään <3 Ei mun tarvii ahnehtia enempää vaikka ajoittain toivoo, että voisi ja jaksaisi ratketa joka suuntaan. Olla ns. tehokkaampi. Tuo kuntosalielämä, treenaaminen on vaan niin mun juttu, vaikka motivaatio on joskus vähän hukassa niin se on sitä tekemistä jota rakastan. Kaikkien juttu se ei ole, eikä tarvitsekkaan (vaikka lihaskuntoharjoittelu jollain muotoa olisi hyväksi kaikille). Pidän tärkeänä sitä, että jokainen löytäisi sen oman jutun josta saa virtaa ja hyvinvointia arkeen. Toivon, että nämä omatkin ipanat löytäisivät sen oman (terveellisen) juttunsa/harrastuksen joka kulkisi mukana mahdollisimman kauan. Kannustaa yritän ainakin. Tiedän omasta kokemuksesta, ettei kaikkien ole niin vain helppo heittäytyä uusiin juttuihin niinkuin vaikka harrastuksiin, jos ei ole sitä "bestistä" mukana. Olin itse lapsena/nuorena niin arka, etten oikein mihinkään mennyt, varsinkaan ilman kaveria vaikka mieli olisi tehnytkin. No, mutta täytyy harrastaa sitten nyt "vanhana". Vielä ehtii, loppuelämä on aikaa. Huippuhyviä treenejä siis ollut viime päivinäkin, tiistaina jalkatreeniä ja tehosi kun kintut sekä persaus oli hellänä jo samana iltana. Jos se nyt mikään tehokkuuden mittari onkaan. Kyykkäilin ensin smithissä, useita kympin sarjoja. Sen jälkeen prässiä istuen.

En edes nyt tiedä montako sarjaa tuli tehtyä, mutta monta niitä oli ja painoa 10 kiloa enemmän kuin viimeksi viimeisessä sarjassa. Siitä sitten jatkoin sumokyykkäilyllä. Loppupuristukset tällä



Semmoinen pikkuloppuviimeistely. Jatkossa pitäisi kehitellä tuohon joku lisäpainoviritelmä?

Tämän aamun starttasin selkätreenillä. Ensin pelonsekaisin tuntein maven kimppuun, viimeksi kun kävi miten kävi. Teinhän mä sitä pikkupainoilla, kokoajan ajatuksella "muista keskivartalo". Muutamia sarjoja tein, mutta ei vaan kiinnostanut niinkuin aiemmin, ehkä juuri sen viimekertaisen nyrjähdyksen takia. Maven jälkeen kulmasoutua, ylätaljaa painoa nostaen ja vielä wannabealataljaa


Useita kympin sarjoja painoa nostaen. Loppuun selänojennuksia.

Salilta sitten kotiin, ruokaa naamariin ja retkelle. Kerrankin saatiin koko porukka mukaan ja sanoinkin matkalla miten iloinen olen siitä. Yleensä yksi porukasta on naama nurinpäin (jos en minä niin joku ipana sitten). Tälläkin kertaa meinasi olla, mutta lopulta oli hymy kaikkien kasvoilla. Ja taas kerran totesin, että miten kiitollinen olen perheestä. Paasasin kävellessä ipanoille, että nauttikaa luonnosta ja kesästä. Olen sitä ajatusta yrittänyt viljellä lapsille. Vaikkei kovin lämmintä olekkaan niin on kuitenkin kesä ja se on ihanaa.



Mukana oli myös siis nämä hupsut


En voi ottaa "kunniaa" itselleni kaikista näistä retkikuvista vaan suurin osa on rakkaan tytärpuoleni ottamia. Tämmöistä kuvatulvaa tällä kertaa.

Mahtavan upeeta loppuviikkoa ja juhannusta sulle!!!

-Satu-

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Onni on

Pystyä kävelemään. Selkä suorana. Tämän viikon mietteet pyörineet vahvasti em. asian ympärillä. Kummallisesti mieli rupesi "haaveilemaan" myös kaikesta epänormaalimmasta, kuten "voi kun pystyisi siivoamaan". Kylläpä ajattelin selkäkrappini kourissa, että en valita enää mistään. Ikinä. Koskaan. Paitsi että valitin tietenkin, Kepalle surkeutta kun ei pystynyt tekemään juuri mitään. Ja kiukuttelin. Anteeksi. Mutta olihan tämä kaikkinensa sellainen "herätys", että kyllä taas tajuaa olla kiitollinen, monesta asiasta. Kyllä tuli kaikenmaailman kauhukuvia mielessä pyöriteltyä..


Diagnooseja on tehty, monesta eri suusta. Keskivartalon tuki petti siksi jumitti selän, yeah, tiedän ihan itsekkin sen. Oppia ikä kaikki. Fustra-päivä työpaikalla meni minun osalta aivan ..tuiksi kun en pystynyt ohjaamaan asiakkaita, olin kyllä paikalla, mutta könöttämässä tiskin takana. Voin sanoa, että keljutti, paljon. Mutta eipä asialle mitään voi näin jälkikäteen. Kuljin siis koko alkuviikon etukenossa, keskiviikolle varasin ajan osteopaatille, joka oli mun "pelastus" ainakin osittain. Omilla menetelmillään hän sai aikaiseksi sen, että paljon suoremmassa olin sieltä lähtiessäni kuin sinne mennessäni.


Nikamalukkohan siellä selässä oli todennäköisesti ja aikaansai sen, että kaikki hiton selkälihakset jumitti. Olivat ihan kivikovat. Mulla nyt viisi osteopaattikäyntiä takana, kuulemma muutenkin parantunut tämä mun ruhon tilanne. Torstai-iltana keksin kuningasajatuksen ja kaivoin kaapista "piikkimaton" jonka päälle kellahdin. Samassa tuntui kun veri alkoi kiertää (?) lihaksissa. Puolisen tuntia siinä makoilin ja kun ylös nousin ei lihakset olleet enää niin jumissa olevan tuntuiset. Aamen. Miksi en aiemmin tuota taas muistanut. Noh, noissa merkeissä tuli alkuviikko kärvisteltyä. Perjantaina pääsin vihdoin oikealle lenkille ja olin siitä niin onnellinen, ettei juurikaan potuttanut edes miljoona lenkkiseurana ollutta itikkaa.


Kiitollisissa ja hyvissä fiiliksissä menikin koko viikonloppu. Eilen aamulla pääsin taas treenihommille ja päätinkin tehdä olkapää- ja hauistreenin, se kun lemppari on. Pystypunnerrusta, vipareita sivulle ja taakse. Monta sarjaa. Lisäksi sellainen triplasetti, jolla saa kyllä olkapäät niin tuleen, että loppuun riittäisi pelkkä käsien paino.


Olkapäitten jälkeen kolmea eri liikettä hauiksille.


Tyytyväisenä salilta kotiin. Teinien kanssa käytiin kaupparundi heittämässä ja auringossakin tuli vähän lojuttua. Ilokseni sain vielä iltalenkille pimuja mukaan <3



Tämä aamu lähti taas käyntiin salihommissa. Treeni jäi vähän aiottua lyhemmäksi, koska kaima laittoi aamulla viestiä, että lähdetäänkö käymään naapuricityssä. Se olikin sadepäivän piristys, hyvän treenin lisäksi. Hauskaa seuraa, pari teiniäkin otettiin matkaan. No, siitä treenistä kuitenkin. Ojentajia ensin, ranskista, kickbackia ja taljaa. Monta sarjaa, tuttu juttu. Painoa nostaen.


Alkaa jo luistaa hyvin, painoakin sai lisätä verrattuna edelliseen kertaan. Loppuun tuskaiset pumppaukset taljalla.


Ojentajien jälkeen kerkisin vielä tehdä kahta liikettä rintalihoille. Sitten kotiin syömään ja maailmalle. Mukava viikonloppu takana, huomenna kohti uutta viikkoa, joka taitaa alkaa jalkatreenillä...

Iloista viikon alkua sulle!

-Satu-