sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Tästä viikosta


Mitä sitä tähän viikkoon muuta kuin treenihommia? No eipä paljon muuta, mutta eipä haittaa. No ei vais, onhan sitä muutakin tullut tehtyä. Mutta kun tämä nyt on joku wannabetreeniblogi whatever niin niistä sitten.
Kuusi treeniä tälle viikolle, niinkuin kahdelle edellisellekkin. Hyvin olen jaksanut tahkota menemään ja innolla. Hehkuti hehkuti sen verran, että kyllä mä vaan niin tykkään noista mun nykyisistä saliohjelmista. Ei mitään valittamista. Nyt kun on ahkeroitu niin tuleva viikko pitäisi himmailla siten, että treenejä tuleekin vain kolme. Tavoitteena onkin panostaa ensi viikolla enemmän tuohon kehonhuoltopuoleen...


Maanantaina oli versagrippsipäivä, selkätreeniä siis.


Tiistaina alkulämmittelykuvioiden jälkeen äijän kanssa olkapää- ja tissitreeniä.


Hämmästyttää kummastuttaa totista muijaa miten taas voi painaa pikkuruiset painot paljon :) No kyllähän te tiedätte, että ei ne isot painot (välttämättä), vaan se tuntuma ja tekniikka. #olkapäättulessa

Keskiviikkona olikin erilainen aamu kun pääsin ekaa kertaa jumppaamaan Tiinan <3 kanssa. Aamusella siis mentiin hanurijumpalle. Milläs muullakaan se olisi voinut alkaa kuin tutulla ja turvallisella

Ähinää ja puhinaa ja taisin pariin otteseen ääneen ajatella kuolevani tuon kanssa.


No en siis kuollut kuminauhani kanssa, enkä kyykkäilyynkään vaikka aika tiukille otti, varsinkin viimeinen setti joka tehtiin pudotuksilla. Hyvä treeni saatiin siis tehtyä, toki paljon muutakin kuin em. jutut tehtiin.

Torstai. Pääsin taas äijän kanssa treenaamaan. Selkää ja habaa.


Vähän on hakusessa osittain tuo toinen selkätreenisetti, mutta nou hätä ja oppia ikä kaikki. Selkää pitää sitten joskus aina tiirata peilin kautta, nyt kun syynäsin niin tuumailin, että oiskos tuosta vähän rasvaa lähtenyt..


Melkeinpä myös väitän, että nyt kun vitamiini jne. kuviot on paremmalla tolalla niin sen ansiosta myös tässä kuussa pms ei riivannut niin pahasti kuin yleensä eikä tyypillistä kamalaa turvotustakaan ollut. Sopii mulle.

Perjantaina aamu kello kuusi alkaen, olkapäätreenit upeiden naisten kanssa. Nimittäin Lauran ja kaimani kanssa. Mitä muutakaan kuin huippuhyvä treeni akkaenergialla. Kaksi erilaista triplasettiä tehtiin, molempia neljä kiekkaa. Erilaisia pystypunnerteluja ja vipareita. Lopuksi supersarjoja takaolkapäille. Joku voi ihmetellä, että mikä järki mennä treenaamaan noin aikaisin. No, ei toki kaikille sovi, mutta meikä kun on niin aamujumppari ja toisekseen, loistava fiilis loppupäiväksi.

Lauantai, lepopäivä. siis treeneistä, mutta ei muuten. Aamu meni nimittäin siivotessa huushollia. Onneksi sitä ei yksin tarvinnut ahertaa kun koko porukka osallistui aika kiitettävästi projektiin.

Sunnuntai. Salille. Etureisitreeniä. Niin ja pohkeita. Ja vatsoja. Alkuun ihanakamalasetti, jota tehdessä joka kerta rupeaa jotenkin öksettamaan.


Tosta ensin pienenpientä liikettä, about miljoona (eikäku 30) toistoa jonka jälkeen


Kyykitään. Ei alas asti eikä ylösnoustessa suinkaan ihan suoraksi vaan sellaista pirullista pumppausta. Kolmantena reisiojennus täydellä liikeradalla, Nuo triplasetteinä siis. Tuon mukavan setin jälkeen sitten ne kaikki muut mukavuudet joita ohjelma sisältää.

Tälläistä tylsää selostusta tällä kertaa, tässä nyt näette, että enhän mä muuta tee kuin käyn tuolla salipuuhissa. Viiiitsi vitsi. Teen mä muutakin.

Mukavaa uutta viikkoa!!!

-Satu-


sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Miten meni...noin niinku omasta mielestä


Mitä kannattaa funtsia jos mietit oman valmentajan/personal trainerin "hankkimista"? Ja tämä vain omiin kokemuksiin ja ajatuksien perusteella. Mikä on tavoitteesi? Tavoitteita on hyvä olla, edes pieniä askeleita. Itse olen ainakin huomannut, että se motivoi. Perehdy taustatietoihin, kysele tutuilta, ota selvää mahdollisten valmentajien omasta treenihistoriasta ja intresseistä. Jos tavoitteenasi on myös esimerkiksi painonpudotus, huolehdi, että löytyy tarvittavaa tietoa terveellisestä ravinnosta (tosin se tieto pitäisi kaikilla valmentajilla olla...ja ravintopuoli kannattaa olla kondiksessa tavoitteesta huolimatta) Vertaile. Jos olet vasta aloittelemassa saliurheilua niin kannattaa pyytää asiansa osaava ihminen kertomaan mitä ja miten siellä kannattaa rautoja heilutella. Vaikka en itse todellakaan ole mikään asiantuntija, enkä maailman paras esimerkki niin valitettavan usein näkee salilla ihmisiä joiden touhu vähän hirvittää (siis pelottaa, että joutuu todistamaan kun joku hajoittaa itsensä...) Ja peeteestä puheenollen, huh huijakkaa.

Oli sitten maanantaina ne odottamani (ja pelkäämäni) ensimmäiset yhteisjumpat. Olkapääjumppaa olin tilannut, koska siihen haluan lisää tatsia ja oppia. sitä sain mitä tilasin. Ja voi sanoa taaa, että kyllä ne parin kilon painotkin voi painaa ihan hitokseen, myös pelkät kädet. Tehtiin treeniohjelmastani toinen olkapäätreeni, lopuksi tissi- ja vatsaliikkeitä. Tunti oli täyttä tekemistä, ei turhia lätinöitä, tosin ohjeistusta ja tsemppausta toki kokoajan. Jossain vaiheessa vipareita tehdessä tuskailin, kun ei taas meinannut kunnon tuntumaa tulla vasemman puolen olkalihoihin. No, johan tippui konstit siihen ja alkoi tatsit löytyä, mahtavaa. Aamen. Niin ja loppujen lopuksi, ei mua edes pelottanut. Tunti vain meni hujauksessa, liian nopeasti. Että seuraavaa odotellessa... Mutta otsikkoon liittyen, kai ne meni ihan jees (ei ainakaan Teemu pahemmin moittinut, tai ehkä se ei uskaltanut...)

Tiistaina kävin ypöyksin paukuttelemassa selkälihoja ja totesin, että ai kun mä tykkään tosta mun selkäohjelmasta. Tosin niitähän tulee halutessa kaksi erilaista viikon aikana. Kuten myös olkapääjumppaa. Ai niin, enhän mä ihan yksin ollut, koska Elli kulkee ja kilisee mukana treenikassissa. Kaikki konstit käyttöön siis...


Keskiviikkona oli vuorossa hanuritreeniä joka alkoi taas tuon kidutusvälineen kanssa


Tuon kanssa urheillessa on polte hanurissa jatkuva. Kyllä sai taas huokailla.


Tietyt paikat kropassa oli vielä kipeät "sammakkoprässäilyn" jälkeen joten blie-kyykky oli aika mielenkiintoista tehdä. Kaikenlaista jäynää se tuokin persus/takareisitreeni sisältää ja sanoinkin sen jälkeen Kepalle, että on kumma jos ei ala takakintut kasvaa, prkl. Kepalle sanoin myös muutama viikko sitten, että nytpä otetaankin tavaksi treenata kerran viikossa yhdessä siten, että tehdään sama treeni. Niinpä sitten oli hyvä syy torstaiaamun olkapää/ojentajatreenille, joka sitten tehtiin porukassa, minun treeniohjelman mukaan.


Eipä kuulkaa päätä palellut kun laitoin Badass-pipon päähän.. Erilaisia viparihommia tehtiin sekä pystypunnerrusta. Kokoajan taas muistuttelin itseäni mitä ohjeita Teemulta olen saanut. Ilmeisesti perille meni, koska jopa seuraavana päivänä tuntui, että jotain on tehty. Ojentajajumppaa sitten lopuksi, "kahdessa osassa" alaspainallusta taljassa sekä ranskista pudotuksilla. Ennen kotiin lähtöä vähän vatsajumppaa.

Perjantaina pääsin pitkästä aikaa Lauran kanssa treenaamaan, yllätys yllätys, kuuden aikaan aamulla. Yritin taas tinkiä, että josko 6.30, mutta....No, olinhan mä loppujen lopuksi salilla ennen Lauraa ja kerkisin hyvin lämmitellä. Selkätreeniä yhdessä raadettiin, Lauran ohjelmalla + yksi setti mun selkäpäivästä. Kiitettävästi sai selkälihat kyytiä ja latsit oli tulessa. Triplasarjoina tehtiin ensin yhdenlainen setti, johon kuului myös ylätaljaveto


En ole koskaan ikinä käyttänyt noin kapeaa lapiotankoa ja jestas, jotta oudoksutti moinen.


Soutua leveällä ja kapealla otteella. Neljä kierrosta ja uuden setin kimppuun. Siihen kuului ylätaljaveto leveällä otteella rintapuolelle selkä taljaan päin, Latsiveto ylätaljasta (niinkuin Laura sanoi) ja pulldown jonka tahdoin tehdä leveämmällä tangolla


Neljä kierrosta tuotakin settiä urakoitiin, jonka jälkeen ylätaljaa niskan taakse vinopenkillä maaten.


Lopuksi hauisjumppaa, molemmat touhusi omine ohjelmineen. Pikaiset halit ja sinne se kamu taas karkasi, itse ryypiskelin vielä kahvit ja lukaisin lehden ennen kotiin lähtöä. Muutaman tunnin kerkesin kotona olla kunnes piti lähteä kuskaamaan ipanaa, jonka jälkeen käväsin yhden ihanaisen luona kylässä ennen töihin menoa

Teetä, hyvää seuraa ja kaikenlaisia suunnitelmia..

Töihin ajellessani mietin, että mistä mun elämään on löytynyt noin ihania ihmisiä. Monta monituista. Olen kiitollinen heistä <3 Muutenkin fiilis on ollut aikalailla onnellinen viime aikoina, se on tietysti monen asian summa, mutta suurin "syy" siihen on omien korvien välissä ja omissa ajatuksissa. Vaikka ajoittain on ja tulee olemaan epävarmuuden hetkiä ja tunteita joistain asioista niin silti pyrin ajattelemaan, että kaikki menee hyvin. Kuten treenibloggareiden profiilissani taitaa lukea "Elämä kantaa". Joskus usko on koetuksella, mutta kyllä se kantaa. Se elämä siis. VoimaMinä- valmennus on saanut paljon positiivisia ajatuksia mieleen, yhden annetun tehtävän tuloksena lähetin rakkaalle ystävälle "tsemppikortin" postissa kun en halaamaan aina pääse kun haluaisin. Kortti meni perille ja ilahdutti saajaansa. Sehän se tarkoitus olikin, samalla tuli hyvä mieli tietenkin myös itselle. Joten mitä opimme tästä, kun ilahdutat jotain läheistä ihmistä (tai miksi ei tuntematonta) saat hyvän mielen itsekkin ja huom. ystävällinen hymy ei maksa mitään. Niin ja by the way, et menetä myöskään mitään jos kerrot elämäsi tärkeille ihmisille kuinka tärkeitä he ovat.

Lauantaina meillä oli EasyFitillä pikkuhäppeninki, paikalla oli lisäkseni kaksi peeteetä, Tiina ja Riina sekä Mirkka, urheiluhieroja jonka hierontapalvelut on myös EasyFitillä. Itsehän myös kävin Mirkan niska/selkähieronnassa tällä viikolla, kylläpä teki hyvää. Kyllä tämmöinen vanhakin nuortuu noiden em. nuorten kanssa, mut haittaakse. Itse siis askaroin Fustran neljän liikkeen-testien parissa asiakkaiden kanssa. Kyllähän se tuli taas kaikkien suusta, se miten tehokkaita pienetkin liikkeet olivat. Mukava päivä siis oli ja seuraava onkin jo suunnitteilla, marraskuulle todennäköisesti. Omaan työhöni liittyen tarinaa Fustrasta tulossa piakkoin Aika-ajon sivustolle, ehkäpä kerron teille kun stoori on valmis.

Tänä aamuna heräsin oikeinkin hyvillä mielin. Pari mutkaa vain meinasi tulla matkaan. Piilareita turasin silmiin ja eikös toinen tippunut lattiallekkin, sitä metsästin "yksisilmäisenä", löytyi lopulta. Sain siis linssit silmiin. En nimittäin kestä enää kertaakaan sitä fiilistä mikä on kun treenatessa menee rillit huuruun.. No, entäs sitten. Missä on mun kompressiosäärystimet? Tongin sukka- ja alusvaatelaatikkoni. Ja Kepan sukkalaatikkoa. Kirosin mielessäni koko äijän koska olin varma, että taas se on niitä lainannut. Eihän niitä löytynyt (ja myöhemmin selvisi, että ukon jäljiltähän ne hukassa oli...) Napotin etureisitreenin parissa seiskalta ja enpä edes ollut ainut kun olin useampikin varhainen jumppari paikalla. Totesin (taas kerran), että on se vaan aamutreeni paras treeni. Jonkin aikaa kuntopyöräilin ensin ja rullailin kinttuja ennen kun aloitin


Ekana settinä oli taas etureisihommia reidenojennusvehkeessä + kyykkäilyä, triploina. Muutamana hetkenä olin melkein varma, että aamupalamunakas saattaisi kohta löytyä lattialta. Noh, ei onneksi.


Yksi näkökulma tähän aamuun.. Tuossa vaiheessa treeniä jo kanankoivet tutisi ihan kivasti. Mitäs muuten tykkäät mun kompressiosukista, eiks oo käheet? Lopputulos oli se, että hyvin sain koivet uuvutettua joten loistavilla fiiliksillä sain lähteä köröttelemään kohti kotia.


Upeetamahtavaa uutta viikkoa sulle!

-Satu-


tiistai 8. syyskuuta 2015

Kesämuistoja

Osittain VoimaMinä-valmennuksen innoittamana, osittain siksi, että on kiva fiilistellä kesämuistoissa halusin koota tänne näitä omia muistojani. Koska tällä hetkellä (klo.8) on aika harmaata ja vettäkin taitaa ripsiä niin..


Rakkaan tyttäreni rippijuhlapäivänä. En tiedä lasketaanko kesäksi koska rippipäivä oli toukokuussa, mutta koska tärkeä päivä niin <3

Toukokuulta kyllä nuokin kuvat. Luonto alkaa herätä.


Päivän reissu Tallinnaan Kepan ja teinien kanssa, kesäkuun alussa. Mukava vaikkakin aika vilpoisa päivä oli.



Hyviä lenkkifiiliksiä ja kesäkuun maisemia lähimetsässä


Jälleen kerran Repoveden kansallispuistolla, kerrankin oli koko perhe mukana <3

Lenkkikavereita...


Ilta-ajelulla Kotkassa juhannuksena


Hyvälenkkifiilisselfie...


Heinäkuussa parin päivän reissu Kuhmossa


Kepan kanssa Tallinnassa, tuli taaperrettua moooonta kilometriä


Mopoilureissuja sinne sun tänne..


Turun reissulta, elokuun alkumetreillä


Erityisesti mieleen jäänyt aamulenkki kun tepasteltiin rakkaan tytärpuoleni ja koirien kanssa pitkin Kymijoen rantaa..


Sinne meni, talviturkki, elokuun puolivälissä.


Rentouttavia rantapuuhia


Ja olihan pari muutakin rantsureissua


Elokuun lopussa, Hiidenvuorella. Nopeasti tuli hämärä ja pimeä.

Tässä pienen pieni osa kesäkuvista ja kesämuistoista. Tarkoituksella jätin "treenikuvat" laittamatta, vaikka ne reissut olikin iso osa kesästä. Koneella on monta kuvaa lapsista, perheestäni, mutta kuten olen kirjoitellut, en halua tänne lapsieni kuvia hirveästi jakaa. Tosin tuo ylimmäinen kuva on poikkeus, koska tärkeä päivä. Ihaniin kesämuistoihin kuuluu tietenkin myös ne kaikki hetket ystävien kanssa, kaikki yhteiset treenireissut ja muut. Rakkaan Kuopion ystäväni vierailu meillä. Kaikki auringonpilkahdukset, luonnossa liikkuminen. Tämä kirjoitus on myös itseäni varten, voin palata tätä tiiraamaan syksypimeällä. Tunti jos toinenkin meni katsellessa ja valitessa kuvia, mutta voin kertoa, että tulipa hyvä mieli. Kannattaa siis kokeilla.

Ja sen vuoksi, haluankin "haastaa" muutaman bloginkirjoittelijan tekemään jutun omista kesämuistoistaan. Eli Terhi, Aikku, Teija, Marika, Minna , Miia sekä VoimaMinä- valmennukseen liittyen Monna ja Outi
Ja jos ystäväni Mirkka ja Ayse vielä blogia kirjoittelisivat niin haaste lähtisi myös heille :)

Tää lähtis nyt ulkoilemaan, iltapäivällä selkäjumpan kautta töihin, mukavaa päivää sulle!

-Satu-