tiistai 29. heinäkuuta 2014

Jaksaa jaksaa..

Olipas kerrassaan lämmin viikonloppu ja näköjään kuumuudessa saa edelleenkin yöt pyöriä. Lauantaina käytiin iltamassa Kotkassa jossa oli jokavuotiset Kotkan meripäivät. Oli hitokseen kuuma ja hitokseen paljon porukkaa. Käytiin katselemassa ja kiertelemässä alue ympäri. Kävästiin myös lähtiessä Sapokassa. Se onkin tosi ihastuttava paikka. Nämä kuvat ovat viime kesänä otettuja


Sunnuntaina Kepa palasi lomalta duuniin ja minä suuntasin muutaman ipanan kanssa rantsuun. Vihdoinkin uskaltauduin jopa itsekkin uimaan (noloa, vasta nyt..), vesi olikin tosi lämmintä. Uimisesta en juurikaan tykkää, saan sillä vain jumitettua niskani (tiedetään, tekniikkavika). Päivällä piti askarrella lapsille ruokaa ja itselle evästä töihin, perussunnuntaijuttuja siis. Välillä meinaa tuskastuminen iskeä kun ei tiedä mitä sapuskaa lapsille värkkäisi, nuoremmille kelpaa kyllä kaikki ruuat mutta noi teinit...argh, välillä tuntuu, ettei kelpaa mikään. Ilmeisesti spagettia ja jauhelihakastiketta voisivat syödä vaikka joka päivä, mites muissa perheissä? Vinkkejä?
Vähän kerkesin lojua auringossakin ja ai niin, leikkasin Hugo-rukalle kesätukan

Hugo ihmettelee minne karvat katosivat...

Ei ole siis perus cockerilookki meidän pojalla, mutta haitanneeko tuo, eipähän ainakaan Hugon menoa hidasta eikä tuo roskaa niin paljon mukanaan sisälle. Hugokun on päällään aina ihan jopa paikassa (ja syö kaiken)

Sali jäi välistä kun treenikamu perui niin jätin sitten itsekkin menemättä ja lähdin pikkujäbän kanssa pyöräilemään. Taisi kuitenkin viisi kertaa tulla viime viikolla käytyä treenaamassa. Mukava tunnin lenkki tehtiin, pysähdyttiin kyllä välillä jätskille, minä tyydyin mehujäätelöön kun erehdyin syynäämään jäätelöitten kalorimääriä..ylläri ylläri.

Maanantaiaamulle olin suunnitellut aamutreenit ennen töihin menoa, koska tuntui että jaksaa nousta aiemmin ja virtaa riittää. Ja niinpä kävinkin, yksi innokas oli minun lisäksi ja melkoisen kuuma on aamusta. Joku "virtapiikki" on iskenyt, motivaatiokin tuntuu olevan kohdillaan. Tosin se tavoite hukassa vieläkin...
Tässä meidän salin uudehko monitoimitaljahärveli joka on asutettu naisten salin puolelle, en ole (vielä) sinut tuon vehkeen kanssa.


Siinä aamulla hauis/ojentajatreeniä kuitenkin osittain tein. Lisäksi käsipainoilla ranskista ja hauiskääntöjä, perushuttua siis. Mutta jopas sai tyytyväisin mielin lähteä työmaata kohti.


Työpäivän jälkeen iltamassa tuntui olevan "just sellainen fiilis", että sitä piti vielä lähteä salille purkamaan. En tiedä oliko hyvä idea, oli niiiiiin tautisen kuuma, että se imi osan treenitehoista. Sain kuitenkin jonkinlaisen jalkatreenin tehtyä. Ekana hack-kyykkyä, sen jälkeen smithissä askelkyykkyä, koipien koukisteluja/ojennuksia, lantionnostoja, suorinjaloin maastavetoa käsipainojen kanssa. Kaikkia sen 3 x 10. Tuumailin kotona, että olisin toivonut Kepan olleen mukana salilla "tsemppaamassa" ja apulaisena. Sanoi, etten (muka) aina ota vastaan ohjeita ja muuta sellaista... Miksiköhän se sellaista väittää...olenkohan hitusen itsepäinen vai... Mitään en ainakaan myönnä.

Tänään mietin elämää, tai siis sitä, että muutama ystäväni on sanonut minulle, että on tehtävä niinkuin tuntuu itselle parhaimmalta ja oikeimmalta. Joskus päätöksillään ei miellytä muita, tai ei ehkä toimi niin kuin muut toivoisivat. Toisten ratkaisuja ei vain aina voi ymmärtää, koska ei tunne toisen tunteita eikä tiedä ehkä edes tarpeeksi päätöksiin vaikuttavia asioita. Oli miten oli niin jokaisella on oikeus olla omanlaisensa ja tehdä päätöksensä (tosin siten ettei loukkaisi muita tms.), koska kerran kai täällä vain eletään?

4 kommenttia:

  1. Sama meininki teilläkin ollut kuin täälläkin. Itsekkin lyhensin koiran turkkia eilen ja näytti jopa siedettävältä,olin ihan yllättynyt :D

    Nyt on sellaiset ilmat, että olenpa tosi tyytyväinen kun on vapaa vko salitreenistä. Mutta kivaa on lukea kuinka muut (sinä) jaksaa painaa salilla täysiä. :D

    Ja pelottavan näköinen härveli on tullut salianne koristamaan ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eix ookkii pelottavan näköinen, varmaan tosi monipuolisesti käytettävä härveli kyllä kuitenkin:-)

      Poista
  2. Tuo ruokajuttu on kyllä asia, mikä joka viikko aiheuttaa päänvaivaa. Meillä ei ole teinejä, mutta 5-vuotias, josta on tullut mahdottoman epäluuloinen, mitä ruokaan tulee.
    Spagetti ja jauhelihakastike, nakit ja muut einekset sen sijaan uppoaisi aina. Ei kovin motivoivaa kokkauksen suhteen.
    En kuitenkaan anna tuon häiritä, sillä kyllähän lapset oppivat syömään, mitä tarjolla on, kun nälkä tulee. Ja jos ei vielä silloin, niin joskus ainakin. Pitää kuulemma maistaa toistakymmentä kertaa ennen kuin makuun tottuu, joten siinäpä urakka :).
    Raivostuttavaa se silti on. Nirsoilu. Tsemppiä siihen!

    VastaaPoista